Finlandia mara 2.

Sunnuntaipäivänäkään ei liikoja huilita. Heräsin 8.30 aamulla ja olin juossut 2.05 jo ennen kello yhtätoista. Sitten oli parin tunnin tulkkaussetti ja pikkusiskon muutto. Mä onnistuin sluipaamaan silleen sopivasti, mutta pesukoneen kannosta en voinut laistaa. Hiukan kun tilanne rauhottui sain tekosyyn lähteä kämpille huilimaan ja katsomaan maaotteluita. Näinkin tärkeimmät eli kestävyysmatkat ja kovasta kannustuksesta huolimatta turpiin tuli. Olisi ehkä Kenian poikien avusta ollut hyötyä Ruotsin kaadossa, mutta vääryydellähän siinä olisi selätetty vanha vihollinen. Hyvää urheiluhenkeä noudattaen oli oikea päätös, että kesän kohukaverit eivät juosseet Ullevilla. Vihdoinkin ryhdikästä toimintaa rakkaalta Suomen Urheiluliitolta. Paineen alla Kalevan kisoissa oli senkin otettava kantaa hankalaan asiaan! Toivotaan että edustusoikeussäännöt saadaan päivitettyä 2000-luvun haasteita vastaamaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Maanantai valkeni pirtsakan viileänä ja sain käydä hierojan käsittelyssä jällen kerran. Kevyt puolen tunnin käsittely tekee meikäläiselle hyvää, niin että palaudun mutta en aivan sippiin mene jos olisin kunnon murjontakäsittelyn ottanut. Kilsoja sain haalittua 9+15 näin kevyenä päivänä. Fiilikset maratonia ajatellen alkavat nousta ja kuntokin tuntuisi olevan kohtalainen. Ens viikko on varmaan jo henkistä latautumista ja toivotaan, että ei tule flunssaa tms. ennen kisaa.

Matti Räsänen on rautaa. Mies ei suostunut taipumaan kympillä ruotsalaisille. Huolimatta siitä, että eka kilometri hölkyteltiin 3.20 vauhdilla mies ei höntyillyt. Ennakkoon suunniteltu kisa loppua kohti kiihtyväksi toimi mainiosti eikä ennakkoon kovilla ruotsalaisilla kiritykeillä ollut sanottavaa. Matin ilme oli kärsivä, mutta pää toimi mainiosti ja tahtotila ratkaisi tällä kertaa voiton. Sitä se on kun uskoo omaan tekemiseensä.

Muiden kilpaillessa Ullevilla mä kilpailin höyryhölkässä Keuruulla. Kisojen isäntä Martti Vainio oli järjestänyt vauhdikkaalle pääosin hiekkapohjaiselle reitille hyvän kisan ja palvelu pelasi. Osallistumismaksu oli edullinen ja pienestä sateesta huolimatta juoksin hyvin. Aika 31.45 takasi tällä kertaa voiton tasan tarkkaan kympin matkalla. Itselle juoksu kertoi sen, että kunto on nousussa vaikka kyseessä oli viikon kolmas kova treeni. Meno oli ehkä hiukan väsynyttä kun startti oli klo 15 ja aamulenkin 9km olin lopettanut klo 10.30. Huomenna olisi pitkälenkki ja aikaisin on mentävä nukkumaan tänäänkin.

Taas on ollut pieni tauko blogin päivityksestä. Mielestäni se on vain hyvä merkki, että olen keksinyt parempaa tekemistä kuin netissä roikkumisen. Treeni on ollut kovaa edelleen tämän viikon ja ehkä väsymystä on ollut normaalia enemmän kropassa. Eilen tein radalla kevyen 4x400m 66-64 sek. sekä 4x200m 30-28 sek. 2.5min palautuksella. Juoksu ei ollut mitään herkintä mahdollista, mutta reeni tuli tehtyä. Keskiviikkona juoksin määrää eli 12+20. Tänään juoksin 12+15 ja huomenna olisi ohjelmassa Keuruun Martti Vainion höýryveturipuiston Höyryhölkkä. Matkana 10km vaikka tässä vaiheessa pidempi kisa voisi olla parempi. Silti kymppi on mun lempparimatka. Tällä kertaa starttaan kuitenkin treeni mielellä ja teen hyvät alku ja loppuverkat. Sunnuntaina olisi 25km normaalia reippaampaa ja pikkusiskon muuttohommia.

Finlandia Marathon preview 1.

Maratoonarin olotila on saavutettu. Tänään treenistä kämpille hölkätessäni oli sen verran sippi olo, että silmissä sumensi - tiesin, että treeni oli tehnyt tehtävänsä. Juuri näitä tuntemuksia tarvitaan maratonille treenatessa. Sitä kun kroppa alkaa väsyä ja eteenpäin mennään tahdon voimalla. Kuitenkaan liikaa kovia treenejä ihannoimatta jatkan harjoittelua kohti kolmen viikon päässä häämöttävää Finlandia maratonia.

