Juoksijan elämää

By Miika Takala

Book Preview

Kuinka moni muistaa tehdä ns. huoltavia toimenpiteitä lenkin tai treenin jälkeen? Hyvä olisi ottaa kylmä suihku jaloille palautumisen nopeuttamiseksi ja suorittaa venyttely. Mulla on ollut tapana venytellä puoli yhdeksän uutisen jälkeen ja vaihtelevalla menestyksellä olen puolituntia saanut kulumaan. Jos on intoa piisannut, olen saattanut tehdä vielä vatsoja ja punnerrella, mutta harvemmin kuitenkin. Varsinkin näin kesäaikaan mun kämppä on todella kuuma ja huhkiessa tulee vain hiki. Parempi olisi siis tehdä kuntopiirit aivan erikseen omana treeninä!

Tuossa lueskelin uutta juoksijalehteä ja eteeni sattui artikkeli jaloista. Miltä kuulostaisi ohje ”Jalat tulisi pestä päivittäin miedolla saippualla. Etenkin varpaanvälit on hyvä käydä tarkkaan läpi. Pesun jälkeen jalat rasvataan sillä jaloissa ei ole luontaisia öljyrauhasia…Myös jalkakylvyt ja –kuorinnat pehmentävät ihoa ja tehostavat rasvan imeytymistä. Koti-iltaan kannattaa myös sisällyttää jalkojen hierontahetkiä jne”.

Mä hoidin tänään jalkojani ottaessani tunnin päiväunet ennen ratatreeniä. Mies oli kuitenkin aika tukossa vielä ja oikeaan akilleeseen hiukan tuntui niin että treeni lyheni muotoon 3x1000m (3.10, 3.03 ja 2.59). Juoksu ei ollut rentoa vaan melkoista puurtamista. Loppuvetoja en tehnyt vaan verryttelin kunnolla. Katsotaan tilannetta uudestaan torstaina huomisen hieronnan jälkeen. Lauantaille on suunnitteilla hölkkäkisa muiden raastaessa SM-viesteissä Raahessa.

Juoksu alkaa taas pikku hiljaa kulkemaan. Aamun 9km+3x100m oli jo kohtuu hyvällä fiiliksellä juostu lenkki ja illan 13km maastossa+5x100m terävästi kulki myös hyvin. Lähdin tarkoituksella juoksemaan mäkiseen maastoon se kun on meikäläisen kesän voimaharjoittelua! Mäissä tahtoivat sykkeet hiukan nousta, mutta alamäissä taas laskivat reippaasti. Juoksu kuitenkin kulki hyvin ja jalat tulivat mukana kivasti. Se on oikeesti hieno tunne kun juoksu kulkee. Vaikka kyseessa on kevyt lenkki siitä nauttii aivan eri tavalla jos saa lähteä lenkille levänneenä. Tänäänkin otin tunnin päikkärit ennen illan settiä ja jalat olivat kyllä tuoreen tuntuiset lenkillä. Ehkä mulla on harjoitusfilosofiana tällä hetkellä tehdä hyviä harjoituksia. Lenkkejä pidentämällä voisi helposti saada lisää kilsoja ja kovuutta treeneihin, mutta tänäänkin alkoi tunnin kohdalla hiukan tuntua oikeassa akilleksessa. Se on ollut hiukan kireällä viime aikoina ja olenkin yrittänyt jumpata sitä. Tänään heti huomasi että jumpasta on ollut apua. Juoksu oli vahvan tuntuista!

Se juoksija-lehtikin putkahti postilaatikosta viime perjantaina. Hyvä numero varsinkin kun siinä on pari mun kirjoittama juttua. Muutenkin tuntuu, että juttujen taso on hiukan noussut ja ainakin meikäläinen lukee entistä huolellisemmin lehden.

Rankkaa tämä vapaapäivänkin viettäminen. Aamulla räkäisestä ja tukkoisesta olotilasta huolimatta juoksin 1.20 Jounin kanssa ja vedin 3x100m rennosti. Juoksu alkoi kulkea loppua kohti, mikä on yleensä merkki hyvän juoksutekniikan löytymisestä. Eilen jumppasin koko päivän oikeata nilkkaa, koska siinä on tuntunut pientä kireyttä. Tänään olen lisäksi tehnyt jonkun verran liikkuvuusharjoitteita niin että mies olisi ensi viikolla valmis normaaliin hyvään harjoitusviikkoon! Tiedossa on ilmeisesti todella kuumaa keliä ja se vaikuttaa treenaamiseenkin jollain lailla. Kuumimpaan aikaan ei treeniä kannattaisi tehdä, mutta yleensä en malta jättää lenkkiä iltamyöhään. Ainoastaan silloin jos on ollut töitä paljon. Tänään oli kuitenkin yhden lenkin päivä ja loppupäivällä oli mukavasti aikaa viettää rentoa rantaelämää. Tuomiojärven ranta oli kuin ammuttuna täynnä porukkaa. Nyt kun kesä on vihdoin tullut ihmiset lähtevät ottamaan kaiken irti lämpimästä kelistä. Mikäs siinä, sillä hellepäiviä Suomessahan on vuodessa keskimäärin se kymmenen. Mulle riittäisi hiukan viileämpikin ilmaso, kerrostalossa kun on tukalan kuumaa päivällä. Puisessa omakotitalossa olisi parempi viettää yöt ja saatan mennäkin kotona Parkanossa käymään viikonloppuna. Joku kisa tekisi mieli juosta taas kohta, mutta ratakisoja ei ensi viikonlopulle ole tarjolla ja toisaalta mun pitää harjoitella vielä kovasti.

Tänään oli sarjassa hiukan erilainen päivä. Aamusta aikaisin istuin jo junassa kohti Jämsää. "Huippu-urheilijavierailu" Jämsän kestävyysjuoksukarnevaaleilla toteutui odotetunlaisesti. Vajaat tunnin verran kerroin nuorille omasta juoksu-urastani ja yritin olla kannustava. Osallistuin myös nuorten aamutreeniin joka tällä kertaa oli 3x10minuuttia vauhtikestävyyttä. Mulla se meni lenkkinä, mutta vauhdit kuitenkin nousivat hiukan loppua kohti. Flunssaisena tunnin treeni tuntui varsin tehokkaalta ja lounas maistui hyvin. Ilokseni muutama junnu uskaltautui juttusilleni ja nimmareitakin sain jakaa!

Iltapäivällä oli kilpailuiden vuoro. Kaikki juoksumatkat olivat kestävyysmatkoja ja kiva oli seurata nuortenkin edesottamuksia. Alkuillasta oli itselleni mielenkiintoisimmat 5000 metriset ja yllättäen viilentynyt keli sopi mainiosti tulosten tekoon.

Meikäläisen räkätauti taitaa jatkua vielä jonkin aikaa ja malttia pitää olla vielä harjoittelussa.

Olo on tänään ollut aika tukkoinen. Pieni kesänuha on heti verottanut voimia. Aamulla en käynyt lenkillä ja illan parinkympin lenkin muutin pyöräilyksi. Ajattelin muutenkin hiukan säästää jalkoja ja reilu parin tunnin rullailu vaan palauttaa sekä pitää yllä peruskuntoa. Ajoa siis 2.25 ja päälle saunominen.

Juoksija-lehtikin ilmestyi tänään ja meikäläinen pääsi patsastelemaan pariin otteeseen. Säälipisteitä on varmasti nyt tarjolla, mutta tarkoitus on vielä jatkaa uraa ja tehdä jopa ennätyksiä. Kesän osalta aika käy vähiin, mutta kalevalaisissa uskoisin juoksevani kohtalaisen kympin. Sitä ennen on kyllä pakko saada jokunen vitonen ja kolmonenkin. Huomenna Jämsään kestävyysjuoksukarnevaaleille. Lajipäällikkö Tommy Ekblom otti tänään yhteyttä ja pyysi puhumaan junnuille. Tarkituksena on kertoa siitä kuinka itse on eksynyt lajin pariin ja tottakai antaa kannustusta tulevaisuuden lasse-vireneille.

Korir suomalainen?

Vitsi, huomasin tossa juuri että sain viime vuonna SM-pronssia maastojuoksussa Vammalassa. Tuloslista näyttää neljättä sijaa. Hopealla oli suomen kansalaisuuden saanut Fransis Kirwa, mutta pronssimies Obed Kipkuruilla ei kansalaisuutta ole eikä edes halua. Neljäs sija oli ihan kiva sekin, mutta ei mitali.

Aiheen hien nousemiseen otsalle sai eilinen uutisointi Turun kisoista. Mainittakoon, että Korir ei ole sääntöjen vaatimaa vuotta asunut suomessa (oli talven Keniassa) eikä näin oikeutettu juoksemaan SM-kisoissa saatikka maaottelussa. Jos joku tätä blogia lukee, niin tiedoksi että Kalevan kisojen tai maaottelun aikaan iltapäivälehdissä voi olla kiusallista luettavaa urheiluliiton henkilöille. Suomi nimittäin kepulikonstein pyrkii Ruotsin kaatoon ja sotii yleistä hyvää "urheiluhenkisyyttä" vastaan! Mun mielipide asiasta on seuraavassa Juoksija-lehdessä.

Lisäksi vielä Suomen kaikkien aikojen top-10 lista. Korir komeilee siellä sijalla 10. Herranen aika kyseessä on SUOMALAISTEN top-10! Top-kymppi listaa voi kyllä pitää Suomessa juostuista kovista ajoista ja silloin sinne kuuluisi Gebreselassien 5000m maailmanennätys. Tässä Top-kymppi asiassa on kyse niin herkästä asiasta, sillä Korir nousi juoksullaan seuraavien legendojen kanssa samalle listalle:

1    27:30.99        Martti Vainio 
2    27:38.35        Lasse Virén 
3    27:44.28        Kaarlo Maaninka
4    27:52.78        Juha Väätäinen
5    27:53.00        Risto Ulmala
6    27:54.43        Pekka Päivärinta
7    28:00.73        Harri Hänninen
8    28:05.72        Lasse Orimus
9    28:06.58        Seppo Liuttu
10   28:07.34        Lewis Korir 
 
Korir juoksi kaikkien aikojen 10:nneksi 

Pienikokoinen Lewis Korir johti 10000 metrin juoksua lähdöstä maaliin tasaisen tappavaa tahtia. Puolimatkan hän ohitti ajassa 14.03 ja juoksi toisen puolikkaan 14.04. Toiseksi sijoittui ruotsalainen Fredrik Uhrbom ja kolmanneksi Sjundeå IF:ää edustava kenialainen Eliud Esinyen, jotka niukasti alittivat puoli tuntia.

Antti Lähteenmäen valmentama 23-vuotias Korir on syntynyt Keniassa, mutta asuu pysyvästi Suomessa ja hänellä on Kalevan kisojen osallistumisoikeus. Aiempien vuosien käytäntöä noudattaen hän saanee myös osallistua Suomi-Ruotsi-maaotteluun. Lopullinen vahvistus siihen saadaan kuitenkin vasta myöhemmin.

Viimeksi Koriria nopeammin on suomalaisista kympin juossut Risto Ulmala 15 vuotta sitten 1994 ja sitä ennen Harri Hänninen 20 vuotta sitten 1989. Suomen kaikkien aikojen tilastossa Korir nousee kymmenen parhaan joukkoon.

lähde: SUL

Päivän treenit: aamu 9km+2x100m

Ilta (toteuttamatta): 4km vr +3x10x100m rullauksia +verryttelyt

Tänään tuli huhkittua töitä oikein olan takaa. Tai töitä ja töitä, kuka nyt tulkkaamista työnä pitäisi? Eihän siinä tarvi kuin toistaa toisella kielellä se, mitä asiakas tai viranomainen on juuri puhunut. Sopii yrittää jokaisen: Pyydä vaikka kaveria puhumaan suomea ja tulkkaa se vaikka osaamallesi englannin kielelle. Jos olet mielestäsi pystynyt hoitamaan homman mallikkaasti tunnin ajan voit pyytää kaveriasi puhumaan vaikka jääkiekosta. Yritä sitten sekunnissa keksiä mitä oli paitsio, rankkari tai korkea maila. Tänään mun piti keksiä suomen eläimille swahilin kielinen vastine. Ei onnistunut, mutta viesti meni perille.

Aamusta tuntui hiukan kurkussa ja arvelin flunssan iskevän. Tupla-annos c-vitamiinia ja aamulenkki 9km+2x100m. Illalla työkeikan jälkeen piti nukkua tunnin verran ennen iltalenkkiä: 1 tunti oikeen hiljasta+2x100m. Joskus on hienoa ajatuksissa juosta niin hiljaa kuin pystyy. Näin toimin usein kisoihin herkistellessäni.

Päivitys Klo 22.00: Nyt ottaa pattiin. Turun kisoissa olisi ollut sopivaa puolen tunnin kyytiä tarjolla. Jos jalka ei olisi huhtikuulla levinnyt tielle kuten jokisen eväät olisin saattanut juosta tänään hyvän kisan! Toinen juttu on, että Korir ei asu Suomessa, eikä näin ollen ole oikeutettu juoksemaan Kalevan kisoissa eikä maaottelussa!

Joka päivä alkaa juoksupuolella näyttämään valoisammalta. Päätös keskittyä loppukesän kisoihin lienee paras ratkaisu tällä hetkellä. Ennen päivän treeniä olin valmis jo juoksemaan ensi lauantaina Jämsässä, mutta pienen palaverin jälkeen Anteron kanssa päätimme jättää sen väliin. Mies on kuitenkin vielä pahasti keskenkuntoinen ja ehkä tärkein asia on jalan tunnustelu ja sen kanssa varovaisena liikenteessä oleminen. Ei tästä kauaa aikaa ole kun mulla oli murtuma kantapäässä ja nyt jo mies suunnittelee maksimirasituksia. Vitonen saattaisi tällä hetkellä mennä hiukan päälle 15minuutin jos optimistisia ollaan. Aika ei kuitenkaan tyydyttäisi, vaikka mulla ei ole väliä missä kunnossa viivalle astun. Pääasia että saa hyvän treenin tuli sitten turpiin keneltä tahansa. Kynnys kilpailla on tällä miehellä matala!

Päivän setti oli siis pienen pähkäilyn jälkeen 3x1000m ja 3x200m. Jälleen sellaista pikkunättiä ja varovaisesti lähdin ekaan vetoon: 3.05, vaikka tarkoitus oli juosta 3.10. Seuraava yhtä rennosti 3.01 ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Ei nyt herkältä, mutta askel vei eteenpäin kohtuu hyvin. Viimeisessä vedossa juoksin vikat 200m hiukan reippaammin ja sain ajan 2.54. Äijä oli aivan fiiliksissä! En siis olekaan niin rapakunnosa kuin oletin. Kohtalaisten vauhtien pitäminen onnistuu siis melko hyvin ja tästä on hyvä jatkaa. Vedoissa palautus oli 3min ja 5min palautuksen jälkeen juoksin rennosti kaksisataset hiukan alle 30sek. Jalassa oli uudet Adidaksen Adizerot, jotka pitivät kuin liima tartanin pinnalla tai purkka hiuksissa. Ilman piikkejäkin niillä voisi juosta ja ovat oivalliset kestomatkoille.

Huomenna palauttelua ja torstaina rutkasti rentoja satasen rullauksia. Lauantaina kiihtyvä lenkki ja viikko alkaa olla siinä. Kelien puolesta kannattaisi mennä mökille keskittymään ja saatankin mennä Jaakon mökille Kangasniemeen punomaan uusia juonia.

Maanantai oli kohtuu työntäyteinen päivä. Silti ehdin heittää pari hyvää lenkkiä aamusta ja illasta. Aamun treeni oli itseasiassa pidempi kuin illan setti. Heitin siis herättyäni tunnin setin ja päälle 2x100m. Iltalenkki meni kahdeksaan ja tein sen reippaana. 50min 160-165 sykkeillä tietää sellaista hyvää reipasta, jossa hapennottokin joutuu sopivasti tekemään töitä. Silti treenistä palautuu nopeasti ja huomenna pitäisi olla koneen valmis tonnin vetoihin. Joku voisi kutsua treeniä sellaiseksi pikkunätiksi, mutta tällä hetkellä koneesta haetaankin sellaista rentoa suorituskykyä juosta mahdollisimman lähellä kilpailuvauhteja. Mielenkiintoista tällä hetkellä onkin seurata kuinka kunto nousee ja miten lähelle pääsen hyviä kisasuorituksia.
Huomenna saan valmentajalta ensimmäisen harjoitusohjelman pariin kuukauteen. JES.

Päivän kuvat viime perjantain Lannevedeltä

Juhannukset on vietetty ja useimmilla on arki edessä. Oma juhannus meni niin kuin monesti ennenkin eli ei mitään ihmeellistä. Omia porukoita ja kavereita kuitenkin näin eilen Keuruulla, mikä se oli ihan positiivinen asia. Positiivista oli myös sunnuntain auringonpaiste ja se että juoksu alkaa pikku hiljaa kulkea. Aamulla/päivällä juoksin kevyen tunnin lenkin sekä tein 2x100m vetoa. Hiukan ennen eurooppacupin kisaa ehdin juosta 50minuuttia. Juoksu tuntui uusilla Adidas Bostoneilla niin hyvältä, että tein vauhtileikittelyä. Treeni sisälsi kymmenen kohtuu napakkaa spurttia ja positiivista oli se, että juoksu tuntui todella hyvältä. Sellainen nopea juoksu alkaa palautumaan yllättävän nopeasti ja kilpailuvauhdin hakeminen on hyvällä mallilla!

Eilen olin niin fiiliksissäni, että arvelin että yksi kympin kisa ei paina jaloissa. Painoi kuitenkin. Tänään aamusta lähdin lenkille, jonka toivoin olevan viikon pitkä. Pari kymppiä sainkin veivattua, mutta loppumatkasta jalat alkoivat normaalisti väsyä aika lailla. Kyllä juoksu vaatii lihaskunnolta aika paljon! Jyväskylä vaikutti todella hiljaiselta ja ainoastaan Mauri Pekkarinen näkyi kotialueensa lähettyvillä Samulinrannassa. Oli Maukka käynyt lenkillä, kun hikinauha päässä ajeli autoaan!

Huominen saattaa olla treenien suhteen pari kevyttä lenkkiä. Kalle Ruoholan faneille seuraava linkki.

Turhaan ei olla korvaavaa tehty!

Kausi aloitettu Lannevedellä tänään. Kyseessa oli lähes tuhat juoksjaa keräävä kylätapahtuma. Tunnelma oli sen mukainen eli aivan mahtava. Vielä hienompaa oli se, että tämä jantteri pääsi juoksemaan ja KOVAA! Taisi olla ensimmäinen kova harjoitus kahteen kuukauteen. Siihen nähden aika 33.10 kymmenen kilometrin matkalla oli vähintään kohtalainen. Kovatasoisessa kisassa se riitti kuudenteen sijaan, mutta sillä ei ollut MITÄÄN merkitystä. Pääasia, että mies on taas juoksun parissa. Kiimasen savuhölkkä kokosi ison joukon tuttuja ja samalla siinä tuli vaihdettua kuulumisiakin.

Oma juoksu lähti liikkeelle hyvin. Alku oli mäkeen ja meikä kärsi jo siinä. Viiteen kilometriin asti pysyin Kykyrin ja Partasen peesissä, sitten oli annettava periksi ja ohi menivät Kulmala ja Hendrikson. Ajattelin paukuttavani viimeiseen kilsan alamäkeen. Tykitinkin sen sen verran haipakkaa, että janttereitä lähestyessäni mahassa ollut kahvi muistutti olemassaolostaan. Pieni puklaus, mutta mitään ei tullut ylös. Pari sijaa sen sijaan jäin nappaamatta, mutta palkinto: valurautainen muurinpohjapannu sai suupielet kaarelle. Esine tulee tarpeeseen Parkanon kotiin. Luulen että jo ensi vuonna hölkkäkisat menevät ratakisojen ohi ja meikä alkaa kalustamaan kämppää palkinnoilla. Tai ehkä ajatusmaailma alkaa olla jo pahasti kieroutunut, sillä kestävyysjuoksulla ei rikastuta.

Kausi on joka tapauksessa avattau ja hemmetin hienoa oli raastaa kehosta tehoja irti. Sykkeet olivat alussa 180, mutta laski hieman ukon väsyessä. Juoksutekniikka pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja meno kohtuu rentoa. Ylämäissä juoksulihasten heikkous vielä näkyi, mutta päivän kisa kyllä kohdistui oikeisiin paikkoihin. Ens viikolla radalle! Viimeisen kuvan perusteella voisi kuvitella olevansa Keuruun Juhannuskonferenssissa! Kuva on kuitenkin kisoista. Keuruulle tämä jantteri kuitenkin matkaa illaksi ja ehkä huomenna myös.

Ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Eteenpäin on pyrittävä. Nämä lauseet voisivat olla lähtöisin jostain sotaelokuvasta, mutta niitä käytetään myös juoksupuolella. Huonosti menneen kisan jälkeen juoksija voi kehottaa itseään tai kaveriaan jatkamaan vaan treenaamista. Ennemmin tai myöhemmin tulosta tulee. Omalla kohdalla lause tarkoittaa sitä, että kaikessa tekemisessä olisi pyrittävä eteenpän ja tehdä asia jotenkin paremmin seuraavalla kerralla. Tässä oli yksi Janne Holmeninkin lopettamisen syy: Hän katsoi, että ei enää nykyisellä treenillä pysty kehittymään ja oli aika laittaa hanskat naulaan. Itse katselin tänään vanhoja Berliinin maratonin kuvia ja tilasinkin pari fotoa järjestäjien sivuilta itselleni. Seinälle olen laittanut muutaman juoksukuvan motivoimaan itseäni sekä muistuttamaan siitä kuinka tärkeä asia juoksu mulle kuitenkin on. Puhetta on kaverini Jaakon kanssa ollut syksyn maratonin juoksemisesta Jenkeissä. Mikä olisikaan sen hienompaa kuin paukuttaa kova aika New Yorkin kaduilla! Katselin että skaba on ensimmäinen päivä marraskuuta eli juuri passeli mulle. Ilmoittautumisaika on jo umpeutunut, mutta uskoisin pääseväni vanhoilla saavutuksillani vielä. Se tietää sitten sitä, että syksyllä huumori on pois ja tämä mies treenaa ja kovaa. Toivottavasti vammatilanne on silloin hyvä ja saan sen reilun kuukauden valmistautua SM-maratonin jälkeen, joka mun osalta tulee vielä juostua toipilaana. Veskun sanoin: Uutta matoa koukkuun!

Tulihan sekin todistettua. Nimittäin paikallinen ylpeys JJK otti illan pelisssä ensimmäisen veikkausliiga voittonsa. Vastassa ollut FC Lahti ei aivan helpolla alistunut, vaan se teki 1-1 tasoitusmaalin viimeisen kymmenen minuutin aikana. Onneksi JJK siitä vielä piristyi ja teki 2-1 voittomaalin viimeisten minuuttien lähestyessä. Menimme seuraamaan peliä Jaakon kanssa vahingossa vastustajajoukkueen katsomoon. Ei siinä mitään, mutta Lahdesta oli tullut mukaan varsin äänekäs ja ärhäkäs kannustajajoukko. Kannustuslaulut raikasivat alkuminuuteista lähtien. Luulen että moni yli 4000 katsojasta oli tullut Jari Litmasta katsomaan, vaan mies ei tällä kertaa näyttäytynytkään. Itseäkin Litti motivoi sen verran, että lähdin ensimmäistä veikkausliiga matsia. Tunnelma oli kuitenkin hyvä ja voitto on aina voitto!

Päivän urheilut: Aamusta tunti kevyttä+2x100m, jalat olivat kyllä tukkoiset ja särkivät ja illasta menin uimahallille. Siellä kevyt keskivartalotreeni+500m uintia+40min vesijuoksua sekä sauna ja kylmä allas. Tässä aletaan miestä jo asettelemaan kisakuntoon!

