Blogini lukijoille lienee tullut selväksi, että juoksufiilikseni ailahtelevat toisinaan. Viimepäivien flunssa alkaa olla voitettu, mutta tukkoisuus jaloissa jatkuu. Pohkeet ja etureidet tuntuisivat olevan aikamoisessa jöötissä, kun kyykkyyn meno lenkin jälkeen ei tahdo onnistua. Syväkyykkyhyppyjen teko on siis vaikeaa.
Tänään aamulla juoksin vahingossa liian paljon (1 tunti+3x100m) ja jalat olivat tukkoiset lenkin jälkeen. Palauttelin niitä kylpyammeessa kylmällä vedellä aika lailla turhaan. Iltapäivän treeni mielessä hörpin kahvia Noxissa perinteisesti netissä surffaten. Ei oikein huvittanut lähteä lenkille kun tiesin, että en pysty tarvittaviin vauhteihin. Onneksi Ana pelasti tilanteen.
Koska urheilukentälle ei pääse pariin viikkoon jalkapalloturnauksen vuoksi, oli treeni tehtävä asvalttitiellä. Tie sinänsä on tasainen, suora ja siihen on merkitty tonnit viiden sadan metrin välein. Huonona pätivänä vaan tuuli on joko kovasti myötäinen tai vastainen. Tänään sateli iltapäivästä ja keli sinänsä oli sopivan viileä. Tuulta oli se 10metriä sekunnissa Santo Antonion suuntaan ja ekat 2km meni mukavasti 6.25. Juoksu oli jäykkää ja Anttikin kommentoin juoksevani takamus pitkällä. Toinen veto oli hillittömään vastaiseen Antin pyörän peesissä. Juuri ja juuri pysyin siinä ja aikaa kului ilahduttavasti 6.20. Peesistä oli huimasti kyllä apua ja reeni tuntui menevän perille. Seuraava helposti myötäseen 6.18 ja seuraava vaati keskittymistä 6.13. Tässä vaiheessa Antti lähti iltapalaa valmistamaan ja rullailin viimeisen 6.00 pientä kiriä kehittäen.
Treeni siis meni perille ja olo oli huojentunut. Kunto ei ole kadonnut mihinkään puolessatoista viikossa ja jumista ja nuhasta huolimatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti