aikansa kutakin?

Lueskelin tuossa tekemääni blogikirjaa vanhoista teksteistä. Sain siihen koottua puolentoista vuoden materiaalin ja se päättyi kantaluuhun ilmestyneeseen murtumaan viime keväänä. Kohta alkaa olla kulunut puolitoista vuotta siitäkin ja voisi painattaa tekstit paperille. Ainut ongelma on, mihin toinen kirja päättyy? Pitkittyneeseen selkävaivaan vai jopa urheilu-uraan? Jälkimmäisestä en haluaisi puhua ääneen, mutta sata lasissa treenaaminen ei aina ole mahdollista. Varsinkaan jos paikat eivät kestä on himmailun aika. Ja vielä kun yksi apina pois selästä projekti on pahasti kesken.

Treenit pitivät tänään sisällään aamulenkin 9km+2x100m. Eilen jäi jälkiverryttelyt vähille niinpä jalat olivat tukkoiset aamusta. Illalla oli ohjelmassa Anteron spesiaali 2x10x100m rullauksia tavoitteena rennon juoksun löytäminen. Normaalisti tuli taas nukuttua tunnin verran ennen treeniä. Heräily ja itsensä kerääminen vei vielä hetken aikaa, mutta varsinainen treeni sujui ihan kivasti. Verryttelin uimarannan kautta ja hain positiivisia fiiliksiä. Mitä sitä muutakan sinkkumies tekisi kuin reenailisi.

Tuossa vielä fiilistelynä kuvia meikäläisen ennätysjuoksusta. Pakko oli kaivaa esille, kun 14.28 tuntuu niin kaukaiselta ajalta vitosella tällä hetkellä.

Paavo Nurmi games 2008