No niin nyt on mukava taas palata blogipäivityksen pariin kun on jotain tapahtunutkin. Reissun päällä ei jaksa kännykän näppäimillä alkaa tekstiä tuottamaan. Lähinnä tulee Facebookkia ja Twitteriä sillä selailtua.

Perjantaina oli matkustuspäivää JKU:n bussilla Pedersöreen. Aamulla olin juossut 3km+5km reipasta+2x100m. Juoksu tuntui melko tukkoiselta ja aamulla oli jo todella lämmin kuten viime viikkoina on ollutkin. Illalla verryttelimme Pedersören urheilukentällä Henan ja Jounin kanssa 35min+10x100m nurmella avojaloin todella terävästi (sätkin Henan peesissä). Päälle hiukan hölkkää ja bussilla Kokkolan Nukkumattiin, missä majoituimme.

Lauantaina ei ollut kiirus mihinkään. Olin nukkunut hiukan heikosti kun oli niin sika kuuma. Aamulenkin päätin jättää välistä ja juosta päivällä yhden lenkin. Kävimme pyörähtämässä Kokkolan keskustassa ja paikallinen Kesport tuli tutuksi. Hiukan ennen lounasta juoksin 8km ja tein 5x100m. Olotila oli todella tukkoinen ja juoksu ei kulkenut mihinkään. En tästä kokemuksesta viisastuneena hätkähtänyt vaan luotin itseeni. Hiukan olisi tehnyt mieli käydä meressä palauttelemassa, mutta kyytiä ei sinne järjestynyt. Loppupäivä meni kisoissa katsomon puolella. Mukavaa oli jutella uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Viimeistään siinä vaiheessa tunsin kuuluvani johonkin porukkaan ja ajattelin että oli ihan fiksua tulla kärvistelemään pelipaikalle jo perjantaina. Miesten 4x800m oli tietenkin se oma juttu, mutta yllätyspronssi 4x100 metriltä lämmitti myös sydäntä. Ei ne pikajuoksijat niin diivoja olekaan ainakaan JKU:ssa. Mensalan Mikko melkein väänsi itkua kun oli niin herkällä mielellä kisan jälkeen. Kyllä ne muutkin tekevät pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä kuin kestävyysjuoksijat. Vastapainona ankkurina juoksi tammikuussa pikajuoksun aloittanut ex jääkiekkoilija.


Sunnuntain kisapäivä avautui jo paremmissa fiiliksissä. Olin nukkunut hyvin ja aamulenkilläkin oli jo herkkyyden tuntua. Juoksin 4km ja rullailin nurmikolla 3x100. Juoksu tuntui siltä miltä pitääkin kisapäivänä. Söin tukevan aamupalan ja loikoilin. Kevyen ruisleipälounaan jälkeen menimme bussilla koko porukka kisapaikalle. Vetäydyimme pukukopin suojiin piiloon paahtavalta auringolta. Perinteinen läpänheitto jatkui porukan kesken, mutta muuten hermostuneisuustaso oli matalalla. Mun ei tarvitsisi kuin hoitaa kunnialla ensimmäinen osuus. Tiesin olevani kohtuu iskussa.

Tonni vitosen viesti lähti liikkeelle terävästi. Tiirakari lähti pitämään vauhtia heti alusta tarkoituksena antaa Talasjoelle hyvä keula. Ryhmä oli kuitenkin kasassa reilut 400m ennen maalia. Tässä vaiheessa Luostarinen veti hirveen kirin ja porukka hajosi. Hän oli ehkä laskenut vaihtopaikan olevan hiukan eri kohdassa, koska hyytyi pahasti. Mä vetelin diisselillä tulemaan urku soiden. Pientä kiriä löytyi 200m ennen vaihtoa ja saavutin Luostarisen. Kaarteessa juoksimme rinta rinnan ennen vaihtoa. Iskin kapulan Ruoholan Kallen käteen ja nojailin polviin. Luulin juosseeni kohtuu surkeasti, kun tulin neljäntenä vaihtoon mutta osuusaikani 4.02 on meikäläisen maksimivauhtia eli ihan ok siis.

Kalle runnoi menemään osuutensa samaan aikaan kuin minä. Edellä hiukan oli Boström joka taisi juosta enkkansa. Peesiapua ei siis Virtain sankari saanut, mutta juoksi hyvän perusvarman juoksun. Jaakko oli mies paikallaan kun kisan ratkaisuja alkoi tapahtumaan. Kärjen juoksijat HKV ja Lahti alkoivat hidastelemaan ja Jaakko lähti ennakkoluulottomasti vetämään. Vaihdossa Nummela oli vetäissyt kaulan ja Kettula hiukan edellä Jaakkoa. Neljännelle osuudelle lähti meidän pikku-Hena, joka samoin myös lähti pitämään vauhtia HKV:n ja Lahden taktikoidessa. Tällä varmistui mitali, sillä takaa tullut Sjundeån Hamberg joutui hiukan piiputtamaan eikä ratkaisun tapahtuessa 150m ennen maalia ollut enää tuoreissa voimissa.