Kaksi työkeikkaa ja käynti yliopiston punttisalin puolella. Tunnin verran raudan vääntöä ja Utriaisen enkkaa tuli sivuttua penkkipunnerruksessa. Erik hurjana veti sarjaa 50kg painoilla. Leuanvetotulos on selkeästi tippunut kevään aikana, kun ei kymmentä jaksa tehdä. Se tilanne korjaantuu kyllä, kun lenkkien päätteksi pääsen oman kämpän edustalla sitä treenaamaan. Loppuverryttelyksi 45minuuttia kuntopyörää Erikin kanssa. Aika turhauttavaa puuhaa sekin, kun tietää että kunnon kannalta parempi olisi makoilla kämpillä. Aamun treenistä tuli kuitenkin hyvä ja raukea olo. Yliopiston Ilokivessä syöty lounas kruunasi vapun aaton.

Aamulla 1.30 lillumista uima-altaalla Erikin kanssa. Juttu luisti kivasti ja aika kului nopeasti. Sydän teki töitä matalilla sykkeillä. Parasta oli saunominen treenin jälkeen. Syvästi inhoamani vesijuoksu näytti parhaat puolensa :). Huomenna kuntopyörää polkemaan. Eilen illalla kävin valmentaja Anteron luona palaveria pitämässä. Näytin tekemiäni treenejä kevään ajalta ja sain teetä ja sympatiaa Pirjon tekemien herkullisten voileipien muodossa. Eiköhän tästä lähdetä vielä uuteen nousuun!

Iltapäivä meni urheiluseuran toimistolla. Tulossa on kiivas kilpailukausi omien kisojen puolelta sekä niiden JKU:n kisojen puolelta, joissa olen hommissa. Toivotaan kuumaa kesää ja hyviä tuloksia ja hyvää musiikkia!

Juoksija tahtoo juosta

Niin se vain on, juoksijaa ei kiinnosta korvaavan harjoittelun tekeminen. Vielä kun lisätään uimahallimaksut 7e ei kiinnostus voisi olla yhtään korkeampi. Pyöräillä voi aina ulkona ja se on rentouttavaa lähinnä hermoille, kunto ei siinä nouse. Punttisalille pääsee hippokselle ja pitää mennä varmaan sinne penkkiä vääntämään. Toisaalta ei kiinnosta pätkääkään sekään, kun tasan tarkkaan tiedän että en saa edes Jussi Utriaisen ennätystä 45kg. Maaottelumiehet epävirallisesti Irlannin reissulla laittoivat toisensa paremmuusjärjestykseen viime helmikuussa. Voittajasta ei ollut epäselvyyttä, sen verran seurakaveri oli muita vahvempi.

Saatan saada hillittyä itseni tänään, niin että en lähde jalan kestävyyttä kokeilemaan. Lääkäri kielsi juoksut tältä viikolta, mutta neuvoa olisi ollut helpompi noudattaa, jos olisi edes kortisonipiikin saanut. Tää on erittäin mukavaa puuhaa tää pikkuvammojen kanssa pelaaminen. Olis edes kunnolla akilles poikki niin ei tarttis kesän juoksuista haaveilla.

Kävin eilen mittauttamassa veriarvot ja hb oli 154, valkosolujen määrä 5,1 j punasolujen määrä 5,36. Hematokriitti, joka kertoo punasolujen tilavuusosuuden veressä oli 0.468. Rautavarastot tänään saadun vastauksen perusteella oli 113 eli ihan ok kai sekin. Käyn seuraavaksi testeissä parin kuukauden päästä.

Tiukkoja kommentteja lukijoilla. Hyvä että kantaa otetaan asioihin! Toi siirtoasia on kyllä kuuma peruna ja katsotaan miten asia päättyy. Itse olen oman mielipiteeni tuonut esille.


Tänään päätin parin lepopäivän jälkeen testata jalan kuntoa aamulenkillä. Juoksin puolituntia lähes kivutta. Sellaista pientä tunnetta toki oli, mutta ei mitään pahempaa. Iltapäivällä lääkäri tutki jalkaa ja sanoi tulehduksen olevan lievä. Siihen ei kannata vielä kortisonia laittaa ja hoitokeinoina konservatiiviset Voltaren, kylmä, venyttely, korotos kantapään alle ja juoksutauko. Viime kerralla näytin samalle lääkärille penikkaa ja tuomio oli sama. Melko pian aloin silloin juosta ja jalka kesti kun olin kaksi viikkoa vaivan kanssa kärvistellyt. Toivottavasti tällä kertaa ei kestä yhtä kauaa.

Kiitos kaikille kannustuksesta ja tsempistä. Sitä kaikkea tarvitaan, sen verran miestä masentaa. Ehkä se on sellaista pientä raivoakin. Vielä kun sitä ei pääse purkamaan juoksemalla, alkaa olo olla aika tukkoinen. Aamulla pyöräilin parisen tuntia samalla kun Jyväskylän kaverit juoksivat lenkkiään. Keskisyke oli noin sata, mutta raikasta happea sai siinäkin ja samalla tuli vaihdettua kuulumisia pitkän tauon jälkeen. Haapalan Matti kutsui vielä katsomaan Lontoon maratonia luokseen. Kilpa oli jaloa ja vauhti kovaa. Naisten voittaja olisi päihittänyt minut minuutilla ja viime vuonna Irina Mikitenko juoksi alle 2.20 mikä on kova aika se naiselle.

Huomenna yritän päästä lääkärille näyttämään kantapäätä ja otan mahdollisesti kortisonipiikin. Magneettikuva kertoisi onko murtumaa tai muuta pahempaa. Onneksi olen ottanut sairaskuluvakuutuksen edellisestä isosta vammasta viisastuneena. 500-600e olisi muuten iso lovi.

Kenialaiset Lewis Korir ja Willy Rotich näköjään saivat edustusoikeudet. Jännä sinänsä, miten sääntöjä voidaan lukea monella tavalla. Miehet asuvat Keniassa ja tulevat Suomeen vain kesäkuukausiksi. Tässä ei täyty mitkään SUL:n asettamat kriteerit vuoden asumisesta Suomessa. Liitto voi siis halutessaan tulkita sääntöjä kuten haluaa. Kiva meille suomalaisille kestävyysjuoksijoille. Uudesta Kalevankisa- mitalista on enää turha haaveilla.

jotain positiivista

"Lontoon maratonin lähestyessä huhumylly pyörii. Viimeisimmät epäviralliset huhut Lontoosta kertovat,

- Että Tadese on tankannut niin paljon, että siltä pursuaa pastaa sieraimista.
- Että Lel on niin hirveässä maratonkeskittyneisyydessä, että se ei kuule eikä näe mitään ja meinaa tämän vuoksi koko ajan kävellä seiniä päin.
- Että Wanjirun kone on niin täynnä maratonvauhtikestoa, että se ei pysty juoksemaan kevyellä lenkilläkään päälle 3 minuuttia / km.
- Että Gharib on litkinyt niin paljon urheilujuomaa, että se virtsaa urheilujuomaa ja ulostaa geeliä.
-Että Goumri himoaa kovaa maratontulosta niin paljon , että se täytyy tuoda kettingeissä lähtöviivalle.
- Että Mutai on niin maratontärinöissään että se täytyy köyttää sänkyyn kiinni, ettei se lähde yöllä lenkille.
- Että Kebde on niin täynnä maratonluottoa, että se aikoo juosta 8 viimeistä vitosta 14 minuuttiin.
- Että Ritzenhein on niin täynnä maratonintoa, että se on nukkunut viimeisen viikon kisakengät jalassa.
- Että Keflegzighi on niin herkkänä, että sillä läpsyy kantapäät pakaroihin kävellessäkin.
- Että Kifle on vetänyt niin paljon ratavetoja, että se ei pysty kääntymään enää kunnolla oikealle. - Että Limo on hionut loppukiriä niin paljon, että sen kiri alkaa 42195 metrin päässä maalista.
- Että Khannouchi on juossut niin paljon määrä, että tuleva maraton on sen lyhin lenkki tänä vuonna.
Että maratonfanit eivät millään malttaisi odottaa Lontoon starttia." Lähde: raasto.com

SM-maantie 2009 Pyhäselkä

Tää on tää mun blogi yhtä avautumista. Sen verran kuitenkin ottaa pattiin tällä hetkellä, että kirjoittaminen on yksi tapa käsitellä tapahtunutta. Pyhäselän kisat käytiin aurinkoisessa säässä ja tapahtumassa leivottiin mestareita ja luusereita. Mukava oli tavata vanhoja kilpakumppaneita ja ystävyys ei ole siitä kiinni mikä on päivän kunto. Monia juoksijoista ei näy muuta kuin kisoissa, mutta hyvä edes että sielä. Tähän lajiin on selkeästi jäänyt kiinni ja lopettaminen ilmeisen vaikeaa. Kuka sanoo että joskus pitäisi lopettaa? Miksi lopettaa sen harrastaminen pistä pidät. Taso ja kunto voivat laskea, mutta kilpailuhenkisyyden ei välttämättä tarvitse hävitä. Jokaine urheilee viime kädessä itselleen ja pääasia on että tykkää rääkätä itseään treeneissä ja kisoissa. Mutta asiaan.

Saavuin kisapaikalla epämääräisin fiiliksin. Olin päättänyt, että kisaa en sitten juokse. Olin otanut buranan voltarenien lisäksi ja kipu jalasta alkoi hävitä ja samalla mieli viivalle kasvoi. Valmentajani Antero ei ollut paikalla järkeä päähän luomassa, mutta onneksi kaverit jeesasivat hiukan. Kerran kipeällä akilleksella starttasin puolimaratonille ja kympin kohdalla keskeytin akilles narisevana kivusta. Ei hyvä. Lähdin seuraamaan nuorten kisoja reitin varrelle ja sain muutaman hyvän otoksen otettua. Paikalta löytyi tuttuja kameroineen ja luulen kuvaamisen olevan hyvää terapiaa, jos itse ei pääse viivalle. Voi edes tehdä jotain sillä välin kun muut juoksevat. Aikuisten sarjan startti läheni ja oma mielentila sitä mukaa muuttui. Kävelin vähän matkan päähän kuvaamaan, mistä kaikki eivät kuulisi kannustushuutojani. Aurinko paistoi ja huippukuntoiset juoksijat ahnehtivat kilometrejä. Tunsin lähes jokaisen juoksijan. Kärjessä painelivat odotetut kaverit. Tutuille vakuuttelin olevani kunnossa mitä nyt kantapää hiukan kränää. Parhaat kaverit voittivat kisan ja hymyilivät kameroille. Pistoksia tuntui tulleen useammallekin juoksijalle. Tunnelma oli tiivis maalialueella juoksijoiden saapuessa maaliin. Huutelin muutamille kannustuksia alle 1.10 alittamiseksi. Se kun on yksi legendaarinen raja ja itse alitin sen Oulun SM-maantiellä 2004 kahdella vaivaisella sekunnilla. Se avasi tien Kalevan kisojen 10000 metrille ja urani sai uutta buustia. Se kesä toi muutenkin omalle tasolle aimo harppauksen. Nyt tulevalle kesälle odotan toista, mutta vaisulta näyttää tällä hetkellä.

Kilpaurheilu on aika jännää peliä. Treenaat parhaasi mukaan ja kun olet lähdössä kisaan mutkia voi tulla matkaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä mies ei numerolappua rintaan tänään kisko. Ja se jos mikä harmittaa. Aamulla kävin kävelylenkillä, kun juoksuaskeleita ei voinut kerta kaikkiaan ottaa. Kantapää jomottaa siihen malliin, että normaali askellus ei kertakaikkiaan onnistu. Voltaren tulehduslääkettä on tullut jo kolme päivää syötyä, turhaan. Torstai oli käytännössä lepo ja eilen pieni verryttely. Sekin oli liikaa ja oli ehkä tyhmää lähteä Leskisen Antin ja Räsäsen Matin kanssa kymppi juoksemaan. Vauhti oli kohtuu reipasta ja askellus muistutti kinkkaamista. Loppu satametriä ennen hotellia piti kävellä, jalkaan tuntui. Tekisi mieli pari kirosanaa jo heittää, mutta hillitsen itseni. On tämä aikamoista peliä, kun kaksi kuukautta Keniassa reenaat tätäkin kisaa varten ja pieneltä tuntunut vamma estää koko juoksun. Jos kuitenkin aivan rehellisiä ollaan olin jälleen valmis takapakkiin. Viimeksi näin oli Houstonissa USA:ssa kun kisapaikan hotellilla aloin oksentamaan ja tiesin kisan olevan siinä. Tälläkin kerralla pääsin Joensuuhun asti ja hotellille. Yön kuitenkin nukuin levollisesti kun tiesin, että tulos on mika on mutta kunto on hyvä. Tällä kertaa en sitä vaan pääse näyttämään ja unelma 66min ajasta jää tulevia kertoja varten. Toivotaan kuitenkin että pojat juoksevat hyvin ja vuosituhannen paras SM-maantie osoittautuu odotetunlaiseksi. Reitti ainakin on huippunopea ja vuonna 2003 reitillä juostiin kovia aikoja.

Tiistaina kipeytynyt kantapää tuntuu vaivaavan edelleen. Kuvittelin sen olevan pikkujuttu, mutta toiselta näyttää. Tänään aamulla hissuttelin 4km. Ajattelin hieman oikoa jalkoja ja kävelin loppumatkan kaunista Tourujoen vartta ihan vain fiilistelymielessä. Suomen kevät näytti parhaat kasvonsa: aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Mieli oli vielä Eldoretin pölyisillä ja ruuhkaisilla kaduilla. Omalla tavallaan on Afrikassakin kaunista. Mieleenjäävintä oli ehkä auringonnousu. Jos lähdit aamulenkille kuudelta oli vielä pimeää. Varttia myöhemmin alkoi olemaan valoisaa ja aurinko nousi pikkuhiljaa taivaanrannan takaa. Lintujen laulu oli oikeastaan voimakkainta ennen valoisan tuloa. Keli oli vielä viileä ennen auringon nousua. Sateiden alettua päivälämpötila putosi reilusta 30:sta 20 asteen tuntumaan. Sen jälkeen pystyi myöhemminkin päivällä ulkoilemaan. Leirin kestäessä en enää jaksanut rankaista itseäni aikaisilla aamulenkeillä, vaan tein lenkit siinä kahdeksan maissa. Säippä oli tuolloin jo treeninsä tehnyt.

Kenia oli Kenia ja nyt on Suomi, siihen on asennoiduttava. Kadulla liikkuu vähemmän ihmisiä ja kaikki näyttävät niin suomalaisilta, juuri sellaisilta kuin itse olen. Tämä on kotimaani, ilmeisesti. Fiilikset ovat aina samantyyppisiä kun palaan jostain. Tekee mieli lähteä pian uudelleen liikenteeseen, olen global nomad, ei kotona missään. Onneksi Suomen kevät helpottaa paluuta. Kevät tuo lupauksen kesästä ja kesä jos mikä on positiivinen asia. Kohta ovat edessä maastojuoksukisat ja ratakisatkin tulossa piakkoin. Sitä ennen kuitenkin ovat maantiejuoksun Suomenmestaruuskilpailut Pyhäselällä. Ne juostaan joka tapauksessa, juoksen itse tai en. Huomenna aamulenkin jälkeen tiedän starttaanko vai en.

Back again! On se oma kämppä kiva paikka tarpeeksi pitkään kun on pois. Tänään klo 12.30 laskeutui kone Helsingin kentällä ja kaksi sankaria päätti onnistuneen treenileirin. Fiilikset olivat kohtuullisen korkealla jo eilen kun taksi lähti Säipän kentältä kohti Eldoretin lentokenttää. Ensimmäinen takapakki tuli, kun 18.30 lähtevä kone hiukan myöhässä lähtikin vasta 21.10. Siinä sai hiukan jännätä ehdimmeko 23.10 Nairobista lähtevään koneeseen. Muutama juoksuaskelkin tuli otettua ja Jarkko ehti puskea melkoista tuskanhikeä. Pääsimme kuin pääsimmekin lennolle ja fiilikset sen kuin paranivat kun kone nousi ilmaan Nairobin kentällä. Koneessa oli varmaan muutama maratoonarikin matkalla Lontoon maratonia juoksemaan. Wanjirua tai muuta julkkista emme ehtineet bongata. Helsingissä ehdin automaatista nostaa euroja kun bussi lähti Tikkurilan asemalle, mistä lähti juna saman tien. Edes lounasta en ehtinyt koukata mukaan ja virhe piti korjata Jyväskylän matkakeskuksen Hesburgerissa. Aivan älyttömän herkulliselta ateria maistuikin Eldoretin safkojen jälkeen. Iltapalaksi syömäni ruisleipä maidon kera oli myös kunnon makuelämys. Ei ihme jos Happokin pudotti painoa aika paljon Kenian keikan aikana. Siellä vaan ruoka ei yhta maukasta ole kuin tääll kotosuomessa. Ehkä lukuunottamatta kiinalaista ja sen tarjoamaa hot pan beeffiä.

Huomenna kohti Joensuuta. Tämän illan lenkki (9km) meni vähä kinkkaamiseksi, kun kantapaan oikeaan syrjään tuntuu edelleen hiukan. Voltarenkuuri on päällä ja aikaa vastaan tässä taistellaan. Kunto viimeistellään huomenna Joensuussa saunan lauteilla verryttelylenkin päätteeksi ja sitten pitäisi miehen olla 66minuutin kunnossa. Erik Hass tulee myös tykittämään!

So long!

TJ Kenia vetelee jo viimeisiaan. Aamulla sai puhallella nollia ja DJ tieston Ayla soi tiuhaan tahtiin. Toi biisi on kylla aika meneva. Miron lemppari oli Sashin Equador, mutta kylla Ayla on parempi. Eilen juoksin 8km+14km+5x100m. Kulku oli kylla loistava. Illalla keskivartalo kuntopiiri. Tanaan sitten yllattaen oli aivan tukkoista kun juoksimme 15km 4.30-40 eli hiukan reippaampaa. Kantapaahan iski lisaksi ihme kipu, mika se paranee lentomatkan aikana.

Tassa on ehtinyt odottaa kuin kuuta nousevaa Suomeen lahtoa. Saippakin lahti eilen ja kampilla on kohtuu hiljaista. Kylla sita aina pienta vaihtelua hakee, 8 viikon Kenian leiri kun on jo pitka. Pari kertaa tuli Itenin keikka heitettya, muuten ei ole energiaa tullut tuhlattua turismiin. Toivottavasti se nakyy kesan kisoissa!