Mitä sanotte tästä: "Yleisurheilu on sieltä kovimmasta päästä ja monet sen lajit vaativat mielettömän suuren työn määrän ja panostuksen. Puolen tunnin kympin juoksija tai 49 sekunnin 400 metrin juoksija ovat keskimäärin hemmetisti kovempia urheilijoita kuin vaikkapa suuri osa eräiden nimeltä mainitsemattomien joukkuelajien SM-sarjapelaajista."? Lähde: http://blogit.mtv3.fi/lexhollo/ Teksti: "Ennätyksiä perskuta"

älä lopeta

Näin tekisi mieli sanoa tänään lopettamispäätöksensä julkistaneelle, maratonin Euroopanmestarille, Janne Holmenille. Miehen upea ura suomalaisten maratonjuoksijoiden rinnalla etsii vertaistaan. Ankarana harjoittelijana tunnettu Holmen ilmeisesti totesi mahdottomaksi liian monen asian yhdistämisen. Jonglöörin lailla, joka pitää ilmassa samaan aikaan kolme palloa tai enemmän, hän on tähän asti hoitanut koulutuksen/työn, perheasiat ja juoksun. Nyt tehtävien määrä kasvoi ylivertaiseksi ja jostain oli tingittävä. Opetusministeriön tuen loppuminen ja tutkijan työn saaminen ratkaisivat valinnan. Juoksupuolella Holmen saavutti paljon, mistä osoituksena on myös voimassa oleva Suomenennätys maratonilla. Kiitti Janne motivoivasta esimerkistä ja hyvää jatkoa elämän muilla sektoreilla!

Itselläni on tälle päivälle ilouutisia: Juoksin ensimmäisen rataharjoitukseni pariin kuukauteen! Jalat kyllä alkavat olla aika tukossa johtuen nopeasta juoksumäärän lisäämisestä. Tänäänkin aamulla juoksin 9km aamulenkin. Illalla verryttelin 4km, jonka jälkeen juoksin 5x100m teräviä avausvetoja. Varsinainen treeni oli kahdeksan kertaa 200m hölkkäpalautuksella (1,5-2min). Ajat eivät mitään hurjia olleet, siinä 32-31 paikkeilla. Juoksulihaksisto ei vielä täysin pelitä kuten pitäisi, mutta parempaan suuntaan mennään jokaisella lenkillä. Ensi perjantaina juoksen hölkkäkisan ja juhannuksen jälkeisellä viikolla juoksen ekat tonnin vetoni. Alkaa jo nyt jännittämään!

Ohessa kuvasatoa viime tiistain pm-maastoista. Ensimmäisessä kuvassa viestikapula vaihtuu JKU:n toiminnanjohtajan Markku Koistisen maaliin kuljetettavaksi. Tämä entinen 400m aituri näytti junnuille mallia kuinka polvi nousee vielä vanhalla iällä. Hyvin mallia onkin ammennettu, sillä kapulaa tuo nuori tulevaisuuden lupaus Petteri Monni. Seuraavassa otoksessa saapuu maaliin Juho Kaihlajärvi 4x400m voittajana. Tänä vuonna SM-viesteissä nuorten m19-vuotiaiden joukkue on vaarallisen kovassa iskussa. Viime vuonna mitali menetettin vaihtorikon vuoksi, mutta nyt virhe korjataan täydellisesti vastustajia nöyryyttämällä. Viestiä vahvistaa Jussi Huuskonen (viimeinen kuva) sekä Jooel Savolainen. JKU:n kestoporukan ykköstykki Henri Manninen pääsi kuviin nyt muuten vaan. Vielä on alkukaudesta ollut hiukan kankeaa, mutta kyllä mies siitä vetreytyy vielä ennätyskuntoon!

Oma päivän urheilu oli seuraavanlainen: Aamusta 1.15 juoksua maastossa. Kulku oli melko tukkoista ja maastojuoksu kyllä otti jaloille. Ei ole kimmoisuus vielä kunnossa. Iltapäivällä oli sitten aivan uskomattoman hyvä olo jaloissa ja lähdin fillaroimaan. Tein 1.30 sellaista kohtuuvauhtista rullailua ja yhden mäkispurtin. Tosiaan outo, että jalkoihin tulee hyvä tunne vaikka juoksulenkin loppuvaiheessa jalat menee aika lailla tukkoon. Ehkä jalkalihakset on hyvässä iskussa ja palautuminen on nopeaa, mitä lie.

juoksu-ura osa 3.

Tässä ollaan pääsemässä juoksemisen makuun pikku hiljaa toden teolla. Eilen hikoilin Kalle lenkkiseurana tunti kolmeviisi eli 20km. Luulin, että pidimme ihan kohtalaista vauhtia koska keskisykekin oli 150. Gepsin mukaan keskivauhti oli kuitenki 4.45 eli ei mitään kauheen nopeeta. Pyrin juoksemaan vielä hiekkatiellä kaikki lenkkini ja eilen matkaa taitettiin hiekalla ja purulla. Ylämäissä kyllä huomasi, kuinka jaloissa ei ole vielä potkua ja kimmoisuus alkoi kadota muutenkin loppuvaiheessa lenkkiä. Mitään hyppyjä ei kauheesti uskalla vielä tehdä, mutta kyllä niidenkin aika tulee. Juoksuun pitäisi kesän mittaan saada sitä lennokkuutta ja kovia vauhtejakin on hiljaa alettava kaivella esiin. Yksi uusi projekti on siis käynnistymässä ja mä pidän sitä mun toisena comepackina. Edellinen oli kun akillesleikkauksen jälkeen kampesin itseäni juoksukuntoon. Sen jälkeen on ollut yksi jalkapöydän vamma, mutta siitä selvittiin neljässä viikossa ja kesällä olin jo ennätyskunnossa.

Lauantaipäivä meni työn merkeissä nuorten eliittikisoissa. Illalla oli palautunut olo jaloissa ja teki mieli jo lähteä toiselle lenkille, mutta uskalsin passata. Tänään sitten ohjelmassa oli kevyt tunnin lenkki ja jalat melkoisen tukossa. Päivä meni kivasti siivouksen merkeissä. Kylässä ollut pikkusisko pesi verhot ja silitti osan niistä. Mä jatkoin siitä sitten ja pyöritin pyykkiä vielä pari koneellista. Hyvin tuli kämppä tuunattua kesäkuntoon ja nyt tuoksuu jo raikkaalle. Hyvä on urheilijankin nukkua ja palautua kun pölyäkin on vähemmän ilmassa :)

