Lääkärin määräys: Koita olla tämä viikko juoksematta on ollut vapun 2009 teemana. Ihan hauska vapusta kuitenkin tuli, mutta se ei poista sitä harmituksen määrää minkä juoksemattomuus on aiheuttanut. Tavallisen kuntoilijan on ehkä vaikeaa ymmärtää kilpajuoksijan jatkuvaa valittamista. Siinä se ero ehkä onkin, että kilpailija pyrkii tekemään asoita jotka näkyvät kisatuloksissa. Satunnainen lenkkeilijä huolehtii kunnostaan terveysmielessä. Yksi suuri vaara kovassa panostuksessa urheiluun ovat vastoinkäymiset. Kuinka käsitellä fiiliksiä, kun jokin asia tökkii. Joku lukija fiksusti kirjoitti, että rosoisuus kuuluu elämään muutenkin. Joskus olen ajatusta jatkanut niin, että elämän mielekkyys liittyy matkantekoon eikä niinkään perillepääsyyn. Juoksija käy lenkillä ja luo peruskuntoa pitkän talvikauden, jotta kesällä pääsisi näyttämään kuntonsa. Nykyään monilla vammojen kanssa painivilla on ajatuksena saada hyvä juoksu aikaiseksi jossain vaiheessa vuotta. Ei sillä niinkään väliä oletko kunnossa vaikka talvella, jos hyvissä olosuhteissa juokset jonkun kisan todella hyvin. Ennen vanhaan ei ehkä ulkomailla kisoissa niin paljon käyty. Silloin talvella oli vain lenkkeiltävä hitailla vauhdeilla lumella. Peruskunto kehittyi ja pohjat olivat kovat kevään koittaessa. Kesällä pidettiin puolen tunnin rajaaa kympillä pilkkana. Oma valmentaja juoksi 29.52 Jyväskylän harjun kentällä toukokuun kisioissa ja oli takuuvarma ankkuri Palma-viestissä.

Päivän kuntoilu: pyörällä pari tuntia Kallen juostessa lenkkiään. Kuka lähtisi sponssaamaan Paul Uwetoa niin mies pääsisi Suomeen kilpailemaan? 190cm pitkä lihaskimppu on sellainen 28.30 kympin juoksija ja Simo Wannaksen hyvä treenikaveri.