Eilen sain totutella huippu-urheilijan arkeen. Finlandia maratonin järjestäjät; Keski-Suomen liikuntja ja Jyväskylän Kenttäurheilijat järjestivät lehdistötilaisuuden tapahtuman tiimoilta. Olin paikalla urheilija edustajana ja sain antaa live-haastattelun Keski-Suomen radiolle, sanomalehti Keskisuomalaiselle sekä Suur-Jyväskylä lehdelle. Jos ei muuta niin tälläinen toiminta nostaa ainakin motivaatiota harjoitella.

Tänään sitten iskettiinkin radalla 5x2000m lyhyellä minuutin palautuksella. Vauhdit olivat 3.15 kilsavauhtia ja sykkeet 170 hujakoilla eli anakynnyksellä. Kilometrit tekivät tehtävänsä ja tuohonkin vauhtiin sai juosta. Vika tuli 6.15 josta eka tonni 3.10 ja toka 3.05. Treenin tarkoitus ei ole herkistää vaan tehdä miehestä työhevosta. Kilometrien tulisi taittua joutuisasti sen kummemmin filosofoimatta kuten maratonilla kuuluukin. Se varsinainen kilpajuoksu kun alkaa 30km kohdalla. Se on maaliin pääseminen ehjin nahoin.

Kyllä hierojalla kannattaa käydä. Oma selkä naksahteli kiitettävästi kun hieroja paineli selkää hieronnan jälkeen. Laskelmieni mukaan kahdeksan naksausta eli melkein koko selän matkalta oli ranka kierossa. Pelkkä hierontakin olisi varmaan auttanut tilanteeseen, mutta pieni naksauttelu silloin tällöin ei haittaa tee. Senkin tiedän että liikaa on aina liikaa ja jos selkä on kipeä ei silloin auta temppuilla. Harjoitusjumi on jumia, joka lähtee levolla ja hieronnalla. Tänään jo iltalenkillä polvi nousi ihan eri tavalla ja sanotaan, että askelpituus muuttuu lyhyemmäksi jos selässä kanittaa. Tai ainakin niin, että juoksija ei ota sitä normaalia, itselleen taloudellisinta askelta jos jossain päin kroppaa mättää.

aamulla siis 12km, hieronta klo 12.30 ja iltalenkki 12km kuuden maissa illalla.

Nyt on juhlat juhlittu ja paluu arkeen jälleen edessä. Olin nimittäin viikonloppuna kotipuolessa Parkanossa viettämässä siskoni Kristiinan yliopistovalmistujaisia sekä tänään myöhästyneitä omia sekä isäni synttäreitä. Eilen oli porukkaa koolla kotona aika paljon ja ruokatarjoilu toimi moitteettomasti. Aivan ähkyyn en itseäni syönyt, mutta herkkuja tuli maisteltua. Perjantaina juoksu oli aika väsynyttä ja tukkoista kahden kevyen lenkin muodossa. Lauantaina kiskasin heti aamusta 15km reipasta +verryttelyt+iltalenkki ja tänään kahden tunnin pitkänlenkin. Vasta äsken Jyväskylään kämpille päästyäni huomasin, että pitkän olisi voinut juosta reippaanakin. Tein sen kuitenkin tuntuman mukaan ja kääntöpaikalla olin minuuttia aikaisemmin kuin viimeksi Parkanossa käydessäni. Pidettäköön sitä merkkinä kunnon noususta. Kuluneella viikolla iskenyt jumi ja tukkoisuus ei enää loppuviikosta pahentunut joskin selkä alkoi jumittaa ja huomasin, kuinka lenkkarin ulkosyrjä kuluu voimakkaasti. Tämä taas on merkki mun mielestä lantion ja pakaroiden jumista. Tilanne hoitunee huomisella hieronnalla ja treenit voivat jatkua normaalisti.

Olen ilokseni saanut huomata, kuinka blogiani on kommentoitu aktiivisesti. Vanhat jyrät Runner ja TrainiC ottivat jopa kantaa maratonasiaan. Täytyy myöntää ForrestG:n olleen oikeassa, että kovempi mulla on tavoite kuin 2.28 ja mitalista tottakai lähden taistelemaan. Laskeskelin vain, että vuonna 2006 akillesleikkauksesta kuntoutuessani juoksin huonon ratakesän jälkeen 2.30 Joutsenon maratonilla ja taisin olla viides. Silloin ratamatkat kulkivat muistaakseni 8.44/15.10/32min. Tänä vuonna kymppi kulki joutuisammin eli varmaan maratonkin kulkee paremmin kuin silloin. Kaikesta huolimatta maraton on oikeesti kova juttu. Se vaatii todella paljon ja huolellisen valmistautumisen. Siksi ajattelin juosta SM-maran kotikaupungissani hiukan rennommalla asenteella ja loppuvuodesta yrittää hyvää aikaa. Korostan siis aion YRITTÄÄ, sen kun niin moneen kertaan olen saanut havaita, että maratonille valmistautumisessa voi tulla vastaan vaikka mitä. Jos ei vammaa niin sairastumista, huonoa keliä, pistosta tms. Silti yrittää kannattaa aina ja hyvä maratonharjoitteluhan luo sitä kuntopohjaa aina tulevia vuosia varten!

