Yllättäen pääsinkin netin äären täällä Parkanossa. Pääsin eilen Kallen kyydillä Virroille, mistä hyppäsin bussiin. Saipa siinä Kallen kanssa matkaa tehdessä vaihtaa kuulumisa ja minä edullisemman Parkanon reissun. Parkanoon saavuttuani menin poikkeamaan poikakerhoon, missä isäni oli vastuu vuorossa. Oikeastaan kyseessä on seurakunnan RC-kerho ja pääsimme testailemaan myös vauhdikkaasti kulkevia radio-ohjattavia autoja. Tuli niin mieleen oma harrastus, kun meillä veljeni kanssa oli kaksi autoa. Niillä tuli ajeltua afrikassa ja monen monta kertaa tuli videokamerallakin kuvattu kruisailua. 95- Suomeen tultuani aloitin lukion ja rc-autot jäivät autotalliin kunnes ne viime vuonna lahjoitettiin toiseen poikakerhoon. Jos jollain on nurkissa ylimääräisiä autoja Parkanon hurjat junnut tarvitsevat lisää menopelejä! Kruisalun jälkeen palasimme seurakuntaan, missä oli tarjolla vohveleita ja Wii:llä tenniksen pelailua. Mielenkiintoinen kokemus entiselle tenniksen pelaajalle. Jännää millaiseksi ne vanhat joystickit ovat muuttuneet. Melkoisa virtuaalista urheilua. Kyllä siinä oikeasti hieman liikuntaakin saa. Yksi poikakerhon poika sai kuulla juoksuharrastuksestani ja siitä, että olin ollut televisiossakin. Taisi kaveri heti pitää minua idolinaan. Kyseli kovasti kuink paljon juoksen tunnisa ja mikä on ennätykseni. On täällä Parkanossa yleisurheiluseurakin, mutta toiminta on hieman hiljentynyt. Huomenna olisi kauden päättäjäiset ja palkintoja jakaa Tero Järvenpää. Hänen siskonsa edusti Parkanoa ja taisi nuorten sarjassa olla EM-mitaleilla kiekonheitossakin. Harmi kun en taida ehtiä päättäjäistilaisuuteen, sillä minut täytyy kiiruhtaa Jyväskylän suuntaan.

Aamulla juoksin 20km ja iltapäivällä haravoitiin lehtiä. Kovaa puuhaa oli ja otti selän päälle. Pitänee yritää vahvistaa käsiä ja keskivartaloa. Juoksu kulki lenkillä hyvin ja ensi viikolla aloitan kaksi kertaa päivässä juoksun. Eiköhän tässä ole tullut jo palauteltua ihan riitävästi. Into on kova aloittaa maastojuoksukausi. Niin tänään lueskelein vanhoja Juoksija lehtiä vuodelta 1997. Jutut olivat silloin mielenkiintoisempia ja kestävyysjuoksun tasokin hieman parempi. Joka tapauksessa käsiteltävät artikkelit sopivat paremmin kilpaurheilijalle ja nyt niitä lukiessa sai hyviä ideoita tulevaa kautta varten. Esim. että Vaittisella kesti 11 vuotta alittaa 2.20 raja ja Pesonen oli vielä 35-vuotiaanakin sinkkumies :)