Voihan sen työpäivän näinkin viettää. Toisen nukkumattoman yön jälkeen päätin aamusta mennä sairaalaan tutkituttavaksi. Yö meni edellisen yön lailla kärvistellessä katkonaisilla yöunilla. Sain todeta, kuinka alkaa olla valoisaa jo puoli neljän aikaan aamusta. Mahaan särki sen verran että uni ei tullut ja jos tuli heräsin aina puoli tuntia nukuttuani ikävään jomotukseen. Buranat tai mitkään ei vaivaan auttanut siispä lampsin terveyskeskuksen tohtorille. Sieltä minut varsin pian puolenpäivän maissa toimitettiin keskussairaalaan. Tutkimuksia tehtiin, mutta varsinaisesti mitään ei löydetty. Kai se on hyvä asia sekin. Muutama vatsaa rauhoittava lääke kirjoitettiin ja lähes työpäivän mittainen sairaalareissu päättyi. Sairaalan käytävillä vuoroa odottaessani lähes luin läpi Tansanian aikaisen kaverini Rami Kivisalon kirjan. Kirja on aika karua luettavaa, mutta samalla kertoo että vaikeuksistä kyllä pääsee Jumalan avulla eroon. Kirjan mielenkiintoisimpia kohtia oli kuvaukset Tansanian ajoilta. Mulla niistä ajoista on kohta 15-vuotta aikaa, mutta kuuluvat silti omaan lapsuuteeni/nuoruuteeni. Huomenna suuntana on Savonlinna, jossa kaverit mittelevät maastojuoksun kuninkuudesta. Itse seurailen kisaa reitin varrella ja odotettavissa on jonkinmoista harmitusta kun en itse pääse juoksemaan. Koen kuitenkin tärkeäksi mennä paikanpäälle kavereita tapaamaan ja tsemppaamaan juoksijoita koviin suorituksiin. Veikkaan että muutama JKU:n kaveri on aika korkealla molemmilla miesten matkoilla.