Tämän päivän pyörälenkillä (83km) jatkoin filosofoimista. Kokonaisuudessaan päivän rasitus oli sen verran kova, että en nyt illalla enää muista mitä teoriaa kehittelin pyöräillessäni. Päivä oli muutenkin aikamoista sählinkiä ja siinä tilassa ei einstein-teorioiden kehittely ole välttämättä kauheen helppoa. Heti aamusta tuli takkiin, kun klo 8.30 olin hammaslääkärissä saadakseni vain kuulla, että kyseinen aika oli peruttu viimeksi tammikuussa hammashuollossa asioidessani. Olin niin henkisesti valmistautunut hampaan paikkaukseen, että kämpille päästyäni päätin aloin laittamaan fillaria ajokuntoon. Pumppasin ilmaa renkaisiin ja pyyhin hiekat pyörän rungosta. Hieman ennenkuin ehdin astua asuntoni ovesta ulos tuli tekstiviesti. Tulkkikeskus siellä kyseli puhelintulkkauksta kello yhdeksi. Katsoin kelloa ja totesin, että mulla on kolme tuntia ja kymmenen minuuttia aikaa sotkea pyörää. Ajatuksissa oli kiertää tuttu Toivakka-Lievestuore kierros, mutta tällä kertaa vastakkaiseen suuntaan. Pitäydyin suunnitelmassani ja muutaman minuutin lisälenkin jälkeen lähestyin jälleen Jyväskylää pienen paniikin vallassa. Kello lähestyi yhtä ja meikä oli vielä Vaajakoskella! Runtua kehiin ja isoa vaihdetta taakse. Viisi minuuttia myöhässä saavuin kämpille ja kännykkä oli jo kertaalleen soinut. Onneksi toisessa päässä ollut viranomainen hyväskyi selityksen, että olin matkalla "toimistolle" ja siitä pieni viive. Ehdin ehkä kulauksen ottamaan vettä ja riisumaan tuulitakin päältä, kun tunnin tulkkaussetti alkoi. Aihe oli jokseenkin vaikea ja mielessäni jo ajattelin, että en kyllä koskaan ryhdy sosiaalityöntekijäksi. Toisten ongelmia vaan siinä joutuu ammatissa selvittelemään. Illan toisella työkeikalla tulin jo kuitenkin toisiin ajatuksiin.

Hyvän ja ravitsevan pyttipannulounaan jälkeen oli vuorossa käynti Tikkakosken lentokentällä, jonne oli määrä saapua pari uutta pakolaisperhettä. He eivät yllätykseksemme olleet kerenneet jatkolennolleen, mutta puolentoistatunnin odottelun jälkeen saapuivat lämpimän afrikkalaistyylisen tervetuloseremonian saattamina. Vastaanottokomiteassa oli muun muassa afrikkalaisten oman Enemmän yhdessä -järjestön edustajia, jotka osaltaan haluavat olla edestauttamassa sopeutumista. Sosiaalityöntekijöilla ja ohjaajilla kun ei aina riitä aikaa ihan kaikkeen opastukseen. Iltakeikan aikana hetken koin olevani uusi tässä maassa ja voin vain kuvitella kuinka huuli pyöreänä nyt saapuneet perheet ovat ensimmäiset pari päivää. Ihmettelyn voi aloittaa vaikka siitä, kuinka yöllä ei tule pimeä ollenkaan...