Tänään tuli taas opittua jotain elimistön toiminnasta. Ensimmäinen näistä on ns. vanhoilla lämmöillä juoksu. Se tarkoittaa sitä, että juoksu kulkee vielä hyvin seuraavana päivänä vaikka edellispäivän kovan treenin pitäisi painaa jaloissa. Eilisen iskutuksen jälkeen juoksin Antin ja Tommin kanssa puolitoista tuntia. Juoksu kulki ja juttu luisti. Kämpille päästyäni tankkasin ruisleivällä sekä kotoa tuomallani joulukinkulla. Lounaan söin tulkkauskeikan jälkeen. Iltapäivän vaativampaan settiin valistauduin sanoja kertaamalla ja hörppäämällä kahvit. Tsemppaus auttoi ja vielä kämpille päästyäni olin tehokkaalla päällä. Päätin tehdä rästissä olleen esseen pois jaloista kuleksimasta. Palautus siinä olisi vasta tammikuun puolivälissä, mutta epäilin jaksavani vääntää sitä toisella puolella maapalloa. Naputin viisi sivua tekstiä ja mieleen tuli gradun vääntö; yhtä tuskallista hommaa molemmat kun pitää viitteet ja kaikki olla kunnossa. Vielä pitäisi olla jotain sanottavaakin eikä vain suoraa referointia kirjasta. Opiskelijat tietävät mistä kirjoitan.

Iltalenkille pääsin seitsemän aikaan. Ulkona oli pakkasta -15 astetta, mikä tuntui vilpoisalta. Kämpän lämpötila on noussut +19 asteeseen, mikä on hiukan vielä alakanttiin. Ajatuksena oli juosta kevyt kymppi ja mennä hallille joko satasia rullailemaan tai puntille heilumaan. Opetus numero kaksi opin loppuvaiheessa lenkkiä. Energiatasot nimittäin valahtivat sen verran alas, että ukko oli tuupertua lumihankeen. Olin syönyt vain pari suklaata esseetä naputellessani. Kämpille kyllä pääsin, mutta hallilla jäi käymättä. Iskin mikroon herkullisen kiinalaisen aterian ja elämä voitti jälleen kerran. Mielenkiintoista tämä arkielämä..

aika viileää menoa

Uskon palauttaminen on joskus helppoa hommaa. Varsinkin juoksu-urheilussa. Vain yksi harjoitus palauttaa mielen siihen vakaaseen tilaan, jolloin juoksija on tyytyväisimmillään ja minkä vuoksi hän näkee niin paljon vaivaa. Hyvä kunto on se, mihin juoksija pyrkii ja tie sinne on pitkä ja joskus kivinen. Vähän niin kuin elämäkin. Aika kliseisesti sanottuna elämän mielekkyys liittyy matkan tekoon, ei niinkään perille pääsyyn. Tämän kun oivaltaa, on elämältään jo aika paljon saavuttanut.

Viime maanantaista nyppiintyneenä lähdin tänään hallille juoksemaan kaksitonnisia. Anteron ollessa etelänmailla sain sparraajaksi onneksi seurakaveri Anssi Puttosen. Jalkaterän murtumasta toipuva maileri aloitteli varovasti ja veteli tonneja loppua kohti kiihtyen. Miehestä oli silti paljon henkistä apua mun aherrukseen. 5x2000m 200m (reilu 1min) hölkkäpalautuksella meni ehkä paremmin kuin odotin. Ajat olivat 6.34, 6.42, 6.36, 6.32 ja 6.21 niin että eka kilsa oli 3.15 ja vika 3.06. Hyvään kuntoon meikäläisellä on vielä pitkä matka. Noi vetojen vauhdit on lähempänä maratonin kuin puolimaratonin matkavauhtia. Ehkä on parempi että ei liikaa vertaile itseä ja keskittyy vain tekemiseen tai suorittamiseen, millä nimellä treenaamista nyt kutsutaankaan.

Työpäivä meni meni varsin kivasti. Aamuherääminen ei tuottanut suurempaa tuskaa ja aamulenkki 10km+2x100m oli juhlaa. Yöllä oli satanut uutta lunta ja valitsin pyörätien joka oli jo ehditty aurata. En siis väkisin vääntänyt sitä tuttua kieppiä. Iloinen yllätys eilen kämpille tultuani oli huoneilman viileys. Tänään tarkistin sen mittarilla: +16c! Soitin isännöitsijälle, joka sanoi homman olevan hoidossa. Kerrostalon ilmastoinnissa on jotain pientä häikkää ja korjaaja tekee parhaillaan töitä sen eteen. Ei muuta kuin turkkia ja trikoota vaan päälle kämpällä!

Paluu perusasioiden eli työn ja reenien pariin alkaa huomenna. Eilen Alajärvellä oli vielä aamusta 26 astetta pakkasta ja poljin kuntopyörää 55min. Lounaan jälkeen siirryimme koko porukka Parkanoon, missä pakkasta oli 16 astetta. Lähdin juoksemaan parin päivän tauon jälkeen. Juoksu tuntui hyvältä ja ehdin juosta tunnin verran. Matkalla tein muutamia spurtteja ja asunnon lähestyessä teki mieli tehdä teräviä spurtteja. Tein 8x100m omasta mielestäni hyvällä sykkeellä.

Jalkojen tuoreus tuntui vielä tämän aamun pitkällä lenkillä. Hammasta purren uskaltauduin ulos tuuleen ja tuiskeeseen muiden jäädessä sisätiloihin lämpimään. Vaikka pakkasta ei ollut kymmentä enempää teki tuuli ja tielle kasaantunut lumi juoksusta raskaan. Loppuvaiheessa puskin vielä monta kilsaa suoraan vastaiseen ja alaleuka meni tunnottomaksi. Onneksi verenkierto myöhemmin palasi ja säästyin paleltumisilta. Tänä talvena on kuitenkin nenänpää jo kerran palellutettu.

Matka Uuteen-Seelantiin lähestyy. Huomenna ehdin tehdä hyvän vk harjoituksen hallissa ja keskiviikkona käydä salilla. Sitten onkin edessä pari päivää istumista. Perillä pitäisi odottaa kesäiset olosuhteet.

Hyvää joulua ja rauhallisia liikkeitä Tavoitteena mielekäs elämä -blogin lukijoille!

Meikäläinen viettää joulunpyhiä Alajärven suunnalla porukoilla. Kovat pakkaset estävät ulkoliikunnan, niinpä olen fillaroinut isäni joululahjapyörällä eilen tunnin (20km) ja tänään aamusta tunti kymmenen (25km).

Palaan taas blogipäivityksen pariin alkuviikosta.

Pakkanen paukkuu ulkona, mutta se ei meininkiä hidasta. Aamulenkki tosin oli vähällä jäädä väliin. Pakkasta oli kuitenkin vain hiukan alle 20 astetta ja tsemppasin itseni ulkoilmaan. Jälkikäteen oli jälleen voittajafiilis ja energinen olo puoleen päivään saakka. Siinä vaiheessa oli jo kahvit juotava. Iltapäiväkin sujahti mukavasti, mutta kämpille päästyäni oli pakko oikaista itseäni vaakatasoon. Puolen tunnin tirsat ja mies oli jälleen lenkkeilykunnossa. Lähdin juoksemaan puolipitkää Palokan suuntaan. Reilun tunnin juoksun jälkeen alkoi kylmyys tuntumaan jäsenissä. Tunti vartin jälkeen suunnitelmieni mukaan koukkasin Hippokselle. Vedin siellä vermeet päällä 6x100m räväkästi niin että veri alkoi taas kiertämään. Olotila oli erittäinkin hyvä ja tein parit koordinaatit ja syväkyykkyhypyt. Kari Kallion Icebugeja testasin myös ja ainakin se malli oli liian kolho. En juoksisi yhtään lenkkiä niillä. Ehkä ne värikkäämmän malliset voisivat sopia kapealle lestilleni.

Piipahdin punttisalin puolella myös heilumassa. Tein selkiä/vatsoja/kylkiä/askelkyykkyä/penkille nousua hatusta vedettynä kaksi sadan sarjaa. Tämä liike tuntui tekevän kutaa ja sulattavan jalkoja. Päälle pari hauisliikettä niin voi sanoa salilla käyneensä. Siellä olivat reenaamassa myös JKU:n nuori ja lahjakas sukupolvi. Lähinnä pikajuoksijoita, mutta muuten ihan mukavia ;) Päivän sosiaalinen kiintiö alkoi tulla täyteen ja hölkkäsin kämpille kolme kilsaa hyvällä kululla.

Onneksi päivät eivät ole veljeksiä keskenään. Jumivaihe on tärkeää saada loppumaan ennen kuin se alkaa syömään miestä. En lähtenyt tänään tekemään mitään rankaisureeniä, vaan palauttelin suunnitellusti. Aamulla juoksin tunnin kun työt alkoivat vasta kello kymmenen. Alaselkä hiukan ärtyi eilisestä rynkytyksestä väsyneillä jaloilla. Siksi päätin käydä salilla iltareenin jälkeen. Juoksimme rapsakkaassa 20 asteen pakkasessa Tommin kanssa rytmikästä kevyttä. 50minuutin jälkeen kurvasin Hippokselle ja kävin vessassa kakkosella. Näin Jarin vetävän satasia ja lähdin mukaan. Ekassa Jarppa näytti mailerinkykynsä ja kuroi maaliviivan yli ennen mua. Eka veto oli hyvä maksimiavaus mulle ja paikat eivät onneksi revähtäneet. Toinen putkeen ja juoksu tuntui paranevan. Hyvä hapotuksen tunne kertoi lihaksiston ikiroudan alkavan sulaa. Vedin vielä kolme satasta lisää rennommalla meiningillä. Paikat oli avattu.