Taas on yksi viikko vierähtänyt. Se toikin ihan positiivisia uutisia eli merkkejä siitä että voin jälleen alkaa juoksemaan. Eilisen juoksupäivän jälkeen pidin tänään fillarointia hyvänä ideana. Koko päivän oli oikeastaan aurinkoinen, mutta neljän jälkeen kun olin käyräsarvisen saanut ulkoilmaan alkoi kevyt satelu. Kesäinen sade ei kuitenkaan ole pahasta. Se ehkä kastelee hiukan, mutta kuivaa nopeasti kun ilma on lämmin. Lenkkini kiersin Laukaa, Lievestuore, Vaajakoski akselin kautta. Reitti oli itselle uusi ja ainakin nyt tiedän missä on Laukaan vankila. Aikaa ulkoiluun kului 2.10, mutta senkin jälkeen uunissapaistetut kanankoivet maistunevat. Itse asiassa lenkki oli sellainen ruokahalun herättelylenkki. Keskisyke treenissä oli todella matala vain 117 vaikka ihan normaalivauhtia pidin yllä. Se on merkki siitä, että joko kunto on hyvä tai elinen reeni jotenkin tuntui kropassa. Huomenna ajattelin tehdä veekoota eli vauhtikestävyyttä juoksemalla ennen nuorten eliittikisoihin töihin menoa. Katsotaan minkälaisen reenin sitä keksii.

juoksupäivä

Aamulla ehdin juosta tunti viisi minuttia. Kulku oli hieman vaivalloista ja välillä piti pistää kävelyksi. Eilisestä pyöräilystä ilmeisesti oikea pakara hieman kiristi eikä juoksu ollut mitenkään nautinnollista. Vaatetta oli muutenkin päällä hiukan liikaa. Illalla sitten hölkkäsin läheiselle maineikkaalle Harjun stadionille, missä valmentajani treenit ovat nykyisin tiistaisin ja torstaisin. Lähdin vetelemään henkseleitä kohtalaisella sykkeellä ja loppujen lopuksi määrä nousi kahteenkymmeneen. Juoksu tuntui yllättävän irtonaiselta ja askelpituuskin alkaa löytyä. Jospa tästä miehestä vielä tulisi kilpajuoksija! Treenin päälle kikkailin kolme settiä pakara ja polvennostojuoksua. Niin oli letkeätä meno, että kantapäät oikein läpsyivät pakaroihin. Ensi viikolla ajattelin jo tehdä ensimmäisen ratatreenini. Ohjelmassa voisi olla tiistaina vaikka nelosia. Sitä ennen kuitenkin huomenna mahdollinen fillarilenkki ja viikonloppuna toimitsijahommia Nuorten eliittikisoissa.

Tämän päivän pyörälenkillä (83km) jatkoin filosofoimista. Kokonaisuudessaan päivän rasitus oli sen verran kova, että en nyt illalla enää muista mitä teoriaa kehittelin pyöräillessäni. Päivä oli muutenkin aikamoista sählinkiä ja siinä tilassa ei einstein-teorioiden kehittely ole välttämättä kauheen helppoa. Heti aamusta tuli takkiin, kun klo 8.30 olin hammaslääkärissä saadakseni vain kuulla, että kyseinen aika oli peruttu viimeksi tammikuussa hammashuollossa asioidessani. Olin niin henkisesti valmistautunut hampaan paikkaukseen, että kämpille päästyäni päätin aloin laittamaan fillaria ajokuntoon. Pumppasin ilmaa renkaisiin ja pyyhin hiekat pyörän rungosta. Hieman ennenkuin ehdin astua asuntoni ovesta ulos tuli tekstiviesti. Tulkkikeskus siellä kyseli puhelintulkkauksta kello yhdeksi. Katsoin kelloa ja totesin, että mulla on kolme tuntia ja kymmenen minuuttia aikaa sotkea pyörää. Ajatuksissa oli kiertää tuttu Toivakka-Lievestuore kierros, mutta tällä kertaa vastakkaiseen suuntaan. Pitäydyin suunnitelmassani ja muutaman minuutin lisälenkin jälkeen lähestyin jälleen Jyväskylää pienen paniikin vallassa. Kello lähestyi yhtä ja meikä oli vielä Vaajakoskella! Runtua kehiin ja isoa vaihdetta taakse. Viisi minuuttia myöhässä saavuin kämpille ja kännykkä oli jo kertaalleen soinut. Onneksi toisessa päässä ollut viranomainen hyväskyi selityksen, että olin matkalla "toimistolle" ja siitä pieni viive. Ehdin ehkä kulauksen ottamaan vettä ja riisumaan tuulitakin päältä, kun tunnin tulkkaussetti alkoi. Aihe oli jokseenkin vaikea ja mielessäni jo ajattelin, että en kyllä koskaan ryhdy sosiaalityöntekijäksi. Toisten ongelmia vaan siinä joutuu ammatissa selvittelemään. Illan toisella työkeikalla tulin jo kuitenkin toisiin ajatuksiin.

Hyvän ja ravitsevan pyttipannulounaan jälkeen oli vuorossa käynti Tikkakosken lentokentällä, jonne oli määrä saapua pari uutta pakolaisperhettä. He eivät yllätykseksemme olleet kerenneet jatkolennolleen, mutta puolentoistatunnin odottelun jälkeen saapuivat lämpimän afrikkalaistyylisen tervetuloseremonian saattamina. Vastaanottokomiteassa oli muun muassa afrikkalaisten oman Enemmän yhdessä -järjestön edustajia, jotka osaltaan haluavat olla edestauttamassa sopeutumista. Sosiaalityöntekijöilla ja ohjaajilla kun ei aina riitä aikaa ihan kaikkeen opastukseen. Iltakeikan aikana hetken koin olevani uusi tässä maassa ja voin vain kuvitella kuinka huuli pyöreänä nyt saapuneet perheet ovat ensimmäiset pari päivää. Ihmettelyn voi aloittaa vaikka siitä, kuinka yöllä ei tule pimeä ollenkaan...

Ei tartte auttaa!

Siinä vasta suomalainen lauseenparsi. Kuka nyt ei kaverin apua kaipaisi? Kyseiseen lauseeseen kiteytyy ehkä suomalaisen junttimaisuus: taistelu yksin ongelmansa kanssa ilman ulkopuolista apua.

Ennenkään ei olla apua pyydetty -voisi olla ehkä toinen vastaavanlainen toteamus. Suomalainen menee yksin vaikka läpi harmaan kiven, tai ainakin yrittää. Räkä poskessa ja mustikkapuuroa parrassa kuten sanotaan. Yksin puskemisen eetos on varmaan paikoin vielä hyvin syvällä suomalaisen miehen sielunmaisemaa.

