maanantai 10. elokuuta 2009

Tänään on tullut lunta tupaan eli pikkasen kritiikkiä kirjoituksestani. Itse aiheutettuahan se on, mutta herkkänä ihmisenä se koskee aina. Parempi tietysti olisi, jos ei kirjoittelisi toisesta arvostelevaan tyyliin, mutta mikä on blogin tarkoitus? Mielestäni se on tuoda rohkeasti esiin omia ajatuksia ja mielipiteitä. Silloin kun menee hyvin iloitsen siitä kirjoituksissani ja silloin kun joku harmittaa kirjoitan siitäkin. Tarkoitus ei ole pitää yllä mitään kulisseja "kalevankisamitalisti miikasta" ja tuoda esiin vain asioita jotka pönkittävät itsetuntoa ja tuovat arvostusta. Siksi olenkin rehellisesti kertonut niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä. Aiheena on lähinnä urheilu, mutta myös muita teemoja teksteissäni käsittelen.

Joskus olen miettinyt, kuinka paljon sitä tuleekaan uhrattua ajatuksia urheilulle päivittäin. Totuuden nimissä aika paljon, mutta joskus olen huomannut ns. hölkkäreiden olevan vielä innokkaampia spekuloijia. Teen pääsääntöisesti kaksi lenkkiä päivässä ja pyrin juoksemaan lenkit palautuneena. Usein tämä tietää sitä, että otan päikkärit työstä kämpille päästyäni. Lähden sitten lenkille levänneillä jaloilla ja pyrin nauttimaan jokaisesta juoksulenkistä. Kaikista nautittavimpia ovat ehkä kesäiset aamulenkit hyvin nukutun yön jälkeen. Tänään heräsin harvinaisesti jo kuudelta ja olin jo lenkkareita ulkoiluttamassa klo 6.30. Päivällä oli töiden lomassa kevyt hieronta ja illalla vielä fiilistelin tunnin lenkin uimarannan ohittaen. Juoksu tuntui kevyeltä ja vaivattomalta.

Miksi sitten juokset? Sen kun tietäisin olisi moni asia helpompaa. Viime aikoina olen tullut siihen lopputukokseen, että yksinkertaisesti nautin siitä. Siihen ei liity mitään pakonomaista, vaikka tunteet vahvasti ovatkin pelissä. En kilpaile ketään ihmistä vastaan vaan kelloa. Tämä poistaa paineet kun kisassa yritän lähinnä hyvää aikaa ja kauden parasta. Luonnollisesti olen pettynyt jos odotukset eivät täyty. Senkin jälkeen suuntaan katseeni uuteen kisaan ja treenaamiseen. Nyt mielessä pyörii Finlandia maraton. Yksi valmentaja totesi minun harjoittelevan liian vähän vuodessa maraton mielessä. Pitää ehkä paikkansa ja kohta pitäisi aloittaa keskittyminen todellista haastetta- maratonia varten.

4 kommenttia:

  1. Se on aivan oikein, että kertoo rohkeasti mitä ajattelee itsestä ja muista. Rehellisyys on tässäkin asiassa kaiken a ja o. Turhan moni ihminen ei uskalla sanoa omia ajatuksia ja mielipiteitä suoraan vaan naukuu ja haukkuu sitten selän takana. Sellaiset pitäisi viedä saunan taakse.....
    PS. Hyvä Juha, että sinäkin olet rohkea ;)

    VastaaPoista
  2. Ei kait ikinä tartte tietää miksi juoksee?! Mie jätin moiset pohdinnat n. 15 vuotta ja aika monta kilometriä sitten. Ihmisen kuuluu juosta, näin se vain on PERKELE. Eipähän tule koskaan kyseenalaistettua lenkkareita jalkaan laittaessa.

    Joo kritiikkiä vain kehiin -mieluusti kaikkia kohtaan. Kuka ei kestä, niin voi voi. Miekin olin kerran yhden maratonin ajan hillittömässä pussissa niin ei tullut ennätystä...

    VastaaPoista
  3. Blogissasi valoitat Miika Takalan elämää ja arvoja. Se on OK.

    VastaaPoista
  4. Aika hyvin sen itsekin Miika kiteytit eli tämä on sinun blogisi ja saat itse päättää mitä kirjoitat ja mitä et.

    Avoimesti ja rohkeasti olet näkemyksistäsi ja tuntemuksistasi kirjoittanut. Kirjoitustesi perusteella taidat olla vahvempi persoona kuin itse uskotkaan.

    T. S

    VastaaPoista