Aamulla herättyäni ei harmittanut lähellekään yhtä paljon kuin muuten viime viikkoina. Ilmassa oli lupauksia paremmasta. Jalkaan isketty lääke oli koko yön saanut vaikuttaa kaikessa rauhassa. Se jos mikä sai hymyilemään. Silti normaalin askeleen ottaminen ei vielä aivan luonnistanut. Aamulenkille ei vielä voinut lähteä. Tämä päivä menee levon merkeissä, jotta lääke vaikuttaisi eikä lähtisi liikkeelle kantapäästä.

Jokin positiivinen asia piti tällekin päivälle keksiä: lähdin parturiin. Tilasin Beckham letin ja sellaisen sain. Tosin irokeesi laskeutui heti kun olin lippalakin päähän heittänyt; ei ole vielä kruisailukeli. Edellinen kerran siistin lettiäni reilu kuukausi sitten ja parturi oli varmasti surkein ikinä tapaamani. Aluksi hiuksia siisti oppipoika. Koneella hän sai hiukan ajettua lettiä pois. Sitten tuli isäntä paikalle ja viimeisteli leikkaamalla etuhiukset lähes kokonaan. Meillä euroopassahan normaalisti jätetään se töyhtö! No malli oli hyvä ja lyhyempi ainakin. Silti päälaelta löytyi pitkiä hiustuppoja. Tuossa vielä kuva klapista. Jalka ei näytä tulehtuneelta oikeastaan ollenkaan. Kipu vain oli suunnilleen siinä pisteen kohdalla sen verran kova, että juoksemaan en ole pystynyt kohta kahteen viikkoon.