Piirinmestaruusmaastot Jyväskylän Harjulla on käyty. Aamupäivän aurinkoinen keli muuttui sateiseksi puolen päivän aikoihin. Juoksijoiden menoa se ei hidastanut ja happirikas kelihän saa urheilijan vain piiskaamaan itseään entistä kovempaan suoritukseen. Muutama hyvä irtiottokin tapahtui ja ilokseni sain nähdä polviin nojailua juoksijoiden ylitettyä maaliviiva. Liian terävä loppukirihän on merkki siitä että voimia on jäänyt liikaa varastoon ja ne olisi pitänyt käyttää matkan aikana tehokkaammin. Tulospalvelukopista katsottuna juoksuporukka oli varsin tyytyväistä sakkia sateen keskellä. Itseä ei enää pahasti ottanut pattiin se että en viivalle tällä kertaa päässyt. Se asia oli käsitelty kuluneen viikon aikana. Samoin on käsitelty myös se ajatus, että juoksutauko jatkuu vielä jonkin aikaa. Silti kuin kohtaloa uhmaten lähdin illalla saunalenkille Parkanossa. Tulin tänne perhettä tapaamaan ja huomista äitienpäivää juhlistamaan. Edellisestä lenkistä on kulunut se viikko ja päätin tänään kokeilla taas kepillä jäätä. Hieman varoen lähdin liikkeelle ensimmäisiä askeleita tunnustellen. Pieni tunne jalassa oli koko lenkin ajan, mutta se ei pahentunut lenkin edetessä ja juoksin koko 10km edestä. Vauhti kiihtyi ajoittain reippaan puolelle ja sekä pää että sydän olivat ajoittain vahvasti mukana tekemisessä. Tämä on sitä, mitä minut on luotu tekemään. Pieni järjen hiven kuitenkin aivoissa raksutti ja tyydyin kymppiin. Seuraava tunnustelulenkki saattaa olla tiedossa lähiaikoina. Sitä ennen kuitenkin kuuntelen maanantaina lääkärin tuomion ja huomenna pyöräilen piiitkän ja rauhallisen lenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti