maanantai 18. toukokuuta 2009

Savonlinna -kisaraportti å Miika

SM-maastot Savonlinna 2009
Kerrassaan hieno reissu Savonlinnaan. Parempi oli lähteä sinne kuin jäädä kämpille itkemään kovaa kohtaloaan. Maha oli vielä lauantaina melkoisen kipeä, mutta rauhottui sunnuntain aikana. Jos ei olis ollu jalka hajalla, mun kisasta ei olis tullu mitään vatsataudin takia. Siis sama se onko nyt jalassa murtuma vai ei. Sitä paitsi saamani tiedon mukaan kivuliasta aktiviteettia tulee välttää 4-6 viikkoa ja usein urheilia pystyy palaamaan kentälle 3-5 viikn kuluessa! (Tulikouran vai oliko se nyt Peltokallion kirja sivu 206).

Mutta Savonlinnan kisoihin. Tällä kertaa matkustin SM-kisoihin hieman erilaisin ajatuksin. Ei tarvinnut jännittää ollenkaan vaan sain nauttia täysillä kotimaan parhaiden ravureiden edesottamuksista. Ehkä sykähdyttävintä oli seurata M4km maaliintuloa. Siinä oli monella tekemisen meininki ja pikkupojan ilmein seurasin hurjia loppukirejä, tuskaisia ilmeitä ja kaikkensa antamisen meininkiä. Olin jopa niin täpinöissäni, että JUOKSIN maalialueelle seuraamaan kilpailijoiden loppurutistuksua!

Sunnuntain kisat alkoivat mun matkalla eli M12km matkalla. Harmikseni kaverini Erik Hass ei päässyt kisaamaan 10min varmistuken myöhästymisen vuoksi. Kisa eteni kuten arvioin, että kärkiporukka erottautuu aika aikaisin. Rohkea Pirkola jäi hieman jojottamaan siihen väliin, mutta sai seuraa takana tulevista. Viime vuonna Pirkolan kanssa meillä oli hyviä vääntöjä ja häntä saan kiittää monesta ennätyksestä. Usein hän oli se, joka lähti rohkeasti vauhtia pitämään. Hänen kanssaan meillä oli juttua, että pitäisi nylkkyjen joskus valtakunnallisesti kokoontua muutenkin kuin vain kisoissa. Meitä veteraani ikää lähestyviä on monia ja sääli olisi hyvät kaverisuhteet jättää vain kisailujen varaan.

Siis voittajat olivat jälleen kovia ja siittä henkilökohtaiset onnittelut kaikille! Mitalinne olette ansainneet. Älkää missään nimessä tyytykö yhteen lätkään. Niitä pitää saada koko kaappi täyteen! Ei vaan ihan rennosti nyt.. Sunnuntain kisarupeama oli varsin tiivistunnelmainen Savonlinnassa. Keli oli kuin morsian ja yleisö nautti kiihkeästä kilpailuhengestä. Tunnelma oli odotetusti paras miesten nelkulla. Itse sain nauttia valokuvauksesta ja paljon niitä tuli huonolla pokkarilla otettuakin. Pistän kaikki näkyville. Kiitti vielä kaikille tutuille ja oli mukava tsättäillä! Blogin ulkoasu vaihtuu positiivisen vammauutisen kunniaksi.

3 kommenttia:

  1. Hieno raportti, kattavat kuvat. Kaikki tuli selväksi, tuhannet kiitokset!

    A

    VastaaPoista
  2. Erilaiset kokemukset elämän taipaleella rikastuttavat ja tuovat uutta näkökulmaa. Paranemista!
    AT

    VastaaPoista
  3. Melko hyvin selviää tästä elämästä, jos pystyy olemaan katkeroitumatta. Mottoni on, että ei kannata jäädä tuleen makaamaan jaa ei muuta kuin uutta matoa koukkuun! Kestävyysjuoksu kyllä ottaa paljon, mutta antaa jotain tilallekin. Jokaisella on kohtalonsa ja mulla on omani.

    VastaaPoista