Berliinin MM-kisat tulivat ja menivät. Mieleen jäi Kenialaisten menestys ja Defarin yllättävät hyytymiset kalkkiviivoilla. Etelä-Afrikka voitti sekä miesten että naisten kasit. Miesten vitonen jäi multa näkemättä kun istuin bussissa matkalla Jyväskylään, mutta senkin näen kyllä netistä jälkikäteen. Suomen keihäsmiehet olivat pieni pettymys ja siinä riittää aina pohtimista, miksi suomalainen epäonnistuu arvokisoissa. Toki muutkin tekevät niin, mutta meillä asia otetaan haudanvakavasti. Meillä kun yhteiskunta tukee huippu-urheilua (tosin liian vähän) ja urheilijalla on menestymisen paineita. Mielestäni viiden miljoonan asukaan Suomesta tulee hyviä ja kovia urheilijoita. Sehän on vain hyvä, jos kadunmiehellä on vahvat mielipiteet urheilusta. Se kertoo siitä että urheilua seurataan aktiivisesti ja asiasta ollaan kiinnostuneita. Yleisurheilulla on edelleen vahva asema Suomessa ja myös kestävyysjuoksu herättää keskustelua. Toivotaan, että jatkossa heitä tavataan jatkossakin arvokisoissa.

Nyt alkaa olla sellainen tunne jaloissa, mitä pitää varmaan harjoitella jos aikoo juosta maratonin. Eli se tunne kun jalat alkavat väsyä mutta matkaa on taivallettava. Olennaista maratonkisassa onkin juosta koko 42km hidastumatta. Mielestäni onnistunut maraton on vielä silloin jos jälkimmäinen puolikas on 2-4minuuttia ensimmäistä hitaampi. Jos puolikkaat ovat aivan tasaisia on voimia saattanut jopa jäädä varastoon. Mielipiteensä kuitenkin jokaisella.

Treeneissä tänään siis taivalsin väsyneillä jaloilla. Aamupäivästä juoksin 21km ja iltapäivästä 9km. Siis sellaisen kolmen kympin päivä, mistä Väätäinenkin radiohaastattelussa puhui. Oli Taustapeili-ohjelmassa toki muitakin keskustelemassa.

Sitten miehiseen maailmaan. Lueskelin tossa Hesarin uutisia ja silmän sattui seuraava juttu.
Hyvähän se on oikeen tutkimuksen kautta kuulla että suomalainen mies ei enää ole jäyhä!

Sen lisäksi että kestävyys- juoksijan pitää juosta paljon aerooobista lenkkiä tulee hänen viikko-ohjelmaansa ripotella sopivasti kehittäviä harjoituksia. Periaatteessa harjoittelu on hyvin yksinkertaista: pysyt terveenä ja ulkoilutat vain lenkkareitasi ahkerasti.

Mä ulkoilutin tänään ensimmäistä kertaa Niken lunaracereitä. Mielessä on ollut juosta maraton niillä eikä sitä ihan kylmiltään kannata suorittaa uusilla tossuilla. Valmentaja Antero oli laittanut tiistain ohjelmaan 4x2000m radalla ja treeni sopi hyvin kuvioon. Vedot sain juosta yksin tällä kertaa kun muut viettävät ylimenokautta. Radalla tapasin Etiopialaisen Henok Tsegain, joka suoritti veryttelyjuoksuaan. Hän ja Antti Leskinen sekä Tommi Liikanen olivat eilen kämpillä kisatudiossa todistamassa mahtavaa 10 000metrin juoksua. Siinä ei paukkuja säästelty ja tuloksena huikea kilpailu. Nuori Henok sanoi tuntevansa monen kisassa juosseen maanmiehen ja ilmoitin hänelle kiinnostukseni tulla käymään Etiopiassa. Katsotaan miten tilanne etenee.

Kahden tonnin vedot sen sijaan etenivät kiitettävästi. Varovaisella aloituksella juoksin jokaisen vedon toista kovempaa. Ajat 6.25, 6.23, 6.17 ja 6.11 olivat kohtalaisia ja ensi viikolla saan yhden ylimääräisen vedon juosta bonuksena. Vetojen palautus oli kaksi minuuttia.

Illalla on Berliinin MM-kisojen tärkein laji. Siinä juoksee Suomen Jukka Keskisalo, joka ei jätä varmastikaan ketään kylmäksi. Tunnetta vaan peliin niin radalla kuin telkkarin ääressäkin ja toivon saavani huutaa kämpässäni kuten Göteborgin EM-kisoissa. Toivotaan siis parasta, että mies on palautunut ja on täydessä iskussa illan finaalissa.

Nyt alkaa kesän herkkyys olla syötynä, jos sellaista koskaan on ollutkaan. Viime päivien läpsyttely on sen verran hyvin ottanut kinttuihin, että ratakisat saa tältä kesältä unohtaa. Vaikka olen koko kesän kympin aamulenkkejä juossut kevyt määrän lisäys tuntuu jaloissa. Perjantaina palauttelin vitosen kisasta kahdenlla lenkillä. Lauantaina juoksin aamusta ja illasta 1.05 maastossa. Eilen sunnuntaina 1.55 pitkän vesisateessa vaihtokamppeita kädessä kantaen. Tänään aamusta 12km ja illasta 1.10 maastossa. Kerkesin jo vakiohierojallekin soittamaan, mutta ens maanantaihin pitäisi vartota.

Uusi kännykkä on työllistänyt miestä ja ehkä pientä stressiäkin aiheuttanut. Eilen illalla kun innostuin Mippin ohjelmasta, Twitteristä ja oman blogin viilaamisesta kelasin asioita yölläkin. Jarno Maimosen blogista olen paljon vinkkejä saanut ja hiukan apinoinutkin. Olisi kyllä kehittävää opetella asiota pikku hiljaa eikä kaikkia parissa päivässä. Vielä kun painaa päälle Berliinin MM-kisat niin on siinä ohjelmaa.

Tänään kehitin teorian, miksi teen tulkin töitä: kyse on siitä, että tulkilla on tärkeä rooli viestin perille menemisessä. Silti onnistunut tulkkaus on sellainen, jossa keskustelevat osapuolet ikäänkuin unohtavat tulkin olemassaolon. Kumpikin puhuu omaa äidinkieltään ja tulee ymmärretyksi kielellä mitä toinen ei ymmärrä. Kommunikointi tapahtuu kolmannen osapuolen välityksellä, tässä tapauksessa tulkin.

Mustalammelle piti löytää kello kymmeneksi. Menin vahingossa Kotalammelle. Muita vaihtoehtoja Jyväskylässä olisi ollut Vuorilampi, Köyhälampi, Asmalampi ja niin edelleen. Virheestä ei voi kuin syyttää itseään. Olisi pitänyt kartasta katsoa missä kyseinen lampi sijaitsee. Harmi vaan, sillä tarjolla olisi ollut juoksuseuraa, saunomista, makkaranpaistoa sekä kisastudio hyvässä seurassa. Innolla odotin päivän sosiaalista tilannetta, mutta ei niin ei.

Jälkeenpäin ajattelin, että mun uusi Nokialainen olisi ehkä voinut pelastaa tilanteen. Toisaalta keli oli sateinen ja puhelimen kanto pari tuntia vaihtovaatteiden kanssa olisi ollut ja oli työlästä. Nokia mapsistä ei kyllä kämpillä jälkikäteen tarkasteltuna kyseistä paikkaa edes löytynyt. Muuten uuden puhelimen räpläämiseen on kulunut pari päivää ihan kivasti ja ei voi muuta kuin todeta tekniikan menneen eteenpäin.

Tänään jännätään Keskisalon juoksua ja veikkaan Jukan hoitelevan itsensä illan finaaliin. Silti kun kilpaurheilusta kun on kyse mitä vain voi sattua ja juoksijan pitää keskittyä suoritukseensa täysillä.

Kovan jännittämisen jälkeen Jukka selvitti kuin selvittikin itsensä finaaliin. Hieman tukkoisella juoksulla Jukka ei erässään selvinnyt neljän joukkoon, mutta aika riitti silti finaaliin. Toivotaan, että juoksu aukeaa siitä finaaliin mennessä. Hieman ihmetytti Ranskan pojan pistos kierros ennen maalia. Taitaa vain vältellä testaajia.

Kesän 2009 ratakisat alkavat olla ohi. Jäljellä on enään Hervannan 10 000m 6.9. Sekin on vain viikkoa ennen maratonia ja voi olla että kisa jää juoksematta. Vielä olisi ollut kiinnostusta juosta eri ratamatkoja kasista ja tonnivitosesta lähtien. Täytynee kuitenkin se tosiasia todeta, että ei kannata haukata liian suurta palaa kakusta vaan pitää keskittyä seuraavaan koitokseen. Tällä hetkellä se on harjoitusmaraton Jyväskylässä ja marraskuulla ehkä Firenzen maraton.

Eilen tuli sitten juostua vitonen vihdoin ja viimein alle 15 minuutin. Kovemmille se otti kuin olin kuvitellutkaan. Kauden vitoset kulkivat tänä vuonna aikoihin 15.23 (Lappeenranta), 15.08 (Espoo) ja 14.59 (Jyväskylä). Eilinen kisa oli ehkä tuntumaltaan kesän parasta ja se mistä iloitsin oli hyvä ja onnistunut vuoroveto. Tyni ja mä vedimme alkumatkasta kunnes sairastellut Mikko hiukan joutui antautumaan. Takaa tuli Hulkon Joni mukaan rulettiin, jossa vedimme 400m pätkiä ja takasuoran alussa vaihtui vetovuoro. Jyväskylän tuuleton ja viileä ilta tarjosi hyvät olosuhteet juoksuun. En ehtinyt paljoa tonnien väliaikoja seurailla, mutta kolmonen oli siinä 9.02-04 ja neljä tonnia 12.06. Laskeskelin, että jos nyt pitää kiirettä saattaa 15minuuttia alittua. Viimeiset kuusisataa vedin aika haipakkaa ja viimeinen kierros tuli 64-65 sekuntiin ja silti Hulkko ehti ohi kalkkiviivoilla. Yhtään ei harmittanut sillä molemmille tuli se tavoiteltu alitus. Jonille ensimmäistä kertaa. Kisan voitti Henri Manninen ajalla 14.29 ja Kalle Ruohola suostui miesmäisesti pitäämään vauhtia seurakaveri Henalle. Kallella on 15 minuuttia vielä alittamatta, mutta eiköhän kauden 8.24 kolmosen ajalla se pitäisi joskus vielä mennä. Vielä jää tuleville kesille tavoiteltavaa.

Torstai ja Perjantai vierähtivät kivasti Risto Mäkisen ja Jukka-Pekka Kaupin kyläillessä luonani. Kisan jälkeen piti illalla hiukan juhlistaa kauden päätöstä ja hyvin mennyttä kisaa. Aamulla oli kuitenkin normi aamulenkki ja työpäivä. Yleensä olen palkinnut itseni alkusyksystä jollain mukavalla tavaralla. Viime vuonna ostin Polarin RS800 mittarin ja tänä vuonna Nokian 5800 kännykän.

Onko nyt kyseessä Porin yleisurheilun Tommi Sundell?

Nyt kun ajatuksia on alkanut kelaamaan tuntuu että juttua riittää. Yksi tärkeä teema on ehkä noi arvot tai se mille mä perustan ajatukseni. Sanottakoon hienosti, että mä arvostan epäitsekkyyttä, sosiaalisuutta ja positiivista elämänasennetta. Joskus olen tänne blogiin kirjoittanut Afrikkalaisesta elämänkulusta ja mielestäni siinä on meillä länsimaalaisilla edelleen opittavaa. Päivittäin saan nykyisessä työssäni kohdata pakolaisia. Se mikä ensimmäisenä jää ehkä mieleen on, että kovista kokemuksista huolimatta heillä on oikea elämänasenne tallella. He tyytyvät pieneenkin sosiaaliturvaan ja arvostavat sitä että ulkona voi kävellä ilman pelkoa, että poliisi pysäyttelee ja kyselee henkilötodistuksia. Koskettavaa oli nähdä yhden henkilön antavan romanialaiselle kerjääjälle rahaa sen jälkeen kun oli itse saanut kuukausittaisen toimeentulotukensa. Joku asiaan hiukan perehtynyt tietää, että ne rahat eivät ole suuria summia. Siis joku joka on hiukan saanut suomalaiselta yhteiskunnalta antaa sitä eteenpäin!

En tiedä onko sitä syntynyt väärälle planeetalle tai väärälle vuosisadalle, mutta osittain omasta taustastani johtuen olen pohtinut paljon identiteettiä. Jopa sen verran, että kirjoitin asiasta gradunikin. Identiteetti kehittyy jokaisella eri tavalla ja eri vauhtia. Se on kuitenkin koko elämän kestävä prosessi. Ehkä siinä teini-iässä asioita tulee eniten funtsittua, mutta pohdiskelu jatkuu myöhemminkin. Kauheetahan se olisi jos ajattelu loppuisi 15-vuotiaana eikä sen jälkeen olisi mitään pohdittavaa ja maailma olisi ikäänkuin valmiiksipureskeltu. Kaikkeen tähän omalla kohdalla liittyy usko, urheilu ja perhe/kaverit.

Tänään on tullut lunta tupaan eli pikkasen kritiikkiä kirjoituksestani. Itse aiheutettuahan se on, mutta herkkänä ihmisenä se koskee aina. Parempi tietysti olisi, jos ei kirjoittelisi toisesta arvostelevaan tyyliin, mutta mikä on blogin tarkoitus? Mielestäni se on tuoda rohkeasti esiin omia ajatuksia ja mielipiteitä. Silloin kun menee hyvin iloitsen siitä kirjoituksissani ja silloin kun joku harmittaa kirjoitan siitäkin. Tarkoitus ei ole pitää yllä mitään kulisseja "kalevankisamitalisti miikasta" ja tuoda esiin vain asioita jotka pönkittävät itsetuntoa ja tuovat arvostusta. Siksi olenkin rehellisesti kertonut niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä. Aiheena on lähinnä urheilu, mutta myös muita teemoja teksteissäni käsittelen.

