Odotan sunnuntain Lapinlahden vitosen kisaa kuin Pikku-Kalle merkkariostoksille pääsyä. Tiedossa on raastavaa riistoa eli suolaista salmiakkia. Kisa juostaan päivän kuumimpaan aikaan ja toiveissa on että 30 asteen helteet ovat siihen mennessä hiukan helpottaneet. Ei sen puoleen olen mä ennenkin hyvin juossut helteissä, mutta lähinnä kilpakumppaneita säälin :)

Uho alkaa siis olla maksimissaan. Ennen kisaan lähtiessä mielessä oli aina ennätys ja lähelle 14.30 menevä aika. Nyt se on 15 minuutin alitus, joka on ollut kovaa valuttaa sekin viime aikoina. Silti en millään suostu myöntämään, että mies alkaa hidastumaan iän myötä. Pari kertaa tosin on tullut maapallon ympäri juostua uran aikana ja lonkissakin saattaa olla kulumista puhumattakaan alaselän nikamavälin madaltumisesta. Silti niin kauan kuin on elämää on toivoakin.

Tiistain ratatreeni meni ihan kohtalaisesti ottaen huomioon lähes 30 asteen auringonpaisteen. Tämänpäiväinen iltatreeni Jaakon kanssa oli ihan positiivinen myös. Juoksimme tunnin vauhtileikittelyn, jonka aikana 2x3min +2x2min +2x1min ja 2x30sek. Palautukset oli alussa 3min sitten 2min ja lopussa 1min. Mitään hurjaa revittelyä ei vauhdillisesti ollut vaan rennon reipasta. Juoksu tuntui hyvältä uimarannan kohdilla ja sen jälkeenkin. Lisäksi ponnistus tuntui lähtevän sieltä mistä pitääkin. Ehkä askellukseen alkaa siis löytyä se tarvittava taloudellisuus ja rentous. Lenkin loppuvaiheissa oikeen ihmettelin kun teki mieli lähteä loppuspurttiin kämpän näkyessä. Tätä ei ole pitkään aikaan tapahtunut.