Nyt kun ajatuksia on alkanut kelaamaan tuntuu että juttua riittää. Yksi tärkeä teema on ehkä noi arvot tai se mille mä perustan ajatukseni. Sanottakoon hienosti, että mä arvostan epäitsekkyyttä, sosiaalisuutta ja positiivista elämänasennetta. Joskus olen tänne blogiin kirjoittanut Afrikkalaisesta elämänkulusta ja mielestäni siinä on meillä länsimaalaisilla edelleen opittavaa. Päivittäin saan nykyisessä työssäni kohdata pakolaisia. Se mikä ensimmäisenä jää ehkä mieleen on, että kovista kokemuksista huolimatta heillä on oikea elämänasenne tallella. He tyytyvät pieneenkin sosiaaliturvaan ja arvostavat sitä että ulkona voi kävellä ilman pelkoa, että poliisi pysäyttelee ja kyselee henkilötodistuksia. Koskettavaa oli nähdä yhden henkilön antavan romanialaiselle kerjääjälle rahaa sen jälkeen kun oli itse saanut kuukausittaisen toimeentulotukensa. Joku asiaan hiukan perehtynyt tietää, että ne rahat eivät ole suuria summia. Siis joku joka on hiukan saanut suomalaiselta yhteiskunnalta antaa sitä eteenpäin!

En tiedä onko sitä syntynyt väärälle planeetalle tai väärälle vuosisadalle, mutta osittain omasta taustastani johtuen olen pohtinut paljon identiteettiä. Jopa sen verran, että kirjoitin asiasta gradunikin. Identiteetti kehittyy jokaisella eri tavalla ja eri vauhtia. Se on kuitenkin koko elämän kestävä prosessi. Ehkä siinä teini-iässä asioita tulee eniten funtsittua, mutta pohdiskelu jatkuu myöhemminkin. Kauheetahan se olisi jos ajattelu loppuisi 15-vuotiaana eikä sen jälkeen olisi mitään pohdittavaa ja maailma olisi ikäänkuin valmiiksipureskeltu. Kaikkeen tähän omalla kohdalla liittyy usko, urheilu ja perhe/kaverit.