Edellä mainittu ajatus tuli vain mieleeni tänään treeniä tehdessäni. Uimalaseihin vuoti vettä, mutta joka 50m uinnin jälkeen kiltisti kippasin veden pois ja jatkoin uintia. Kilometrin uinnin jälkeen siirryin vesijuoksemaan, jota tein 40 minuuttia. Juoksu tuntui yhtä puuduttavalta kuin aina ennenkin: mihinkään et pääse ja ihmiset ohittelevat oikealta ja vasemmalta, kuinka nöyryyttävää! Saunan lauteilla reenin loppuhöyryilla ajatus nousi kristallinkirkkaana mieleen: Ei tartte auttaa! Siinä se on, voimavara jaksaa jatkaa korvaavien tekemistä. Välillä pitää kuitenkin palautella ja tänään se oli Häkkisen Mikan hierontakäsittely. Mites se Saavalainen joskus totesi: muista pitää kevyitä ja palauttavia päiviä korvaavienkin teossa!?

Hitaasti, mutta varmasti alkavat elämänhalut palata. Mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että mies pääsee tekemään sitä, mistä todella pitää - juoksemaan. Elämä ilman juoksulenkkiä on teeskentelyä. Millään muulla ei ole väliä kuin juoksulla ja mielellään maratonjuoksulla!

Näihin omaperäisiin ajatuksiin tulin päivän raastolenkillä. Juoksin 40min sykkeillä 160-165 Jyväskylän parhailla juoksubaanoilla. Ne ovat nimittäin Palokkajärven ja Tuomiojärven rantaviivaa seuraavat hiekkapintaiset pyörätiet. Parhaat baanat St.Moritzin lisäksi missä olen koskaan juossut. Joku voi olla toista mieltä.

Kevyen loppuverran jälkeen olin Hipposhallilla, missä tein silmänlumeeksi selkiä, vatsoja, leukoja ja penkille nousua. Hauiskääntöäkin tuli harrastettua, mutta sillä verukkeella että hartiat ovat hiukan jumissa. Treeniseurana oli yks 1.47 kasin kaveri. Loppuverkka 2km kämpille ja poppi soimaan. Illallisella on tarjolla ranskalaisia ja kalapuikkoja. Todella omaperäistä.

Tässä vaiheessa julkaisen kesän tavoitteeni: Se on oheisten juoksukamojen päällepukeminen tulevan kesän koitoksissa. Tulostavoitteita siis ei enää ole ja ratakestän kohokohta on luultavasti Kalevan kisojen kympin peränpitäjän tittelistä taisteleminen. Mitä jos ihan pahuuttaan olis tänä vuonna viimeinen? Yksi kaiverrus mulla on jo vuodelta 2006. Monellakohan kiinnityksellä sen sais omaksi. Ehdotan että kahdella!

Sunnuntain fillarilenkki tuli tehtyä tuulisessa säässä Kaankaanpääntiellä. Itse asiassa tuuli ujelsi kovasti ja päätä jomotti niin, että käännyin takaisin tunnin jälkeen. Tarkoitus oli heittää hiukan pitempi, mutta kun kulku oli huono niin päätin lyhentää lenkkiä. Lounaalla kotona ruokahalu oli vähintään normaalia laatua ja sain porukoilta hiukan ihmetteleviä katseita siitä kuinka noin laiha kaveri voi mättää noin paljon ruokaa lautaselleen. Sanoin, että aamupala oli kevyt ja pyörälenkillä ruohahalu senkuin parani. Että tälläisiä ajatuksia tällä kertaa.

Päivän fillaroinnin jälkeen väsytti melko lailla. Päivällä käytiin porukalla Parkanon kaupungintalolla äänestämässä. Koska kotipaikkani on Jyväskylä, jäi ääneni antaminen tällä kertaa väliin. Se on mun protestiääni EU:n etäiselle politiikalle. Kai sen toiminta vaikuttaa jollain lailla muhun, mutta mulla on paljon muutakin tekemistä ja ei yhtään kiinnosta politiikkojen omaan pussiin pelaaminen ja ainainen kinastelu.

Illasta oli sen verran levoton olo, että verryttelynä ajoin nurmikon ruohonleikkurilla ja lähdin kevyelle hölkkälenkille. Juoksin 4km hiekkatiellä ja tein 3x100m rentoa laskettelua. Juoksu oli kyllä aikamoista töpöttelyä ja paljon saa töitä tehdä että kolmen minuutin tarvittava kilpailuvauhti löytyy.

Eilinen treeni taisi olla aika rasittava, nimittäin illalla väsytti melkoisesti. Aamusta kuitenkin kampesin itseni ulkoilmaan. Keli onkin astetta parempi ja toivoa huomisesta pyörälenkistä on. Tänään siis juoksin hipposhallille kympin, missä oli tarkoitust tehdä kuntopiiriä. Yllätyksekseni paikka onkin kiinni la ja su kesäisin. Päädyin tekemään muutamia selkä ja vatsaliikkeitä samalla kun katselin Suomen voimistelupäivien urheilijoita. Melkoisen notkeaa porukkaa. Illaksi olisi tarkoitus keretä kotio Parkanoon.

Päivä oli pelastettu kunnon iltatreenillä. Jaakon kanssa raastettiin uimahallin crosstrainerilla kunnon setti. Alkuverryttely 10min tehtiin kuntopyörällä. Sitten tunnin verran kohtuu kevyttä 140-150 rullailua crossarilla ja lopuksi 2x2min kovaa 182 ja 185 loppusykkeillä sekä viimeinen minuutin veto lopussa syke 185. Palautus oli 5min ja viimeisessä 4min. Kulku oli niin sanotusti hyvä ja pyörittäminen onnistui rennosti. Kroppa oli väsynyt treeniin mentäessä, kun päivällä sai palella ulkona työkeikalla. Loppuverryttelynä oli uintia noin 500 metriä sekä kunnon saunominen. Treenin kruunasi pizza hawai pian treenin jälkeen.

