kulkee!

Juoksu oireilee kulkemisen suuntaan! Se jos mikä on ilon aihe. Alaselkä ei nimittäin tuntunut tänään pitkällä lenkillä. Sen seurauksena askel oli heti kimmoisaa ja vaivattoman tuntuista. Tunne, mikä on ollut hakusessa viime päivinä.

Vastoin normi sunnuntaipäiviä tein lenkkini vasta iltapäivästä. Keli oli koko päivän kauniin aurinkoinen ja lenkille piti ehtiä ennen hämärää. Nykyäänhän pimeä tulee jo kahdeksan aikaan. Kuukauden päästä luultavasti tuntia aikaisemmin. Se ei kuitenkaan menoa haittaa jos vain juoksu kulkee.

Lenkkini kulkee Mauri Pekkarisen kämpän ohi ja tunnin juoksun jälkeen kurvaan golfkentälle, minkä tuntumassa kulkee Sippuranniemen pururata. Loppumatkasta tullaan Kuokkalan sillan yli takaisin keskustaan ja kämpille. Aikaa lenkkiin kului 1.50, mikä on pisin lenkki piiitkään aikaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan juoksu oli siis vaivattoman tuntuista, sitä aitoa itseään siis! Lenkkini tein siis yksin, Jyväskylästä kun on nykyään vaikea löytää lenkkiseuraa. Ohi on se aika, milloin porukkaa riitti sunnuntain lenkille. Katsotaan jos pojat aktivoituisivat talven tultua..