Terve Miika. Lueskelin äsken viikon aikaisia blogejasi ja olin aistivinani väsymysa-haluttomuus-syndroomastasi pilkahtavan jotain työuupumuksen kaltaisia oikeita - urheilussahan samoista asiosita puhutaan kansanomaisesti ylikuntona. Jos sellaisesta ilmiöstä on kyse, olisi viisasta mahdollisimman nopeasti saada muutosvaihde päälle. Se alkaa parhaiten sillä, että hyväksyy tilanteen ja antaa itselleen luvan keksiä jotain kevennystä päiväohjelmaan (ei siis välttämättä täyslepoja ym, vaan luovasti ja itseä kuunnellen jotain mikä vie pois henkisesti puutuneesta olotilasta) Pitemmälle kehittyneenä mokomasta tilasta pois tuleminen on ikävän pitkäaikaienn prosessi, joten kannattaa ottaa vakavasti. Lentsutkin sentään lähtevät yleensä lääkkeillä 14 päivässä ja ilman lääkkeitä kahdessa viikossa. Uupuminen voi olla kuukaisien juttu. Omasta kokemuksesta tiedän, että pieni "henkinen periksianto" voi katkaista alkavan kierteen; esimerkiksi oireiden tunnistamisesta annan luvan itselleni olla "pari päivää" rauhassa, kevennän ohjelmaa töissä ym. niin paljon kuin helposti käy, ja kas - parin päivän kuluttua on ihan eri olo. Voisitko jutella Antsan kanssa harjoittelun josutavoittamisesta, koska peruskuntosi puolesta pikku lepojaksot eivät ainakaan mitään perikatoa aiheuta. Tämä vain siis näin kirjoitustesi perustelela syntyneenä pähkäilynä, jonka toivon kaiken lisäksi olevan turhaa, jospa onkin kyse vain lihasväsymyksestä... Eikka (ps. onko sulla puhelinnumeroa, johon voisi soitella joskus, ainakin siellä päin liikkuessa.
Oikeilla jäljillä olet analyysissäsi. Olen myös tullut samoihin ajatuksiin ja miettinyt sitä poispääsyä. Parasta olisi maiseman vaihtaminen hetkeksi, mutta työtä on tehtävä ja reenejäkään ei kokonaan malta jättää väliin. Virkistävät talven harjoitusleirit ovat vielä kaukana ja maratonmatka ei ehkä ole kaikista kevyin "lomamatka". Pidin viime viikolla kaksi lepopäivä ja jatkan samaan malliin aina fiilisten mukaan. Kokonaan juoksematon parin viikon jakso on henkisesti liian raskasta olla mitään tekemättä, joten parempi on vain kevennellä. Katsotaan miten homma jatkuu syksyä kohden. Tavoitteena on nukkua hyvin ja treenata kohtalaisesti. Eiköhän ne juoksuhalutkin siitä joskus palaudu. Kuten ilmaisit, asia ei aivan yksinkertaisesti ratkea.
Terve Miika. Lueskelin äsken viikon aikaisia blogejasi ja olin aistivinani väsymysa-haluttomuus-syndroomastasi pilkahtavan jotain työuupumuksen kaltaisia oikeita - urheilussahan samoista asiosita puhutaan kansanomaisesti ylikuntona. Jos sellaisesta ilmiöstä on kyse, olisi viisasta mahdollisimman nopeasti saada muutosvaihde päälle. Se alkaa parhaiten sillä, että hyväksyy tilanteen ja antaa itselleen luvan keksiä jotain kevennystä päiväohjelmaan (ei siis välttämättä täyslepoja ym, vaan luovasti ja itseä kuunnellen jotain mikä vie pois henkisesti puutuneesta olotilasta) Pitemmälle kehittyneenä mokomasta tilasta pois tuleminen on ikävän pitkäaikaienn prosessi, joten kannattaa ottaa vakavasti. Lentsutkin sentään lähtevät yleensä lääkkeillä 14 päivässä ja ilman lääkkeitä kahdessa viikossa. Uupuminen voi olla kuukaisien juttu. Omasta kokemuksesta tiedän, että pieni "henkinen periksianto" voi katkaista alkavan kierteen; esimerkiksi oireiden tunnistamisesta annan luvan itselleni olla "pari päivää" rauhassa, kevennän ohjelmaa töissä ym. niin paljon kuin helposti käy, ja kas - parin päivän kuluttua on ihan eri olo. Voisitko jutella Antsan kanssa harjoittelun josutavoittamisesta, koska peruskuntosi puolesta pikku lepojaksot eivät ainakaan mitään perikatoa aiheuta. Tämä vain siis näin kirjoitustesi perustelela syntyneenä pähkäilynä, jonka toivon kaiken lisäksi olevan turhaa, jospa onkin kyse vain lihasväsymyksestä... Eikka (ps. onko sulla puhelinnumeroa, johon voisi soitella joskus, ainakin siellä päin liikkuessa.
VastaaPoistaHei Eikka,
VastaaPoistaOikeilla jäljillä olet analyysissäsi. Olen myös tullut samoihin ajatuksiin ja miettinyt sitä poispääsyä. Parasta olisi maiseman vaihtaminen hetkeksi, mutta työtä on tehtävä ja reenejäkään ei kokonaan malta jättää väliin. Virkistävät talven harjoitusleirit ovat vielä kaukana ja maratonmatka ei ehkä ole kaikista kevyin "lomamatka". Pidin viime viikolla kaksi lepopäivä ja jatkan samaan malliin aina fiilisten mukaan. Kokonaan juoksematon parin viikon jakso on henkisesti liian raskasta olla mitään tekemättä, joten parempi on vain kevennellä. Katsotaan miten homma jatkuu syksyä kohden. Tavoitteena on nukkua hyvin ja treenata kohtalaisesti. Eiköhän ne juoksuhalutkin siitä joskus palaudu. Kuten ilmaisit, asia ei aivan yksinkertaisesti ratkea.