Testasin miten syväkyykkyhyppy lähtee ja ilokseni olo oli kuin kumiukolla. Tai ei nyt ihan, mutta parempaan suuntaan kuitenkin. Menin salin puolelle tekemään hiukan selkiä ja vatsoja. Innostuin myös leukojen vedosta (2x10) sekä pakollisista yhdenjalan kyykyistä (2x10). Paluumatkalla hallin puolelle törmäsin oikeaan urheilijaan, triatlonisti Panu Lietoon. Mies rullaili rullilla fillarilla eikä päässyt minnekään karkuun kun menin juttusille. Keskustelu hänen kanssaan oli avattu ja täytyy sanoa, että arvostan kyseisen lajin urheilijoiden työmoraalia. Laji ei kestävyysjuoksun tavoin vedä massoja, mutta on myös mainio kuntoilulaji. Toivotaan menestystä tämän hetken Suomen parhailta teräsmiehiltä!

super jumi

Aina ei voi voittaa. Aina ei myöskään juoksu ns. kulje. Kun se (jumi) hetki koittaa kenelläkään ei ole mukavaa, paitsi jos on hieman huumoria tallella. Hallilla tänään teki mulla tiukkaa 3.30 vauhdeilla juosta kahden tonnin vetoja. Ei sen puoleen sykkeet pyörivät 160 hujakoilla, mutta jalat olivat betonia. Minkäänlaisesta herkkyydestä ei ollut tietoa ja meikäläinen vain kiskoi menemään diisselillä. Odottelin josko se juoksu siitä helpottuisi treenin edetessä, mutta turhaan. En yrittänyt repiä yhtään, se kun ei kuulu valmennusfilosofiaani. Neljän vedon jälkeen pistimme pelin seis ja sain hölkätä kolme kaksi satasta, josko se juoksu hiukan siitä aukenisi. Ne menivät nousujohteisesti 34 ja 31 sekuntia. Todella säälittävää vauhtia siis edelleen, mutta jalat tuntuivat edes jotenkin tottelevan.

Kauas on pitkä matka voisi tässä vaiheessa kautta todeta. Meikäläinen ei kuitenkaan ole ensimmäisiä pyyhkeen kehään heittäjiä. Mitä yhdestä treenistä kun on monta kuukautta sujunut hyvin? Sitä hieronnan aloittamista harkitsen vakavemmin kuin tähän asti. Viimeksi elokuussa kun kävin hierojalla. Vimeistään kevään korvalla on tämä valttikortti otettava käyttöön. Toivotaan nyt kuitenkin että Uuden-Seelannin lämpö sulattaa ikiroudan jaloista.

Viikonloput vietetty. Kintuissa alkaa tuntumaan jo hyvät reenit. Etureidet on ollut tukossa jo jonkin aikaa, eikä venyttely tunnu riiittävän. Eilen juoksun aamupäivällä pakkasessa (-19c) reippaan jyväsjärven ympäri ehkä sellaisella 4min vauhdilla. Tarkoitus oli kiihdytellä lopussa, mutta taisi olla ukko sen verran kankeana että ei onnistunut. Iltapäivästä toeteutin tutun käynnin uimahallille. Tein ok hyvän kuntosaliharjoituksen ja juoksin vedessä 40min. Ajatuksena oli palautella jalkoja, mutta tämän päivän lenkillä meno ei ollut yhtään paremman tuntuista. Juoksin Tommin kanssa kaksi tuntia -15 asteen pakkasessa. Olisi pitänyt juosta hiukan pidempäänkin, mutta juoksu oli sen verran tukkoisen tuntuista.

Juoksun lisäksi viikonlopun ohjelmaan on kuulunut joulujuhla seurakunnassa, mikä oli ihan jouluun herkistävä tapahtuma. Eilen uimahallilta tultuani meni kaverille Selimille pleikkaria pelaamaan. Sekin oli varsin rentouttavaa puuhaa ja unohdin perusrutiinit hetkeksi. Kämpille päästyäni en avannut läppäriä ollenkaan kuten en keskiviikkonakaan käytyäni valmentajalla kylässä. Kyllä toi tietokone on ihan ok keksintö, mutta siitäkin on pysyttävä erossa säännöllisesti. Kuinka moni nykyään istuu koneen ääressä, vaikka jotain kehittävääkin voisi tehdä. Sosiaalinen media on se joka kiinnostaa, mutta miksi ei mennä kavereita morjestamaan henkilökohtaisesti? Tekis mieli ostaa uusi läppäri vanha kun kaatuu hetkenä minä hyvänsä.

Joulun vietto alkaa torstaina, kun menen porukoille Alajärvelle. Ohjelmassa on reeniä kovissa pakkasissa sekä rentoutumista hyvässä seurassa. Univelkaa olen nukkunut jo valmiiksi pois sarjalla 11h+11h tänä viikonloppuna. Muistaakseni Gabriela Szabo oli kova nukkumaan Hailen ja Hapon lisäksi.

Joku päivä hipposhallissa mainitsin hierojasta, joka toimi Helsingin MM-kisoissa. Kaverilla oli käsivarret vahvemmat kuin mun reidet. Tuossakin kuvassa näkee, kuinka hellästi hän käsittelee urheilijarassukkaa. Kyseessä taitaa olla itse Goljat, muistaakseni kaveri oli Jenkkien hieroja.

Päivän urheilut oli lyhykäisyydessään 9+14.

frankke

Jos Gunther Weidlinger juokseen ensi lokakuussa maratonin Frankfurtissa, niin tekee sitten meikäkin. Vuonna 2006 juoksin siellä 2.26 ja paransin silloin enkkaani parilla kymmenellä minuutilla. Sitä edelsi hyvä syksy ja määrävoittoinen harjoittelu. Kisassa jalassa olivat toisten moittimat painavat Skylonit ja vyöllä Dexalin juomaa. Samassa kisassa Yrjö Pesonen juoksi 2.17, muistaakseni lähes nelikymppisenä. Toiseksi paras suomalainen oli Erojärvi muistaakseni 2.23 ajalla. Mukana alkumatkasta mulla oli Petri Kykyri ja rinta rinnan painelin kolmeen kymppiin asti saksalaisen hauismiehen kanssa.

Olimme Frankkessa Vaajakosken kuohun porukalla ja melkein kaikki juoksi porukasta hyvin. Voitin arvauskisan siitä, mitä olisivat meidän porukan loppuajat. Kisan jälkeen iski flunssa ja olotila oli kauhee. Maratononnellisuus tuli vasta hiukan myöhemmin Parkanoon huilimaan päästyäni.

Ensi keväänä siis ei maratonia ole. SM-puolikas kuitenkin, jolle on kiva osallistua parin välivuoden jälkeen. Siuntiossa siis on tarkoitus päästä hyvän kisan makuun.

Treenien puolelta eilen oli kevyt päivä. Parinkympin pakkasessa juoksin valmentajalle saunomaan tunti kymmenen. Tänään aamulla 6.30 pääsin lenkille, mikä on mulle hyvä saavutus. Olotila lenkin jälkeen oli itse asiassa ihan hyvä ja nautin aamuelämästä. Illalla oli ohjelmassa vauhdikas hallireeni 200m 31ek+400m 68-66sek+ 600m 1.46-1.44. Palautukset hölkkänä 200/400/400m. Koko setti kolmeen kertaan läpi välissä 4min hölkkäpalautus. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja tein aitakikkailut vasta lopussa. Juoksu kaipaa vielä rentoutta ja rentoja etureisiä. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä reeni ja vauhdikaskin. Diisseli alkaa päästä 3min vauhteihin pikku hiljaa. Uudessa-Seelannissa oli jo kolmannella viikolla tonnin vetoja ohjelmassa..

Kai se on blogi päivitettävä, vaikka nukkumaan pitäisi kohta mennä. Kävin lukaisemassa Jarin blogin ja pakkohan se oli jotain itsekin rustattava. Reenien puolesta päivä meni hyvin. Voitin itseni ja juoksin aamulenkin 9km+2x100. Illalla hölkkäilin tunnin Jounin kanssa ja kävin tekemässä kevyen kuntopiirin Hippoksella. Jalat menee kylmällä juoksusta aika tönköiksi, mutta hyvä niitä oli sulatella lihaskuntoliikkeille ennen kämpille (3km) hölkkäilyä.

Tapasin Jounin Hippoksella, jossa Jarppa kiskoi menemään tonneja. "Hölkkäsin" siinä vieressä yhden kierroksen ja sain veren kiertämään sopivasti kun oli ulkokamat päällä. Taisi tsemppaus auttaa Jariakin reenissä kun vielä leikilläni pamautin nyrkillä mahaan hyvässä toverihengessä. Siis metaforana. Lähdimme kuitenkin ulos lenkille Jarin jatkaessa raastoa. Tuntia myöhemmin siis tulin hallille tekaisin kuntopiirin merkeissä.

Illalla kämpillä odotti vielä käännössavotta. Sain sen tehtyä viisi minuttia suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Puoli ysin uutiset ehtivät alkaa ennen viimeisen lauseen kirjoittamista. Hyvin projekti kuitenkin meni ja viimeisen oikoluvun jälkeen printtasin tuotoksen.

Huomenna on taas uusi päivä ja illalla pitäisi mennä valmentajan luokse saunomaan ja tammikuun reenisuunnitelmia puimaan.

Ei työ tekemällä lopu. Mulla on yleensä ollut tapana tehdä hommat ajoissa niin että ei tule viime hetken paniikkia. Välillä tenttiin lukiessa siitä on haittaakin, kun kirja on kahlattu läpi jo viikko ennen tenttiä. Viime viikolla kävinkin uusimassa yhden tentin ja samalla väänsin toisen. Laskeskelin että yli 10 opintopistettä tulee kasaan syksyn opinnoista. Ihan hyvä määrä työn, harrastusten ja telkkarin katsomisen ohella.

Keskiviikoksi pitäisi saada käännettyä 15 sivua tekstiä. Työtä on, mutta kyllä siitä pieni korvauskin on tiedossa. Yleensä olen etelän lereillä tehnyt käännöksiä ja sitä kautta saanut tienattua matkarahoja. Muutenkin pelkkä reenailu on aika tylsää jos päivällä ei tee mitään älyllistä.

Päivän treeni oli ihan tiukka 5x2000m 1 minuutin eli kierroksen hölkkä palautuksella. Ajallisesti ne kulkivat aikoihin 6.53, 6.50, 6.41, 6.43 ja 6.41. Ei mitään luukutusta, mutta hyvää kestävyysreeniä. Nykyajan mailereiden maailmassa vaan ei tahdo arvostusta saada kunnon nylkkyreeneille. Parhaimmillani olen juossu saman reenin 3.05 kilsavauhdeilla 2min palautuksella heleposti. Tällä kertaa onneksi mukana oli Jouni, joka piti juttua yllä parin vedon ajan.

Reenin lopuksi kävin salilla tekemässä selkiä/vatsoja ja kylkiä. Kämpille verrytellessäni juoksu kulki edelleen mikä oli mukavaa se. Viikolle on tiedossa kovia pakkasia ja mielikuvitusta täytyy pitää yllä, jos ei lenkille pääse. Luvassa saattaa olla uintia, matolla juoksua ja ehkä lepoakin.

su lenkki

Helsingissä oli tänään ulkoilukelien ulkoilukeli. Päivä lähti ihan mielenkiintoisesti käyntiin, kun heräsin aamulla ysiltä ja puolikymmeneltä hyppäsin juoksukamoissa junaan, joka vei Pasilaan. Pari venytysliikettä tein kanssa matkustajien ihmeeksi junassa ennen Pasilan asemaa. Tunnelma muutenkin oli paikallisjunassa aika säyseä. Matkustajina lähinnä mummoja matkalla sunnuntaikirkkoon.

Pasilan asemalta poistuin tulosuuntaan oikealle lännen puolelle. Siitä piti suunnistaa ratsastusmaneesin ilmoitustaulun kohdille. Mietin kuinka päästä sinne, kun Sanna ystävänsä kanssa juoksi vastaan. Hieman myöhemmin paikalla pompotteli myös Hamberi. Matka jatkui 5km auraamatonta, mutta tampattua ulkoilumaastoa ilmeisesti jonnekin Ruskeasuon suuntaan. Vauhti oli kevyttä ja vieressä hiihdettiin perinteistä latua niin että itselläkin oli olo kuin letkassa hiihdossa. Kovempaa olisi päässyt ajetulla latu-uralla, mistä kovin moni ei olisi tykännyt.

Jossain vaiheessa tultiin jollekin urheilutalolle (vuonna 2006 kävin siellä viimeksi Jussin ja Anssin kanssa kun myös juostiin pitkää lenkkiä), jossa pidettiin vessatauko pari kertaa ja kierrettiin 3km mittaista hyvää aurattua reittiä. Kello kävi ja juttu luisti. Happo ilmoitti juoksevansa kotiin Pukinmäkeen ja sanoi, että siitä on lyhyt matka Tapanilaan. Vauhti kiihtyi heti, mutta onneksi ei ollut paljoa enää jäljellä. Jossain vaiheessa löysin veljeni kämpillekin kun kellon mukaan aikaa oli kulunut 2.20. Ihan mielenkiintoinen pitkälenkki vaikka ilmansuunnista olin koko ajan ihan pihalla.

Mielenkiintoinen viikonloppu kokonaisuudessaan. Varsin toiminnallinen niin sanotusti. Juttuhan oli siis mennä veljen poikaa morjestamaan, musta kun tuli setä 2,5 viikkoa sitten. Siinä ohessa tuli juoksuakin harrastettua..

Aktia Cup

Taas on yksi mielenkiintoinen kisa juostuna. Nautin aina yhtä paljon siitä täpinästä, mikä kisoihin liittyy. Alkuverryttelyjen jälkeen startin odottaminen on paras hetki. Tiedät, että kohta pääset luukuttamaan ja nauttimaan vauhdikkaasta juoksusta. Oli kunto sitten hyvä tai huono mielestäni voi aina kilpailla. Jos turpii tulee joltain, se on merkki siitä että harjoittelua on kiristettävä ja samalla ehkä tsemppaa sinut voittanutta. Tänään Hytösen Tommi oli lähellä sitä, mutta sain kammettua itseni ohi hänestä kuuden kilometrin jälkeen. Startti tapahtui odotetun rivakkaasti ja eka kilsa meni ajassa 3.05. Sen jälkeen aloin jo jäämään Tommista ja kauempana edellä paineli kaveri joka maalissa osoittautui Petteri Muukkoseksi. Toinen tonni 3.28 ja selkeästi tuli päästettyä kroppa helpommalla. Kolmas kilsa 3.25 ja elimistö alkoi lämmetä. Neljäs risteyksen ohitus ja tonni 3.32. Viides sisälsi nousun ja laskun käännöspaikalle 3.35. Väliaika siinä 17.07 hujakoilla ja laskeskelin 34minuutin alituksen karanneen. Eka tonni oli sen verran kova, että sellaiseen ei pysty lopussa väsyneenä. Kuudennella tonnilla sain alamäkeen kirrattua vauhtia ja 150m päähän karannut Tommin selkä läheni, tonni 3.21. Ohitus hyytyvästä miehestä enkä uskaltanut jäädä morjestelemaan. Seitsemäs kilsa 3.29 ja tien vasen laita muuttui pöperöksi vitosen juoksijoiden ehdittyä juosta siinä. Kahdeksas kilsa 3.25 ja mies alkoi jo väsymään. Viimeinen kilsa ja 3.21. Loppuaika 34.16 oli lähellä ennakko arvelua ja minuutin perässä suunnistuskengillä juosseesta Muukkosesta.

Helsingin reissu tarjosi, mitä ennakoin. Hyvän harjoituskisan mukavassa seurassa talvisissa olosuhteissa. Olen hiukan alle 33min kympin kunnossa eli ei mitään paniikkia. Ennenkin olen talvella niitä juossu päälle 32 minuuttiin ja kesällä on pari minsaa reippaammin kulkenut. Treenit jatkuvat nyt kiristyvässä hengessä. Tammikuussa aamulenkkejä enemmän levänneemmällä kropalla vauhtikestävyyttä kehittäen. SM-halleissa toivottavasti jo alle 8.40 kunnossa.

Itse asiassa Helsingin lomailu jatkuu vielä. Huomenna on tiedossa pitkä lenkki Lompottajien porukalla. Toivotaan että löytyy edes jonkinlaista juoksualustaa, sillä näyttää auramiehet olevan lomilla. Sen verran heikosti pyöräteitä on aurattu ja käynti keskustassa shoppailemassa paljasti lumisen Helsingin.

Vuoden surkein treeni on ohjelmassa onneksi vain sen yhden kerran. Mulla se oli tänään. Hyvän aamulenkin (9km+2x100m) jälkeen kävin yliopistolla joululounaalla (8,50e). Ennen iltareeniä huilailin normaalisti sohvalla ja taisin unten maillakin käväistä. Alkuverryttely (4km)tuntui kohtalaiselta. Viime torstaiseen tapaan ohjelmassa oli aitakävelyitä ja alituksia ennen varsinaista reeniä. Niiden jälkeen oli tarkoitus aloittaa vedot. Juoksimme Jouni Nyrösen kanssa avareita (5x100) ja jo silloin tuntui, että tänään ei tule kulkemaan. Varsinainen vetosarja oli kuten viime torstaina:

200m 33sek/200m pal+ 400m 70sek/400m pal+ 600m 1.51sek/ 600m pal+ 600m 1.47sek/ 400m pal+ 400m 68sek/ 400m pal+ 200m 31sek.

Erotuksena vain tällä kertaa se, että meikäläinen hölkkäili jonon jatkona monta sekuntia hitaampia vetoja. Juoksijoita 200m kaarreradalla oli ilahduttavan paljon (Anssi, Janne, Dennis, Jouni ja mä). Mistään vauhdinhurmasta en siis missään vaiheessa voinut nauttia, niinpä päätinkin nauttia peränpitäjän roolista. Ei tarvinnut tällä kertaa aurata ja väistellä junnuja.

Vetojen jälkeen oli tarkoitus loikkia, mutta testasin kumimatolla kimmoisuuttani- sitä ei ollut ollenkaan! No aina voi lohduttaa sillä, että kauneus on katoavaa, mutta läski ikuista. Tässä tapauksessa siis kimmottomuus.

Pari päivää kirjoitustaukoa ei maailmaa kaada. Maailmaa ei myöskään kaada yksi lepopäivä. Päinvastoin sopivaan rakoon pidetty huili vain kehittää kuntoa. Sen takiahan tässä juostaan. Levon merkitys on omalla kohdalla ehkä korostunut entisestä. Joskus ennen vanhaan meni pitkiäkin aikoja ilman huilia. Viime keväänä ja kesällä ihmettelin miksi juoksu ei kulje. Ostin apteekista lisärautaa kun arvelin hemoklobiinin laskeneen. Kävin tiuhaan hierojalla ja kävin järvessä palauttelemassa jalkoja kovien treenien jälkeen. Mietin syytä myös alaselkävaivoihin. Jossain vaiheessa arvelin vain biologisen iän eli fysiikan rajojen tulleen vastaan, josta lähtien tiedossa on vain alamäkeä. Tämä otti koville. Jokainen tavoitteellisesti urheileva siirtyy joskus "hölkkäsarjaan" ja voisin väittää tämän olevan kriisin paikka jokaiselle. Toivon kaikille jouhevaa siirtymistä juoksun jälkeiseen elämään.

Syksyn mittaan juoksuhalut alkoivat palata samaan aikaan kun sain selkävaivat kuriin. Varsinaista syytä niihin en tiedä vielä tänä päivänäkään, mutta mahdollisesti kroppa reagoi ylikuntoon tällä tavalla. Levätä olisi pitänyt ajoissa keväällä tai jättää Hampurin maraton juoksematta. Jälkiviisas on aina helppo olla, mutta jotta kehittymistä voisi edelleen tapahtua täytyy olla rehellinen itselleen ja analysoida tekemisiään.

Mutta juoksijan ruokailusta. Mitä juoksija syö? Alan lehdet ovat pullollaan erilaisia vinkkejä ja ehkä niistä on joillekin motivaatiota lähteä lenkille. Mä syön normaalin lounaan lisäksi illalla vielä lämpimän aterian sekä illan mittaan vielä ramppaan jääkaapilla. Riippuen päivän reenistä ruokahalu kestää jatkuu pitkin iltaa. Mikään Erojärvi tai Saavailais- tyyppinen mättäjä en ole, mutta pojat olivatkin määräkoneita. Joka tapauksessa ruoka ja sen laittaminen on rentouttavaa puuhaa. Välillä uuniin menee pakastepizza, mutta joskus myös teen riisi-kana-risoton puhumattakaan vohveleista.

Illan kuntoilu oli 10km verkkaa ja hallilla kuntopiiriä. On ollut sen verran pöperöistä kun uutta luntakin on satanut, että alaselkä on kovilla. Eilen tentin jälkeen kirrasin 15km puolireipasta ja kulku oli kohtalainen. Aamulenkin olin jättänyt väliin ja samoin koko itsenäisyyspäivän. Silloin pidin juhlavapaan oikeen veteraanien kunniaksi! Hyvää myöhästynyttä itsenäisyyspäivää. Lauantaina Hakunilaan ottamaan turpiin ja samalla veljenpoikaa morjestamaan. Toisessa järjestyksessä tosin.