Toinen päivän kohokonta oli tekemäni kirjan hakeminen postista. Postimies ei ollut saanut ujutettua sitä postiluukusta päivällä vaan se piti hakea itse postista. Hiukan liian innokkaana olin jo neljältä hakemassa kirjaa, mutta päivän postit palautui vasta tuntia myöhemmin ja jouduin hillitsemään itseäni iltaan. Sitä mukavempaa olikin sitten treenin jälkeen kiertää postin kautta kämpille. Paketti repien auki ja ensimmäinen kirjallinen tuotos oli käsissä. Oli se kyllä komee vaikka itse sanonkin. Reilut neljä sataa sivua täyttä tavaraa meikäläisen elämästä. Omakohtaista ja varmasti uniikkia läpinää lahjattoman kestävyysjuoksijan unelmasta saavuttaa henkilökohtainen SM-mitali sekä pääsystä päästä edustamaan Suomea maaotteluun. Molemmat toteutuivat, mutta maratonilla 2.20 alittaminen vielä odottaa juoksijaansa samoin kuin 30minuutin alitus kympillä puhumattakaan EM-edustuksesta. Blogikirja päättyi kantaluun rasitusmurtumaan ja sen jälkeinen kausi onkin meikäläisen juoksuhistoriassa taas uusi ajanjakso. Seuraava kirja ilmestynee vuoden päästä silloin kun laitan pillit pussiin toivottavasti EM-kisareissua kokeneempana. Ja vaikka matka ei toteutuisikaan voin todeta, että hemmetin hienoa on ollut saada juosta.

pikku hiljaa

Hieno laji tämä kestävyysjuoksu. Kun juoksemaan pääsee niin väliä ei ole sillä millainen keli on ulkona. Juostessa tulee kuitenkin sopiva hiki, eikä vajaan tunnin lenkillä edes ehdi kastua sateesta. Kova vastatuuli lisää sinnikkyyttä ja sisu on se millä niitä tuloksiakin tehdään. Nautin tänään täysin siemauksin kympin lenkistä. Hönkää pistin päälle heti kotiovelta ulos astuttuani. Syke nousi 160 hujakoille ja kone teki töitä. Välissä pidin huilitauon, kun tuli puskareissun aika. Heti alkaa pieni juoksentelu tuntua lihaksissakin ja varmaan joku hierontakin olis paikallaan ens viikolla. Nyt sen todella huomaa, kuinka tehokasta juokseminen on ja kuinka paljon se vaatii lihaskuntoa. Itse olen heti alusta alkaen pyrkinyt hyvään ryhdikkääseen juoksuun. Askeleeseen tulee väljyyttä sitä mukaa kun kilsoja tulee koneeseen. Takapakin välttämiseksi huomenna varmaan salilla heilumista ja ehkä soutulaitteen rankomista. TV-kovat olis hyvä tehdä crosstrainerilla, mutta uima-halli on kohtuu kallis mesta. Pyöräilläkin tekis mieli, mutta nää Suomen kelit on tällä hetkellä mitä on. Torstaipäivä meni maahanmuuttajien kesäpäivää viettäen Könkkölässä.

Nyt on julkaistu hyvä kirja Kenialaisten juoksemisesta. Tämä hyvä pokkari sisältää historiaa sekä henkilökuvausta tarkoista harjoitusohjelmista lähtien. Kirjan perusviesti kuitenkin on: täytyy olla poltetta treenata jos aikoo menestyä: MORE FIRE!

Runosuoni alkaa taas pikku hiljaa sykkiä. Kuusi viikkoa alkaa olla kulunut siitä kun jalka kipeytyi ensimmäisen kerran. Sen jälkeen juoksin vielä muutaman kevyen lenkin ja sitten peli oli siinä. Lääkäri käski huilia 8 viikkoa, mikä tietysti tuntuu iäisyydeltä. Koska kantapääni ei ole katkipoikki ja tuntemukset ovat hyviä olen pari kevyttä lenkkiä jo tehnyt ilman että jalka on ottanut nokkiinsa. Tämä jos mikä on nostanut mielialaa. Tänään kuitenkin kävin kenkimässä fillaria vaikka keli oli sateinen ja lämpöä alle kymmenen astetta. Lenkki olikin lyhyt 1.10, mutta pääasia että jotain tuli tehtyä. Aamulla olin sosiaalityön pääsykokeessa ja jo tässä vaiheessa voin todeta, että ei tarvitse haaveilla opiskelemaan pääsystä. Se kuuluisa loppukiri jäi ottamatta ja vaikka kokonaisuus oli hyvin hallinnassa pienten nippelijuttujen muistaminen ei onnistunut. Ne onnistuu vain ahkeralta juuri lukiosta päässeeltä pänttääjältä. Toisaalta mulla on jo yksi tutkinto ja mennään sillä eteenpäin.

Keleistä puheenollen. Suomessa oli ilmeisesti kaunis viikonloppu. Slovakiassa satoi koko ajan ja näyttäisi ne kelit tulleen JKU:n porukan mukana tänne pohjolaan! Sen kunniaksi vaihdan uuden värin ja valokuvan taivaan siniseksi :)

Mielenkiintoinen löytö: ylipainoinen ex-juoksija Tuomo Lehtinen haastaa kaverinsa Tomi Pyylammen. Tuomo Lehtinen 30v, 176cm, 86kg. 5000m PB 13.59 -04, 10.000m 29.08 -03, maraton 2.16.45 -05
Tomi Pyylampi, 29v, 185cm, 71kg. 800m 2:03.82 -03, 10 000m 35.53,1h -06, maraton 4.47.00 -08

Dubnica nad Vahom

Dubnica Slovakia, seurajoukkeiden Eurooppa Cup 2009

Viikonlopun kisakeikka on suoritettu. Mun osalta reissu meni lomailuksi ja urheilijoiden tsemppaamiseksi. Tittelinä oli team official. Kisassa oli kyse seurajoukkueiden eurooppa cupista. Matkakohteensa Slovakian Dubnica na vahom. Majoittuminen oli kohtuu legendaarisessa Hotel Metall:ssa aidossa neuvosto ajan tehdasmiljöössä. Syömässä kävimme ilmeisesti tehtaan työpaikkaruokalassa, joka sekin oli tunnelmallisen valtava. Päivittäin kävelimme tehtaan portin ohitse, missä kellokorttilaitteet muistuttuvat entisistä sosialismin loistoajoista.

Itse kisa oli varstin tiukka JKU:n taistellessa asemasta säilyä b-sarjassa. Jouduimme kuitenkin niukasti taipumaan Bosnialle ja tuloksena oli jumbosija. Uskon kuitenkin, että jokainen jamppa pisti parastaan ja kisat olivat alkukauden kisaksi aivan kelpo näyttö kotimaan kisoja ajatellen.