Elämästä pitää pysytä nauttimaan, vaikka juoksu ei kulkisi. Pitkin kevättä ja kesää on ollut tiedossa, että en pysty tekemään sellaisia tuloksia kuin haluaisin. Olen jäänyt ennätyksistäni kauas. Silti kun harjoittelee talven terveenä kaikkensa panostaen toivoisi, että ennätyksiä vielä tulisi. Ratajuoksu on siitä kova laji, että kaiken pitää onnistua jotta tulosta tulisi. Kello kertoo valehtelematta kuntosi. Tällä hetkellä jään vitosen ennätyksestäni puolisen minuuttia.
Päivän kisa Lapinlahdella oli kaksijakoinen. Toisaalta nautin kilpajuoksusta täysin rinnoin ja olin fiiliksissä kisan jälkeen kaikkeni antaneena. Toisaalta aikani 14.56 on edelleen aika vaisu ja kertoo suorityskyvystä jotain. Aloitus oli tänään kova, sillä ekaan tonniin meni aikaa 2.53. Loppu oli melkoista taistelua, enkä saanut paljoa lopussa kiristettyä. Maalissa piti kerätä voimia makuuasennossa poikkeuksellisen pitkään, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen.
Kisaan valmistauduttiin Jaakon mökillä Kangasniemellä saunoen ja uiden. Eilen illalla hölkkäilin 6km avojaloin urheilukentällä, minkä olisi ehkä voinut jättää väliin. Se nimittäin hiukan väsytti jalkoja. Saunominen ja uinti herkisti ainakin Jaakon kinttuja, sillä mies juoksi uuden komean ennätyksenssä tonnivitosella (3.53,88). Hyvä että jollain juoksu kulkee. Ehkä hienoimman tarinan urheiluhengestä kuulin Jaakolta, kun kuulin kaverin kehoittaneen häntä lähtemään rohkeasti liikkeelle. Itse hän oli keskeyttänyt juoksun, mutta silti kannusti kaveriaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti