Kaikessa tekemisessä pitää olla peruspositiivinen vire. Niin työnteossa kuin vapaa-ajassakin. Joskus vain on, että aina ei iske. Maanantai ei työpäivistä nautittavin aina ole, mutta lutviutuu asenteella. Tänään olin aamusta tulkkaamassa kirjastolla kansalaisopiston kurssin avauksessa. Hienoa oli nähdä motivoituneita suomenkielen opiskelijoita. Mielenkiintoista on seurata, kuinka se kieli tarttuu ihmisiin, vaikka jotkut lähtevät aivan nollatasosta. Koen tekeväni arvokasta työtä välittäessäni viestiä asiakkaan äidinkielelle. Usein saan kiitosta ja perusjunttina positiivinen palaute pitäisi osata ottaa kannustavana.

Puolen päivän aikaan iski armoton kooma. Aikaa olisi ollut lukea tenttiin, mutta pitkä lounastauko vei voiton. Mieluummin kulutin ajan kävelykadulla pyörien. Aamupäivällä olin kämpillä käynyt kuuntelemassa radiosta Paolon ja Teron haastattelun YleX:ltä. Vaikka haastattelussa sinänsä ei mitään uutta ollut, toi se positiivisia ajatuksia mieleeni. Ehkä menen Helsinkiin katsomaan Suomi-Ruotsi maaottelua ja samalla morjestan Paoloa, tuota arkipäivän sankaria. Köyhistä lähtökohdista tullutta kaveria ei vaivaa liika vakavuus.

Töiden jälkeen ei ollut tarkoitus nukkua. En keksinyt muutakaan tekemistä vaan oikaisin itseni sohvalle. Unten mailla siinä tuli piipahdettua, mutta ennen kello kuuden treeniä piti vielä kuluttaa aikaa. Siivotakin olisi voinut, mutta ennen treeniä kovaa fyysistä ponnistelua tulee välttää :) Treeni sinänsä meni hyvin ja jalat tuntuivat herkiltä. Selkä oli hiukan liikaa notkolla, mutta ryhti parani treenin edetessä. Settinä oli juosta 5x400m 66sek/200m pal+ 4x200m 30sek/200m pal+ 3x400m 65sek/400m pal. Treeni sinänsä meni hyvin, vaikka mitään superlentoa ei ollutkaan. Kaverina juoksu taas juoksunpariin palaava seurakaveri Juha. Mies polki eilen Peurungassa tunnin tempoajon 39km/h keskiarvolla. Siihen nähden vedot kulkivat vauhdikkaasti. Antero heitti treenin jälkeen mut autolla kämpille, kun ei paljoa huvittanut hölkkäillä.