Flunssa tuntuu olevan selatetty. Edessa on vuorokauden matkustus kotio Jyvaskylaan, mika sekin kay urheilusuorituksesta. Ei muutakuin see ya! TJ 0

2,5km+8km kiihtyva kova+2,5km+5x100m

Pienen sairastelun jalkeen kasin kova oli se mita uskalsin tanaan tehda. Menomatka lievaan nousuun meni 3.55 keskivauhdilla ja paluu jo ihan hyvalla sykkella 3.30 vauhtia. Lopussa syke oli jo 180 eli aika maksimia ja oksennusreaktio oli ensimmainen mita tapahtui lopetettuani kovan osuuden. Aika iljettavaa se on, mutta kuuluu lajin luonteeseen. Kroppa on nyt sitten avattu ja hengitysta rassattu. Kunnon nousemisen eteen ei oikeastaan voi enaa vaikuttaa. Kevytta viilausta lenkkeilyn muodossa ja muutamien teravien satasten merkeissa menen seuraavat pari paivaa. Iltapaivalla en edes lahde lenkille vaan otin hieronnan ja lahdin katsomaan Bostonin maratonia keskustaan. Mielenkiintoista on miten nelinkertainen voittaja Cheriyot talla kertaa parjaa. Ens sunnuntaina on viela Lontoon maraton ja sekin pitanee seurata.

aamulla 24 km Jarkon kanssa (1h+55min)

Kulku oli melko tukkoista ja sykkeet hiukan korkealla, mutta ohjelmaan merkittya kympin kovaaa en kuitenkaan uskaltanut lahtea tekemaan. Tiistaina ehka joku reipas ja reenit on siina.

Iltapaiva meni uima-altaalla Paolon ja Jarkon kanssa. Aika rento meininki ja rusketus tarttuu samalla.

Ei Tama flunssa aivan helposti pois lahdekaan. Periaatteessa se alkoi tiistaina kurkkukivulla ja jatkuu nyt nuhana. Tanaan vaivalloisesti juoksin aamulla kasin ja illalla kevyen kympin. Alkaa paikat menemaan tukkoon joko sairastelusta tai harjoittelemattomuudesta. Nimittain pakarat ovat jumissa luultavimmin paljosta nukkumisesta ja sangylla rotvaamisesta. Leffojen katsominen sohvaltakin saa alaselan kolottamaan, ei ole helppoa ei.. SM-maantielle on aikaa se viikko ja kova paranemisprosessi saa kylla tapahtua nopeasti jos tama mies meinaa olla ennatyskunnossa. Toisaalta kaikki kehittavat treenit on jo tehty. Laskeskelin eilen, etta olen kuuden viikon ajan juossut kilsoja 170-180 per viikko putkeen. Eka Keniaan tuloviikko oli kevyt ja nyt tama. Siina meikalaisen setti lyhykaisyydessaan. Raporttia olen kirjoittanut lahes paivittain ja sielta valmentajanikin on lukenut treenikuulumiset. Ilmeisesti on kohtuu tyytyvainen ollut. Vai mita Antsa?

Kenialainen flunssa alkaa olla voitettu. Eilinen koko paivan lepo auttoi varmaan kroppaa palautumaan ja taistelemaan bakteereja vastaan. Paljon tuli nukuttua ja makoilusta tuli normaalisti selka kipeaksi. Tanaan aamulla paatin pistaa jo juoksuksi ja sellaiset 9km sain raavittua. Lahdin Jarkon kanssa mukaan Kipchoge Keinon stadionille, missa jarkko veteli satasia. Meitsi toimi Puman tallin virallisena valokuvaajana ja ylla yksi otos. Kentalla oli melkoisen hiljaista aamulla, mutta kestavyysjuoksijoita oli kuitenkin mukavasti paikalla. Edelleenkaan ei nakynyt muiden yleisurheilulajien edustajia :)

Tanaan on lepopaiva. Mies on vasynyt, kuumetta ei ole. Nukuin yon huonosti ja paatin, etta yksi huilipaiva ei pahaa tee. Se onkin ensimmainen koko leirin aikana. Sellaisia yhden paivan treeneja on ollut, mutta ei kokopaivan lepoa. SM-maantieta ajatellen mitaan ei ole viela menetetty ja pieni kevennys voi tehda vain hyvaa. Sunnuntaina olisi joka tapauksessa kympin kova ja siina olisi taman leirin kovat treenit. Maanantaina annoin jo piikkarit pois, kun niille ei enaa kayttoa ole. Omia luottopiikkareita en edes ottanut tanne mukaan. Sen verran tunnearvoa niilla on. Taksi kesaksi pitaisi alle saada Adidaksen Adizero bostonit vai oliko ne cadencet. Joka tapauksessa oivalliset ratakympin tossut, joissa on piikit. Toiset noista taisi olla ne, joilla Gebre juosi maailmanennatyksen Berliinissa viime syksyna.

Tiistain vetotreenin jalkeen keskiviikkona oli kurkku karhea. Aamulenkin (20km) jalkeen pidin loppupaivan lepoa ja otin illalla hieronnan. Iltalenkki jai siis tekematta, mutta jarjenkaytto voitti talla kertaa. Hieroja Paolo oli myos kohassa ja sanoi olevan kuumettakin. Tauti lahtee hanen mukaansa kuulemma kovaa treenaamalla ei lepaamalla. Jotenkin tuntuu silti, etta valitsen jalkimmaisen.

Eilen oli toista iltaa sahkot poikki ja tekeminen vahissa. Ruuan laitto onnistuu onneksi kaasuhellalla, mutta jaakaapissa olevat maidot ja jugurtit piti heittaa pois. Uskalsin silti syoda pakastelokerosta nakit pois ja pannulla karisteltyna ne meni ihan mukavasti alast nuudeleiden kanssa. Iltapalan jalkeen ei muuta tekemista ollutkaan ja nukkumaan menin ennen kahdeksaa. Seuraavana aamuna nousin sangysta puoli kahdeksan ja kaiken jarkeilyn jalkeen unta tuli ihan tarpeeksi. Kurkku oli edelleen kahea ja aamulenkki (10km) sujui kohtuu nihkeasti. Paivan kohokohta oli lentolippujen haku Eldoretin keskustasta. Reilulla 40eurolla voi lentaa Nairobiin alle tunnissa viiden tunnin matatu matkan sijaan. Meilla on keskiviikkona yolento Lontooseen ja Suomessa ollaan puolen paivan aikoihin. Torstaina onkin jo siirtyminen Joensuuhun ja lauantaina puolimaraton. Kaiken mennessa nappiin tahtaan karkijoukkoon ja jos hiukan heikommin menee voitan vahintaan Hapon! Ketas siina viivalla olikaan meitsin, Jussin ja Obedin lisaksi? Ei paljon muita kovia..

Ti ap 12km kevytta
ip 4km vr+6x100m teravia+4x1000m/3pal (2.59,59,58,57)+2km vr+5x100m+pakara/ polvennostojuoksua+3km vr
Ke 20km kevytta aamusta

Eilen oli jalleen ns. kova paiva. Treeniohjelman mukaan mulla olisi ollut tonnit tiistaina, mutta Jarkko veti nelosia ja sain hanelta hiukan peesiapua. Pienen jannayksen jalkeen tonnit kulkivat melkein toivottua vauhtia. Jalat veivat kohtalaisesti eteenpain ja syke nousi lopussa 180. Alkuleirista vauhti oli 10-15sek hitaampia isommalla toistomaaralla tosin. Rajoittava tekija korkealla kovaa juostessa on lahinna se etta kone ei tottele juoksijaansa. Tahtoa kovempiin vauhteihin on, mutta syke paukuttaa korkealla ja korvissa humisee. Pidennat askelta, selka kaantyy kaarelle, askel takoo hiekkaa mutta vauhdit eivat kiihdy. Eilen ekaa kertaa jopa sykemittarin vyo tuntui ahdistavan. Perinteista puskakeikkaa kesken vetojen ei silti tarvinnut tehda. Huomasin, etta pakaravoimien puutteessa otan pienta etunojaa loppuvaiheessa vetoa. Jostain sita yrittaa voimanrippeita kai kaivaa. Avausvedot otin tarkoituksella teravasti ja yritin saada jalkoja liikkumaan nopeammin. Taalla koviin treeneihin lahdettaessa olo on melkoisen loysa. Tsemppia pitaa yrittaa kehitella negatiivisuuden tai puhumisen kautta. Eilen se onnistui kohtalaisesti ja vetojen jalkeen olo oli huojentunut. Kovat treenit palkitsevat parhaiten ja illalla piti menna viela kiinalaiseen herkuttelemaan. Tunnelma matatussa oli hyva paluumatkalla kentalta ja luulen etta niita fiiliksia tulee kaipaamaan kun Suomeen palaan. Ihmisia taalla on aina liikenteessa ja yksin ei tarvitse olla. Bussissa meininki ei ole yhta junttia kuin Suomessa. Ihmiset selkeasti osaavat olla tuntemattomienkin laheisyydessa ilman vaivaantumisen tunnetta. Paivan kuvat ovat edelliselta ratareeni reissulta.

ap 25km kevytta (edestakainen reitti 1h+55min)

Kevaan kohokohta Pentin pinkaisu juostiin eilen Vaajakoskella Jyvaskylan kupeella. Voiton vei JKU:n Henri Manninen vaativalla (korkeuseroa 70m) 10km matkalla. Voittoaika 31.15 oli reilusti parempi kuin viime vuotinen voittoaikani 31.45, missa tosissamme kamppailimme Keron Jaakon kanssa. Reilua viikoa myohemmin juoksin Siuntion SM-puolikkaalla hiukan alle 1.08 ja olin viides. Taman vuoden SM-maantiesta tulee muuten todella kovatasoinen. Viivalla on liuta kovan luokan menijoita ja reitin pitaisi olla nopea. Itse ainakin odotan kisaa innolla.

ap 2km vr+12km tv-kiihtyva/kova (puolikkaiden keskivauhdit 3.54/3.47)+2km vr.
ap 9km kevytta

Taman paivainen oli taas leirin parasta. Kiihtyvana vedetty 12km oli jo kohtalaista menoa. Lahdin liikkeelle 160 sykkeella ja lopussa se oli 173. Enaa hengitys ei ole rajoittava tekija pelkastaan kuten alkuleirista. Ehka pystyisin 3.30 vauhdilla vetamaan jos oikein repisin. Ens sunnuntaina vois sellaista vaikka yrittaa. Saipalla on joku testilenkki taalla, joka silla kulkee aikaan 32min helposti tottakai. Tanaan pitka lenkki kiihtyi pojilla (saippa+paolo+obed+joku uusi) aika lailla. Tama uus kaveri lahti vedattamaan ja silta mieheltahan piti ottaa luulot pois. Toivotaan, etta Saipan kunto kestaa SM-puolikkaalle asti. Talla hetkella mies kuitenkin on lyonnissa.

