SM-maantie 2009 Pyhäselkä

Tää on tää mun blogi yhtä avautumista. Sen verran kuitenkin ottaa pattiin tällä hetkellä, että kirjoittaminen on yksi tapa käsitellä tapahtunutta. Pyhäselän kisat käytiin aurinkoisessa säässä ja tapahtumassa leivottiin mestareita ja luusereita. Mukava oli tavata vanhoja kilpakumppaneita ja ystävyys ei ole siitä kiinni mikä on päivän kunto. Monia juoksijoista ei näy muuta kuin kisoissa, mutta hyvä edes että sielä. Tähän lajiin on selkeästi jäänyt kiinni ja lopettaminen ilmeisen vaikeaa. Kuka sanoo että joskus pitäisi lopettaa? Miksi lopettaa sen harrastaminen pistä pidät. Taso ja kunto voivat laskea, mutta kilpailuhenkisyyden ei välttämättä tarvitse hävitä. Jokaine urheilee viime kädessä itselleen ja pääasia on että tykkää rääkätä itseään treeneissä ja kisoissa. Mutta asiaan.

Saavuin kisapaikalla epämääräisin fiiliksin. Olin päättänyt, että kisaa en sitten juokse. Olin otanut buranan voltarenien lisäksi ja kipu jalasta alkoi hävitä ja samalla mieli viivalle kasvoi. Valmentajani Antero ei ollut paikalla järkeä päähän luomassa, mutta onneksi kaverit jeesasivat hiukan. Kerran kipeällä akilleksella starttasin puolimaratonille ja kympin kohdalla keskeytin akilles narisevana kivusta. Ei hyvä. Lähdin seuraamaan nuorten kisoja reitin varrelle ja sain muutaman hyvän otoksen otettua. Paikalta löytyi tuttuja kameroineen ja luulen kuvaamisen olevan hyvää terapiaa, jos itse ei pääse viivalle. Voi edes tehdä jotain sillä välin kun muut juoksevat. Aikuisten sarjan startti läheni ja oma mielentila sitä mukaa muuttui. Kävelin vähän matkan päähän kuvaamaan, mistä kaikki eivät kuulisi kannustushuutojani. Aurinko paistoi ja huippukuntoiset juoksijat ahnehtivat kilometrejä. Tunsin lähes jokaisen juoksijan. Kärjessä painelivat odotetut kaverit. Tutuille vakuuttelin olevani kunnossa mitä nyt kantapää hiukan kränää. Parhaat kaverit voittivat kisan ja hymyilivät kameroille. Pistoksia tuntui tulleen useammallekin juoksijalle. Tunnelma oli tiivis maalialueella juoksijoiden saapuessa maaliin. Huutelin muutamille kannustuksia alle 1.10 alittamiseksi. Se kun on yksi legendaarinen raja ja itse alitin sen Oulun SM-maantiellä 2004 kahdella vaivaisella sekunnilla. Se avasi tien Kalevan kisojen 10000 metrille ja urani sai uutta buustia. Se kesä toi muutenkin omalle tasolle aimo harppauksen. Nyt tulevalle kesälle odotan toista, mutta vaisulta näyttää tällä hetkellä.