Joskus olen miettinyt, kuinka paljon sitä tuleekaan uhrattua ajatuksia urheilulle päivittäin. Totuuden nimissä aika paljon, mutta joskus olen huomannut ns. hölkkäreiden olevan vielä innokkaampia spekuloijia. Teen pääsääntöisesti kaksi lenkkiä päivässä ja pyrin juoksemaan lenkit palautuneena. Usein tämä tietää sitä, että otan päikkärit työstä kämpille päästyäni. Lähden sitten lenkille levänneillä jaloilla ja pyrin nauttimaan jokaisesta juoksulenkistä. Kaikista nautittavimpia ovat ehkä kesäiset aamulenkit hyvin nukutun yön jälkeen. Tänään heräsin harvinaisesti jo kuudelta ja olin jo lenkkareita ulkoiluttamassa klo 6.30. Päivällä oli töiden lomassa kevyt hieronta ja illalla vielä fiilistelin tunnin lenkin uimarannan ohittaen. Juoksu tuntui kevyeltä ja vaivattomalta.

Miksi sitten juokset? Sen kun tietäisin olisi moni asia helpompaa. Viime aikoina olen tullut siihen lopputukokseen, että yksinkertaisesti nautin siitä. Siihen ei liity mitään pakonomaista, vaikka tunteet vahvasti ovatkin pelissä. En kilpaile ketään ihmistä vastaan vaan kelloa. Tämä poistaa paineet kun kisassa yritän lähinnä hyvää aikaa ja kauden parasta. Luonnollisesti olen pettynyt jos odotukset eivät täyty. Senkin jälkeen suuntaan katseeni uuteen kisaan ja treenaamiseen. Nyt mielessä pyörii Finlandia maraton. Yksi valmentaja totesi minun harjoittelevan liian vähän vuodessa maraton mielessä. Pitää ehkä paikkansa ja kohta pitäisi aloittaa keskittyminen todellista haastetta- maratonia varten.

Muutaman päivän blogipäivitys on ohi. Teki ihan hyvää päästä eroon netistä pariksi päivää ja nauttia Suomalaisesta kesästä. Perjantaina suuntasin kotio Parkanoon huilailemaan ja valmistautumaan Vammalan kolmoselle. Kisa oli huolellisesta valmistautumisesta lähes katastrofi. Jaloissa oli jo viikolla sellainen tunne, että lauantaina saattaisi hyvin kulkea. Hyvin olisi ehkä kulkenutkin ja hyvä aikakin tullut, jos en olisi joutunut toimimaan vetojuhtana muistikuvieni mukaan ensimmäiset 1400m. Korir ja Jokinen karkasivat heti alussa ja mä jäin jojottamaan kärjen ja takaporukan taakse. Siellä lähdettiin liikkeelle erittäin varovaisesti ja kova kuntoinen Puttonen ohitti minut vasta kyseisen 1400m kohdalla. Kärkipaikkaa kyllä tarjosin kahteenkin kertaan alkumatkasta. Mies lähti ohitettuaan mut sen verran terävästi liikkeelle, että mulla ei ollut mahkuja nauttia vetoavusta ja juoksin jälleen yksin. Juhan aika 8.37 ja mun 8.44. Olis kaivattu Tynin tasaista kyytiä ja hyvää vuorovetoa, missä siis vedetään kierros per nuppi ja pyritään tasaiseen vauhdinjakoon ja hyvään aikaan. Ei niin ei ja siinä oli mun kesän 2009 paras kolmonen.

Ehkä parasta antia Vammalan reissussa oli entisen seurakaverin Risto Mäkisen tapaaminen. Tarinaa riitti niin alku kuin loppuverryttelyn aikana ja juttua jatkettiin vielä grillillä kisan jälkeen herkullisten hampurilaisten äärellä. Riston kanssa on väännetty Parkanon pururatajuoksuissa jo joskus -96 ja reenejä on vedetty niin Parkanossa kuin Tampereellakin. Hyvä kunto tulee ja menee, mutta ystävyys säilyy.

Päivän lenkki tänään oli jo maratonia silmällä pitäin kaksi tuntia kevyttä. Juoksin sen ehkä Suomen hienoimmalla metsätiellä kotiovelta Poikkeusjärventielle, seurakunnan leirikeskuksen ohitse junanrataa loppumatkasta seuraillen. Askel oli kevyt niin kuin kesällä kuuluukin olla. Iltapäivällä palautusohjelmaan kuului käynti automuseolla. Ehkä se reissu jää mieleen tästä kesästä.

Alkaa mun blogin ulkoasu näyttämään pelottavan hyvältä. Toi sininen on kyllä ehdoton ykkönen. Katsotaan kauanko jaksan pitää tämän värin. Mun mielestä on kiva tuunata blogia vähän väliä ja lukijoidenkin mielestä on kiva, jos tulee silloin tällöin jotain uutta.

Treenit ovat jälleen keventyneet tiistaista. Eilen juoksin aamulenkin ja illalla tunnin maastossa. Väsytti iltapäivällä töiden jälkeen ihan älyttömästi ja nukuin päikkärit. Ehkä kroppa nyt palautuu viikonlopun rasituksesta ja onkin mielekästä kuunnella sitä. Tänään oli jälleen kevyttä ja samoin on huomenna. Lauantaina ajattelin petrata kauden parasta kolmosella Vammalassa. Tähtään jo 8.40 alittavaan aikaan ja luulen olevani jo kohtalaisessa kunnossa. Hinku kilpailemiseen ainakin on korkealla. Vielä on ens torstaina Jyväskylässä ja sitten ratakisat taitaa olla siinä. Hervannassa olis kymppi ja sekin kiinnostais. Kuitenkin pitäisi pikku hiljaa alkaa motivoitua maratonille ja aloittaa treenaaminen sitä varten. Harmi vaan, että kovalla työllä kaivettu herkkyys katoaa sitten saman tien. Toisaalta sitä helppoa vauhdikasta juoksua on mielestäni tärkeää hakea edes jossain vaiheessa vuotta. On sitten maratonin juokseminen 3.20 rytmillä hiukan helpompaa, kun ei tarvi täysiä vetää alusta lähtien. Viime vuonna rullailin Berliinissä puolikkaan 1.09.46, mutta sitten alkoi painamaan. Nyt Finlandia maratonilla tavoiteaika on joku 2.25, mikä sekin teetättää kyllä työtä. Ei mene rullailemalla 42 kilsaa.

Onks toi Jarkko?

Vanha kaupparatsu alkaa päästä vauhtiin pikku hiljaa juoksuradalla. Viikonlopun kisaputki ja eilinen hieronta tuntuvat herkistäneen kinttuja. Tänään mentiin jo radalle tekemään valmistavaa harjoitusta, mikä kulki yllättävän vauhdikkaasti. Kolme kertaa 600m menivät 1.39,5, 1.38,5 ja 1.38,5. Tämän päälle kolmisatasia aikoihin 44.2, 45.2, ja vika kiristäen 42. Eivät ajat nyt enkkoja ole, mutta jos sanon juosseeni käsijarru päällä saatan hiukan liioitella. Hyvin rennosti kuitenkin kulkivat tota vikaa lukuunottamatta. Päälle vielä 3x100m rennosti ja reeni oli paketissa. Valmentaja jo ehdotteli pitkiä vetoja, mutta sanoin juosseeni 15km kisaa viikonloppuna ja se oli varmaan hyvää vauhtikestävyyttä.

Kelit suosivat vielä kisaamista ja juoksenkin lauantaina Vammalassa 3000m. Sitten vielä ens viikon torstaina 5000m Jyväskylässä ja ratakisat taitaa olla siinä. Tonnivitonen myös kiinnostaisi, mutta huonosti näkyy kilpailukalenterissa kisoja olevan tarjolla.

Tänään näkyi tilillä Googlelta tullut raha mainoksista blogissani. Ahkerasti olette niitä klikkailleet ja jatkakaa samaan malliin! Näin tuette edelleen suomalaista kestävyysjuoksua :) Juha Väätäinen kirjoittaa kestävyysjuoksusta.

Kalevan kisat vuosimallia 2009 on käyty. Päällimmäiset fiilikset Jyväskylään sunnuntai-iltana palatessani olivat positiiviset. Fyysisesti ehkä väsyneenä, mutta henkisesti paljon saaneena. Suomalaisen "urheiluperheen" vuosittaiset kokoontumisajot antavat voimia treenaamiseen ja lisäävät uskoa siihen, että kannattaa kilpailla. Kuntoilu sinänsä on ihan ok sekin, mutta omien kykyjen testaaminen ja nylkkyyntymistä vastaan taisteleminen tekevät elämästä mielekkään. Et ole koskaan valmis ja matkanteko eli treenaaminen on se juttu. Ei perillepääsy tai maali.