Huomenna pitka kevyt lenkki ja tiistaina radalle. Tanaan paivaa palauteltiin Sirikwa hotellin seisovalla poydalla ja uima-altaalla auringon oton kera. Ei varmaan kukaan oo yhtaan kateellinen, kun kommenttiakaan ei ole tullut vahaan aikaan. Ilmeisesti siella painkin reenataan sen verran kovaa!

To ap 3km+8km VL (20sek kovia vetoja 10kpl)3km vr
ip 10km+2x100m (kulku todella hyva)
Pe ap 4km+4x80sek makeen+4km vr+10x100m rennosti
ip kevytta

Eilen en jaksanut lahtea keskustaan ollenkaan, vaan paatin pitaa opiskelu ja tyopaivan. Sainkin luettua paasykoekirjaa kohtalaisesti ja tehtya kaannoksia sen verran, etta selka alkoi olla jumissa. Iltalenkki kuitenkin kulki loistavasti aamulle tehdyn vauhtileikittelyn jalkeen. Tein sen Miron kanssa, joka pystyy juoksemaan nelkun 52 sekuntiin. Siina meikalainen joutui vetojen aikana satkimaan aika lailla mika oli toisaalta ihan hyvakin. Vedot olivat kovia, mutta palautukset holkoteltiin sopivan kevytta. Varmasti saivat jalat taas uudenlaista arsyketta.

Tanaan iskin kevennetyn makitreenin. Alusta alkaen jalat toimivat hyvin ja nelja vetoa oli ihan sopiva maara. Toivottavasti SM-maastojen makien kapuaminen helpottuisi edes hiukan. Taalta ei toisaalta jyrkkia makia edes loydy, mutta pienikin kinkare saa kylla sykkeet nousemaan. Rullaukset kulkivatkin sitten jo normaalin vauhdikkaasti.

Porukasta lahti jalleen yksi sankari kotimatkalle. Talla kertaa Miro Laurila, jonka kuuden viikon setti paattyi siis nyt. Alkuleirin viikon sairastelu ei yhtaan haitannut, kun muuten mies sai paukuttaa hyvia reeneja viikkokaupalla. Alun shokin ja sairastelun jalkeen mies sanoi jopa harkitsevansa toistekin Keniaan tulevansa, mika on aina hyva merkki se. Ite olen kylla Kenian nahnyt ja seuraavaksi kokeillaan Etela-Amerikkaa mahdollisesti. Toisaalta syksyn maraton hiukan rajoittaa mahdollisuuksia ja toisaalta varmaan Australiasta asti olisi kiva hakea vauhdikasta maraa. Kaikki on kuitenkin viela auki ja juostaan nyt ensi kesan kisat.

Ti ap 10km kevytta

ip 4km vr+4x100m+8x1000m/3pal+5x200m (33-31)/2pal+3km vr

Ke ap 18km

ip kevytta

Eilinen reeni oli leirin parasta antia. Tavanomaisesta poiketen lahdimme iltapaivalla reenaamaan Miron ja Jarkon kanssa. Keli on nykyaan kohtuu viileaa, kun sadekausi on alkamassa ja pilvia on mukavasti taivaalla. Itse vedot kulkivat vuorovedoin aikaan 3.12, 3.07, 3.07, 3.07, 3.09, 3.05, 3.05 ja 3.05. Kolmen minuutin palautus tuntui ruhtinaalliselta aina siihen asti kunnes uuteen vetoo piti lahtea. Usein vedin ekat 500m ja valilla sain roikkua jonon hannilla. Parissa viimeisessa Happo ja Miro kiihdyttelivat ja tipuin veneesta. Kokonaisuudessaan kuitenkin vedot olivat leirin vauhdikkaimpia ja paalle vedetyt kaksisataset toivat lisarytmia juoksuun. Kylla kunto on jees ja vauhdit vain paranevat kesaa kohti mentaessa. Illalla oli viela parin tunnin hieronta ja uni mattoi hyvin illalla. Yllattaen pohkeisiin ei tuntunut pahemmin hieronnan aikana.

Pin ja Puk, siina taman hetken huolenaiheet. Itenissa otin sim-kortin irti kannykasta ja laitoin sen toiseen. Pin:ia en kuitenkaan muistanut ja kolmen yrityksen jalkeen kone kysyi jo Puk:ia. Mulla ei sellaista ole ja Kenian liittyma on nyt jumissa. Kavin asken liikkeessa, mutta kun en edes muista omaa puhelinnumeroa ei asiakaspalvelu voinut paljoa auttaa.

