"Heli Rantanen karsiutui EM-kisoissa 1990, mutta otti keihään olympiakultaa Atlantassa 1996. Moukarimies Juha Tiainen epäonnistui Moskovan olympialaisissa 1980 ja Helsingin MM-kisoissa 1983, mutta nappasi olympiakultaa 1984. Keihäänheittäjä Arto Härkönen karsiutui MM-Helsingissä 1983, mutta oli Losissa vuotta myöhemmin korkeimmalla korokkeella kuuntelemassa kansallislaulua. Nuori Lasse Viren kyykkäsi pahasti Helsingin EM-kisoissa 1971, mutta otti seuraavana vuonna Münchenissa kaksi olympiakultaa. Pekka Vasala kävi turistimatkalla karsiutumassa Meksikon olympialaisten alkuerässä 1968, mutta neljä vuotta myöhemmin tuli olympiakultaa 1500 metrillä. Pauli Nevala piipahti karsiutumassa Belgradin EM-kisoissa 1962, mutta kypsyi kaksi vuotta myöhemmin keihään olympiavoittajaksi".

Lauri Hollo kirjoittaa ihan asia kritisoidessan Ilta-Sanomien juttua, jossa haukuttiin Barcelonan EM-kisoihin lähtijöitä Suomen suurimmaksi turistilennoksi. Kisoihin ei ole lähdössä yhtään turistia. Kaikki ovat kaikkensa antavia kilpaurheilijoita.

Yleisurheilijan pitää sietää kaikenlaista shittiä. Kyseessä on vaativa laji, joka vaatii omistautumista. Silti jotkut kokeavat tärkeäksi kritisoinnin. Usein vielä anonyyminä.

Meikäläisellä oli tänään kevyt päivä. Aamulla hölkkäsin 9km+2x100m. Päivällä kävin hierojalla ja illalla hölkkäilin JKU:n maratonkoululaisten kanssa kevyttä. Yhteensä 10km+4x100m nurmikolla avojaloin+uinti ja 2km. Taas tuli koettua liikunnan riemua!