Omilla matkoillani vitosella ja kympillä jäin mieleenpainuvasti puoliminuuttia ja minuutin viime kauden parhaistani. Se ei tietenkään kilpaurheilijaa miellytä, mutta tuntemukset kisoista olivat sitä mitä kuuluukin: kovaa raastoa alusta loppuun, kympillä kevyttä oksentelua maalissa, vitosella polviin nojailua ja sitä hyvää fiilistä mikä kropassa liikkuu kun vedät urku auki. Itse asiassa silloin kun kunto on hyvä pystyt vetämään kovempaa ja käskyttämään jalkoja liikkumaan rivakammin ja ne tottelevat. Huono kuntoisena ne eivät tottele ja et saa vedettyä itseäsi niin hapoille ja uuvuksiin että maalissa täytyisi ottaa lukua radan pinnalla. Aika karun kuuloista, mutta se on nautittava hetki kun juokset ennätyksesi tai saavutat mitalisijan. Syke hakkaa kahta sataa, keuhkot haukkovat happea, hapot jylläävät jaloissa, kroppaa särkee.

Oma juoksu noin teknisesti tuntui hyvältä, jalat tuntuivat vievän eteenpän, hartiat pysyivät rentoina mutta vauhti oli surkeaa. En ollut maalissa niin puhki kuin pitäisi olla. Välillä musta tuntuu siltä, että kovat kisat vain nostavat kuntoa ja jos kilpailua jatkaisi saattaisin loppusyksystä päästä hyväänkin kuntoon radalla. Valitettavasti Suomen ratakausi kääntyy lopppusuoralle ja on aika siirtää katse kohti maratonia. Päivän valokuvan otti Jarno Maimonen.

Kalevalaisten linkkejä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.

Tulokset: 1 päivä, 2 päivä, 3 päivä.

Vuoden tavoite saavutettu eli TV aikaa ihan kiitettävästi. Eilinen kisa oli kyllä muutenkin hiukan kahtiajakoinen. Toisaalta juoksin ihan kohtalaisesti ottaen huomioon taustat ja keskenkuntoisuus. Toisaalta nyt olisi ollut aika olla olla vuoden parhaassa tikissä ja kun mies ei sitä ole se tietysti harmittaa. Keli juoksuun olin vähintään kohtalainen, sillä pieni vesisade ei juoksua haittaa. Keli oli lämmin eikä tuultakaan juurikaan niin mikäs siinä olisi ollut taas vaikka yrittää ennätystä. Realistina kuitenkin tiesin, että ei ole mitään järkeä lähteä latomaan 3min tonneja. Ajattelin 3.05 vauhdin sopivan tälle kunnolle ja melko hyvin pysyin aikataulussa. 6km asti olin Puttosen, Tynin ja Toivolan vanavedessä joskin välillä piti jo siinäkin jojottaa. Kun takaa tultiin kierroksella ohi Puttosen vauhti hiukan kiihtyi ja mä tipuin peesistä. On se kauheeta minkälaisia ajatuksia mieleen ehtii tulla kun huomaa, että maaliin on kymmenen kierrosta ja taivallat matkaa yksin. Ei ketään lähellä takana eikä edessä oikeen kiinniotettavaa. Jossain vaiheessa jopa kuulin Karjalaisen haastattelun ja mieleen jäi lause "Jätkät luulee mun olevan laiska, kun ei tarvi herätä aamulla aikaisin. Se johtuu vaan siitä että mulla on sellainen duuni- moukarinheitto."

Kisan voittaja Lewis Korir ohitti mut kaksi kierrosta ennen maalia. Ite siinä jotain käsimerkkiä näytin, mutta en mitään sarvia. Ajattelin vaan tuuletella sitä, että saan juosta vielä kahden kierroksen verran. Olinhan sentään minuutin verran edellisvuoden vauhdista jäljessä. Viime vuoden paras ja siis ennätykseni on 30.11 ja eilen juoksin noin 31.11 eli siitä se minsa tulee. Nyt olen oikeastaan siinä kunnossa kun pitäisi olla kesän kynnykellä kesäkuun alussa. Harmi vain, että on jo elokuu ja kisat vähissä. Mun osalta ratakausi meni ohi, mutta onneksi jonkinlaiseen kuntoon edes pääsin. Ehkä kuukauden päästä kymppi voisi kulkea jo paremmin, mutta ehkä ennätyksiä ei tule. Katotaan jos vaikka Hervantaan menis kymppiä jyräämään tai sitten tyydyn hölkkäkisoihin. Onhan noita; höyryhölkkä, Kuukanhölkkä ja mitä nyt kaikkea. Ne on ihan kivoja, sillä raastaa saa niissä kunnolla ja alamäissä voi hiukan huilatakin. Rata ei anna armoa.

Kisan viimeinen oli tänä vuonna kaima Miika Hendrikson. En tiedä miten hän otti vastaan suomen huonoinnan tittelin ja pystin, mutta toivottavasti mies on ensi vuonna jälleen kunnossa ja tulee tuomaan pytyn Kajaaniin. Muuten tänään lauantaina on välipäivä ja huomenna vitonen. Tavoitteena kova 15minuutin raja! Eiliset tulokset.