Yksi varma syksyn lähestymisen merkki on talven leirien suunnittelun alkaminen. Muutama kaverini pohti asiaa kisakauden ollessa vielä pahasti kesken, mutta nyt spekulaatiot ovat virallisesti alkaneet. Ainahan se on hyvä merkki, että juoksija tähyää kohti tulevaa kautta. Se on merkki myös siitä, että motivaatiota riittää tehdä töitä. Sitähän kestävyysjuoksu pohjimmiltaan on. Yksi maailman kovimmista lajeista ja vain harvat nykysuomessa tietävät, mitä se oikeasti vaatii. Entistä useampi sen sijaan luulee tietävänsä huonon kuntonsa johtuvan hapennottokyvystä kun henkeä niin ahdistaa juoksulenkillä. Mitään tekemistä sillä ei ole itse kunnon kanssa..
Tulin viikonlopuksi huilimaan Parkanoon ja sain pidettyä itseni lenkkipoluilta. Pienelle kävelylle sen sijaan ulos lähdin ja erehdyin hyppimään päkiähyppyjä sekä tekemään yhdenjalankyykkyä 2x20. Loppuverkkana ajoin nurmikon. Päälle vielä kun kävin saunassa oli olotila jokseenkin treenanneen oloinen. Siis sellainen normaaliolotila.
Aivan, harva tietää, mitä se vaatii. Huomaan, että meistäkin vain toinen tietää...
VastaaPoistaJokainen kokee asiat tavallaan.
VastaaPoistaJa kyllä sä Miika tiedät ainakin, anonyymist en tiedä...
VastaaPoistaMiika kirjoitti, että jotkut suunnittelivat seuraavan talven leirejä kesken kisakauden. On tietenkin hyvä, että suunnittellaan asioita etukäteen, mutta jos keskittyneisyys kisakaudella on seuraavan talven etelänleireissä, niin silloin ollaan mun mielestä hakoteillä. Luulisi, että keskittyneisyys olisi kisakaudella vain ja ainoastaan kisakaudessa. Kisoja varten sitä yleensä reenataan, ei etelänleirejä varten. Niin ikään luulisi, että kisakauden jälkeen ylimenokaudella ehtii suunnitella riittävästi seuraavan telven leirikuvioita 100 prosenttisessa suunnittelevaisuudessa.
VastaaPoistaSaatat olla oikeassa Zeta, mutta elämässä moni asia menee lomittain eli uusi alkaa kun vanha on vielä kesken.
VastaaPoistaJoo, näin tuo on.
VastaaPoista