Pitää heti kirjoittaa tekstiä, kun fiilikset ovat korkealla. Päivän uurastuksen jälkeen on nimittäin sellainen olo, että olisi saanut jotain aikaiseksikin. Pitkien yöunien jälkeen hölkkäilin aamupäivällä tunnin. Sitten menin syömään ja istuin kuin tatti kirjastossa neljä tuntia. Se on aika hyvä saavutus meikäläiseltä. Tarkoituksella istuin yliopiston kirjaston kahviossa, missä on jotain taustahälinää. Pystyin silloin parhaiten keskittymään. Tenttikirjan aineena oli vanhukset ja mielenterveys. Kerrankin helppo luettava ja vielä ensimmäisellä kotimaisella kielellä.
Tiiviin opiskelun jälkeen hain kämpiltä salikamat ja lähdin vääntämään rautaa. Ohjelmassa oli monipuolisesti kaikkea niin että lihakset eivät vahingossakaan pääse kasvamaan. Keskivartaloa, jalkoja ja hiukan käsiäkin. Päälle ajattelin uida kilometrin sammakkoa, mutta puolessa tunnissa en aivan kerennyt. Lyhyellä matikalla taivalsin 800m. Uidessani keksin, millä saan hartiajuminkin helpottumaan ja sitä kautta korvien soimisen lakkaamaan. Aiemmin olin harmitellut, kun ei pääse hiihtämään. Se kun on hyvää käsireeniä.
Uimahallilta poistuessani oli juuri niin mahtava ja raukea olo kuin vain voi olla. Liikunnan riemu tekee muutenkin vahvasti paluutaan. Ajattelin palkita itseni pizzalla kämpille pyöräillessäni. Päätin kuitenkin tyytyä mikrossa lämmitettyyn ravinteikkaaseen lihapiirakkaan. Jääkaapin avattuani keksin vohvelien teon, missä meikäläinen on aika haka. Ainakin niiden syömisessä. Iltapala siis oli varsin herkullinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti