Tuli mitä tuli, mä yritän lopettaa ainaisen valittamisen ja keskityn positiivisiin asioihin. Kai niitäkin on. Meillä perussuomalaisilla vain on se luonnonlahja ainaiseen synkistelemiseen. Voisi kuvitella että näin kesän kynnyksellä ihmisillä on positiivinen mieli. Silti tuntuu, että moni asia mättää. Jollain on töitä liikaa ja jollain liian vähän. Yksinäisyys on varmaan tämän hyvinvointiyhteiskunnan uusin tuote. Harrastamani lajin luonteesta johtuen mulla on paljon aikaa miettiä asiota kun treenaan. Tänäänkin vajaan parin tunnin polkupyörän ulkoiluttamisen aikana moni asia tuli mieleen. Paljon ne liittyivät elämän mielekkyyteen ja siihen mitä tekisi kun pääsee kämpille ja treeni on ohi. Päätin että tänään en soita kenellekään, muut soittakoon mulle. Näin varmaan siellä langan toisessakin päässä ajatellaan. Mulla on itseasiassa todella paljon kavereita juoksupiireistä ympäri Suomea. Näen heitä kisoissa ja meininki on yleensä hyvä varsinkin jos kisa on mennyt hyvin. Ongelmana ehkä on, että heistä ei paljon muutoin kuule. Joskus olen miettinyt, että pitäisi koota joskus yhteen esim kolmikymppiset juoksijat. Luulen, että moni voisi lähteä kokoontumisajoihin mukaankin. Ilokseni olen saanut huomata, että moni jo lopettanut juoksija on jatkanut yhteydenpitoa vaikka oma aktiiviura onkin ohi. Onneksi on toi facebook..