Hitaasti, mutta varmasti alkavat elämänhalut palata. Mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että mies pääsee tekemään sitä, mistä todella pitää - juoksemaan. Elämä ilman juoksulenkkiä on teeskentelyä. Millään muulla ei ole väliä kuin juoksulla ja mielellään maratonjuoksulla!

Näihin omaperäisiin ajatuksiin tulin päivän raastolenkillä. Juoksin 40min sykkeillä 160-165 Jyväskylän parhailla juoksubaanoilla. Ne ovat nimittäin Palokkajärven ja Tuomiojärven rantaviivaa seuraavat hiekkapintaiset pyörätiet. Parhaat baanat St.Moritzin lisäksi missä olen koskaan juossut. Joku voi olla toista mieltä.

Kevyen loppuverran jälkeen olin Hipposhallilla, missä tein silmänlumeeksi selkiä, vatsoja, leukoja ja penkille nousua. Hauiskääntöäkin tuli harrastettua, mutta sillä verukkeella että hartiat ovat hiukan jumissa. Treeniseurana oli yks 1.47 kasin kaveri. Loppuverkka 2km kämpille ja poppi soimaan. Illallisella on tarjolla ranskalaisia ja kalapuikkoja. Todella omaperäistä.

Tässä vaiheessa julkaisen kesän tavoitteeni: Se on oheisten juoksukamojen päällepukeminen tulevan kesän koitoksissa. Tulostavoitteita siis ei enää ole ja ratakestän kohokohta on luultavasti Kalevan kisojen kympin peränpitäjän tittelistä taisteleminen. Mitä jos ihan pahuuttaan olis tänä vuonna viimeinen? Yksi kaiverrus mulla on jo vuodelta 2006. Monellakohan kiinnityksellä sen sais omaksi. Ehdotan että kahdella!