tiistai 9. kesäkuuta 2009

Ei tartte auttaa!

Siinä vasta suomalainen lauseenparsi. Kuka nyt ei kaverin apua kaipaisi? Kyseiseen lauseeseen kiteytyy ehkä suomalaisen junttimaisuus: taistelu yksin ongelmansa kanssa ilman ulkopuolista apua.

Ennenkään ei olla apua pyydetty -voisi olla ehkä toinen vastaavanlainen toteamus. Suomalainen menee yksin vaikka läpi harmaan kiven, tai ainakin yrittää. Räkä poskessa ja mustikkapuuroa parrassa kuten sanotaan. Yksin puskemisen eetos on varmaan paikoin vielä hyvin syvällä suomalaisen miehen sielunmaisemaa.

Edellä mainittu ajatus tuli vain mieleeni tänään treeniä tehdessäni. Uimalaseihin vuoti vettä, mutta joka 50m uinnin jälkeen kiltisti kippasin veden pois ja jatkoin uintia. Kilometrin uinnin jälkeen siirryin vesijuoksemaan, jota tein 40 minuuttia. Juoksu tuntui yhtä puuduttavalta kuin aina ennenkin: mihinkään et pääse ja ihmiset ohittelevat oikealta ja vasemmalta, kuinka nöyryyttävää! Saunan lauteilla reenin loppuhöyryilla ajatus nousi kristallinkirkkaana mieleen: Ei tartte auttaa! Siinä se on, voimavara jaksaa jatkaa korvaavien tekemistä. Välillä pitää kuitenkin palautella ja tänään se oli Häkkisen Mikan hierontakäsittely. Mites se Saavalainen joskus totesi: muista pitää kevyitä ja palauttavia päiviä korvaavienkin teossa!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti