Kiitos kaikille kannustuksesta ja tsempistä. Sitä kaikkea tarvitaan, sen verran miestä masentaa. Ehkä se on sellaista pientä raivoakin. Vielä kun sitä ei pääse purkamaan juoksemalla, alkaa olo olla aika tukkoinen. Aamulla pyöräilin parisen tuntia samalla kun Jyväskylän kaverit juoksivat lenkkiään. Keskisyke oli noin sata, mutta raikasta happea sai siinäkin ja samalla tuli vaihdettua kuulumisia pitkän tauon jälkeen. Haapalan Matti kutsui vielä katsomaan Lontoon maratonia luokseen. Kilpa oli jaloa ja vauhti kovaa. Naisten voittaja olisi päihittänyt minut minuutilla ja viime vuonna Irina Mikitenko juoksi alle 2.20 mikä on kova aika se naiselle.

Huomenna yritän päästä lääkärille näyttämään kantapäätä ja otan mahdollisesti kortisonipiikin. Magneettikuva kertoisi onko murtumaa tai muuta pahempaa. Onneksi olen ottanut sairaskuluvakuutuksen edellisestä isosta vammasta viisastuneena. 500-600e olisi muuten iso lovi.

Kenialaiset Lewis Korir ja Willy Rotich näköjään saivat edustusoikeudet. Jännä sinänsä, miten sääntöjä voidaan lukea monella tavalla. Miehet asuvat Keniassa ja tulevat Suomeen vain kesäkuukausiksi. Tässä ei täyty mitkään SUL:n asettamat kriteerit vuoden asumisesta Suomessa. Liitto voi siis halutessaan tulkita sääntöjä kuten haluaa. Kiva meille suomalaisille kestävyysjuoksijoille. Uudesta Kalevankisa- mitalista on enää turha haaveilla.