Keuruun leiri

Vanhaksi kun elää saattaa myös yllättyä positiivisesti. Tällä kertaa onni lykästi vanhaa sotaratsua harjoitusleirin muodossa. Kuulin, että Keuruulla Martin talli järjestäisi testijuoksun lauantaiksi. Kerroin asiasta valmentajalleni, joka antoi hyväksynnän. Tämän saatuani aloin kyselemään kyytiä Keuruulle. Sellainen järjestyi, kun Kimmo ilmoitti menevänsä sinne autolla. Samalla selvisi, että tallin miehet meinaavat jäädä mestoille vielä seuraavaksi päiväksi ja juosta pitkä lenkki yhdessä. Katselin jo bussia Keuruulta Jyväskylään kun Facebookkiin kilahti kutsu osallistua viikonlopun tapahtumaan. Kauaa ei tarvinnit vastausta empiä..

Testijuoksu starttasi Martti Vainion höyryveturipuistosta kello 15. Verryttelimme porukalla kolme kilometriä ja ampaisimme liikkeelle. Heti alkuun vauhtia piti Antti Hurskainen. Mukana tuli Timo Solmula ja mä yritin saada diisseliä käynnistymään. Talvisissa olosuhteissa vauhti vakiintui siihen 3.30 paikkeille, kunnes mun gps:stä loppui patterit. Antti tuuppasi hiukan lisää vauhtia viiden kilometrin jälkeen ja aloin jäämään. Samaan aikaan iski hillitön vessahätä ja tein 15 sekunnin varikkokäynnin numero kaksi.


Kilpailu jatkui ja Antin selkä tuntui karanneen liian kauas. Reitin varrella kannustusta riitti Risto Solmulan, Kalle Kulmalan sekä Martti Vainion muodossa. Eihän siinä kehdannut täysin hölkäksi heittää vaan ryhdyin saavuttamaan Anttia. Kalle kertoi Antin pistoksen jatkuvan ja ulvotin lenkkareitani. Kymppi meni siinä 36 minuutin hujakoille, mikä tietysti hävetti mutta oli päivän kunto. Antti reittiennätystä juostessaan oli pari minuuttia paremmassa ajassa samoilla paikkeilla. Kolmisen kilometriä ennen maalia koitti tapponousu. Luulen Keuruun mailereiden tuntevan 900m pitkän ylämäen mäkivetopaikkana. Kovalla kirrauksella saavutin Antin mäen puolessa välissä ja tuuppasin ohi. En uskaltanut vilkaista edes sivulle vaan luukutin kovassa etunojassa menemään. Mäen päälle päästyäni oli etua kymmenisen metriä ja edessä pitkä lasku Keuruun rykmentin upseerikerholle. Maali sijaitsi siis sielä ja edessä oli verryttelylenkki sekä saunominen.

Ohjelma numero kaksi oli jouluruokailu Martin höyryveturipuistossa. Väsymys alkoi pikku hiljaa hiipimään puseroon ja kunnon ruokailu vain lisäsi väsymystä. Seurasimme hetken mäkihypyn ratkaisuja Martin kanssa ennen siirtymistä Solmulan Timon porukoiden mökille. Äijät olivat sen verran väsyneitä, että menimma ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi 25km lenkki talvisissa maalaismaisemissa. Yrttikallion mökki oli todella kaunis komealla paikalla kuten kuvasta näkyy. Sunnuntain pitkä lenkki sujui ihan mukavissa merkeissä ja Kalle hoiti juomapisteenkin kympin jälkeen. Pian lenkin jälkeen oli lounaan aika ja paluu Jyväskylään. Neljä kovaa reeniä viikossa alkaa tuntumaan kropassa ja edessä on kevyttä. Onneksi huomenna on itsenäisyys/vapaapäivä töistä ja saa palautella kunnolla!

miikatakala@blogspot.com

Mielenkiintoista oli tänään todeta, kuinka blogiani luetaan työpaikalla aamupäivästä. Eilisestä tekstistä tuli kirjoituksia puolesta ja vastaan. Arvelinkin maratonin mestaruudesta jotain kirjoittaessani astuvani kielletylle vyöhykkeelle. Tunteet puolesta ja vastaan heräävät tässä seikassa helposti esille. On niitä, jotka näkevät vääryyden tapahtuneen sekä niitä joiden mielestä asiasta ei enää kannata itkeä. Itse olen päättänyt elämän jatkuvan. Syksyn ylimenokausi sekä pitkä kevyen harjoittelun jakso palauttivat fiilikset juoksua kohtaan. Selkä alkaa olemaan kunnossa sekä kaivattu kimmoisuus tekee paluutaan. Eilinen aitojen hyppely vetojen jälkeen odotetusti rasitti jalkoja ja tänään juoksu oli melko tukkoisen tuntuista. Pitkien yöunien jälkeen juoksin aamupäivällä pari kymppiä sekä pidin loppupäivän lepoa. Illalla oli ohjelmassa JKU:n toimitsijakaartin palaveri Osuuspankin tiloissa. Lähes kolmetuntiseen settiin sisältyi yhteenvetoa menneestä kaudesta sekä katsaus tulevaan. Arvonnasakin onni suosi, mutta tietokilpailussa ei tullut voittoa. En muistanut minä vuonna JKU:n viestijoukkuet tuli kärjessä vaihtoon viidenneltä osuudelta Jukolan viestissä. Oikea vastaus olisi ollut 1954 kun arvellin sen olevan Losin olympiavuosi 1984.

mitä vielä?

On meitsi vaan kova. Plakkarista löytyy maratonin suomenmestaruus, maaotteluedustus olympiastadionilta sekä Kalevan kisa mitali. Mitä sitä muuta voisi enää toivoakaan? Näihin ajatuksiin tulin palatessani päivän reeneistä juoksujalkaa. Terve itsetunto voi joskus olla ihan paikallaan. Valitettavan usein vain me suomalaiset ajattelemme mitä meiltä puuttuu, emme sitä mitä meillä jo on. Ikään kuin itseä pitäsi väheksyä jotenkin. Toki noita egoilijoitakin löytyy, mutta ihmiset eivät yleensä innostu pullistelijoista. Luulen, että suomalaiset ovat aikamoisia ihmisten asiantuntijoita. He näkevät ihmisten läpi ja tunnistavat todellisen luonteen. Mä olen todennut, että kannattaa olla sitä mitä on. Näin se on helpompaa muille ja ennen kaikkea itselle. Ei kannata toisten pillin mukaan elellä. Omahyväinen kestävyysjuoksijahan on 2000-luvun hippi. Hän elää vain itselleen ja reissailee elämästä nauttien. Siinä ohessa hän hankkii elannon itselleen ja reenaa pari kertaa päivässä. Ei mikään kauheen helppo yhdistelmä, mutta onnistuu kuitenkin.

Aamulla kello 8.15 olin Pilates tunnilla. Ohjaaja kehui, kuinka kehon hallinta on parantunut. Silti alaselässä on vielä puutteita liikkuvuudessa. Setin jälkeen juoksin kevyen kympin ja lähdin työtä tekemään. Iltareenin vuoro oli kello 18. Odotin innolla reeniä, mikä alkaa olla jo hyvä merkki. Juoksuhalujen paluu kertoo jostain suuremmasta asiasta. Siitä, että mies haluaa ja kroppa on valmis kuritukseen.

Reeni piti kokonaisuudessaan 4km alkuverryttelyä Hippokselle. Sen jälkeen oli aitakävelyä neljällä eri tavalla. Aitavalmentajana Janne Kämä. Kahden satasen avausvedon jälkeen lähdettiin päivän savottaan. Se oli 200m 33sek/200m pal+ 400m 70sek/400m pal+ 600m 1.51sek/ 600m pal+ 600m 1.47sek/ 400m pal+ 400m 68sek/ 400m pal+ 200m 31sek. Pienen palautuksen jälkeen kolme viimeistä vetoa vedettiin vielä uudelleen niin että junnut kirivät vikan kaksisatasen 26 sekuntiin.

Puikot eli tikut eli kintut eli jalat alkavat pikkuhiljaa saada rytmiä alleen. Vielä ei ole kiirus mihinkään ja pääasia, että paikat kestävät. Niiden kestoa kokeiltiin reenin jälkeen aitaloikilla. Verryttelin kumimatolla ekaksi ilman aitoja ja sen jälkeen tartanilla aidoin. Melko hyvin ne tuntuivat menevän ja siitäkin jäi hyvä fiilis päälle. Sekaan heitettiin 2x10 yhdenjalan kyykkyä niin mies alkoi olla loppuverryttelyä vaille valmis päivittämään blogia kämpille.

Dokumenttien seuraaminen telkkarista on mielekästä tekemistä. Kun kyseessä on urheiludokumentti puhutaan jo asiasta. Illalla yllätyksekseni tuli dokumentti hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemestä. Se käsitteli urheilua ja sen jälkeistä elämää mielenkiintoisella tavalla. Vaikka asioissa ei menty yksityiskohtiin kertoi dokumentti varsin elämänmakuisella tavalla mitä urheilu ja sen jälkeinen elämä voi olla.

Tänään oli yhden treenin päivä. Aamun tulkkauskeikan jälkeen oli aikaa lähteä päivänvalossa lenkille. Jouni lähti osaksi matkaa messiin ja juttu luisti totutunlaisesti. Maailma parani reilusti ja ihmisoikeudet ottivat monta edistysaskelta. Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja se pyöri hiukan ikäväsi lenkkarin alla. Kroppa oli hiukan tukossa joko lipsuttelusta tai eilisestä vesijuoksusta. Juoksin pari kymppiä ja päätin pitää illan vapaana. Töiden jälkeen lähdinkin käymään kaupoilla joululahjoja ostelemassa ja nautiskelin loppupäivän levosta. Kämpille tultuani paukutin kuitenkin käännöksiä koko illan niin että varsinaisesta lusmuilusta ei voi puhua. Huomenna olisi ohjelmassa virkistävää hallitreeniä edelleen maltillisilla vauhdeilla. Aamulla ajattelin mennä Pilatekseen. Selkä on viime päivinä ollut hyvässä iskussa, mutta ennaltaehkäisevänä voi olla hyvä taas käydä keskivartaloa vahvistamassa.