Treenin päätteeksi mikrossa lämpenee maksalaatikko. Se on urheilijan paras ystävä. Sisältää sopivasta rautaa ja maistuukin ihan hyvältä. Liian usein nautittuna se ei maistu niinkään hyvältä.
Päivän treeni oli jälleen onnistunut. Ohjelmassa oli 15x200m 200m hölkkäpalautuksella. Ekat viisi oli tarkoitus juosta 30 sekuntiin, seuraavat 29 sekuntiin ja viimeiset kovaa. Alusta lähtien juostiin sekuntia liian hiljaa, mutta ihan hyvää sekin. Vaajakosken jyrkkäkaarteinen rata tuntui jotenkin hitaanlaiselta. Edes nuorten eliittikisoja siellä ei Harjun remontin vuoksi saanut järjestää. Rata on liian hidas, kun nuoret yrittävät omien arvokisisojensa tulosrajoja rikkoa.
Meikäläinen oli ihan tyytyväinen suoritettuun settiin. Vauhti parani loppua kohti ja vika veto tuli aikaan 28.1. Siihen sai kyllä tempoa jo jonkin verran, mutta pappa ei ole vielä aivan täysin hidastunut. Pienen palauttelun jälkeen juoksimme Jaakon kanssa vielä 3x100m, jotka ei enää kulkenut mihinkään. Hyvä että meni 14 sekunnin pintaan. Tuota lähtöä tulee siis vielä parantaa ja hakea terävyyttä juoksuun.
Niin ja mikä sitten on ostikon mainitsema muutos? Innostuin ennen treeniä siivoilemaan parvekettani ja otin siellä roikkuneen ison Helsingin MM-kisojen lipun pois, jonka olin laittanut kyttääviä naapureita varten. Neljä vuotta olen kämpässäni siis jo asunut..
Hidas rata? Tuli mieleen aika jolloin Suomen maajoukkue oli Keniassa treenaamassa(Mike Kosgein valmentaja kaudella)ja mm.Esko Parpala kritisoi eldoretin stadionin heikkoa kuntoa(hiekkapohjainen,kiviä ja urat),ettei siellä voi treenata.No,ei Olympiavoittajat ja Maailmanmestarit Keniasta purnanneet yhtään.Ehkä siksi he ovat jotain saavuttaneet,Parpala ei.Vaikka hyvä juoksija olikin.
VastaaPoistaA-ha
VastaaPoista