Muuten tanaan on kevyt paiva. Aamulla juoksin 15km keveeta ja illalla on kymppi + rullauksia. Elrodetissa on huomattavasti lampimampaa kuin Itenissa sen sai huomata illalla nukkumaan mennessa. Pienta hikea pukkasi viela illasta ja uni ei heti tullut. Iten on kylla loistava paikka nukkumiseen. Eldoretissakin tosin illasta satoi ja aamulenkin teko puoli kasilta oli ihan sopivaan aikaan. Kylla sen 300m korkeuseron jossain huomaa. Aamulenkki ei silti sen helpommin kulkenut kuin Itenissa.

Rotterdamista kuuluu hyvia uutisia. Sadan kilsan MM-neljas Anssi Raittila juoksi 2.19 ja risat alittaen reilusti Marko Vaittisen ja Petri Saavalaisen 2.19 alkuiset maratonit. Viime vuosina Marten Bostrom on ykkostykkien Fransis Kirwan ja Janne Holmenin lisaksi paukuttanut hyvia aikoja maratonilla. Uusi 2.20 alittaja on siis taas suomenmaalta tullut ja se jos mika on hyva uutinen. Itsella on myos sama unelma ja se odottaa viela toteutumistaan. Ehka joskus tai sitten ei koskaan, mutta yritettava on. Yritykset mun kohdalla osuvat loppuvuoteen ja ensi kevaaseen. Sitten on kortit katsottu mahdollista EM-edustusta ajatellen. Kyseinen aika ainakin viime kisoissa riitti Goteborgiin. Tana kevaana ja kesana vuorossa on kuitenkin puolikas ja kymppeja mahdollisimman paljon. Se tammikuun Houstonin maraton kun ei toteutunut, mutta ei siita sen enempaa.

Kotiutuminen Itenista Eldoretiin on tapahtunut ja sunnuntain pitka lenkki Hapon kanssa vedetty. Kaksi tuntia keskisykkeella 142 on ihan hyva suoritus 2300m korkeudessa suoritetuksi. Paluumatkan ylamaissa tosin syke oli jo levoton 160, mutta se oli vain hetkellista. Puolimatkan jalkeen ostimme viela kokikset paikallisesta kioskista niin ei verensokeri paassyt liian alhaalle tippumaan. Se kokiksen maku pitaa muutenkin aina maistua suussa. Lenkin jalkeen Happo veti viela kaksi kokista mun tyytyessa spraittiin :) Ja mika olisikaan sen mukavempaa kuin hypata uima-altaaseen palauttelemaan pitkan lenkin jalkeen. Pitkan leirin aikana on pyrittava nauttimaan pienistakin asioista, kuten hyvasta younesta ja kitisemattomasta sangysta. Viime yona tuli paukutettua se 11 tuntia palloon.

Eilen tuli lisaksi vedettya ehka leirin kovin treeni. Ohjelmassa sita ei ollut, kuten koko viikolla ei kovia muutenkaan makivetojen lisaksi. Juostiin Hapon kanssa 12km reipasta edestakaisella ja makisella reitilla (ascent 160m korkeuseroa 50m). Menomatka oli tasan 4min vauhtia ja paluu 3.50 vauhtia. Makia oli, voitte uskoa todella monta ja vika kilsa makea missa Happo jatatti mut. Joka tapauksessa sain yli 170 sykkeet kerrankin nousemaan, mika tietaa hyvaa kisakuntoa ajatellen. SM-puolikasta varten kun kunto on ok, mutta suorituskykya eli kovan vauhdin sietoa on viela parannettava. Sita tehdaan jalleen tiistaina tonnin vetojen merkeissa. Happo vetelikin jo perjantaina hyvat pohjat Itenissa ja niita olisi tarkoitus Miron ja Hapon kanssa lahtea parantelemaan. No uho sikseen.

uni maittaa hyvin Itenissa

Terveiset Itenista reilut 2300m korkeudesta. Kuten kestavyysjuoksulle vihkiytyneet tietavat, taalla edetaan juosten ja vain ja ainoastaan juosten. Juoksijoita on satamaarin Itenin pikkuteille liikenteessa aamuisin. Eiliseen keskuspuiston maastojuoksukisaan osallistui melkoinen liuta kokelaita. Paikallisen KBC-pankin, Orange-kannykka liittyman+ jonkun meijerin sponssaamaan kisaan piti tulla kulttuurimisteri polkasemaan kayntiin jokin uusi urheilu program. Ei ilmeisesti tullut, mutta paikallinen Pihlakoski ja muita arvovaltaista vierasta ilmeistyi paikalle hiukan ennnen starttia. Kisa tuli ja meni ja loppuseremoniassa esiteltiin eliittiurheilijoita. Mo Farrah, Mustafa Muhamed, Janeth Kipkosgei, 2.06 maratoonari ruto, Dorcus Inzikuru, joku sudanilainen kova, Daniel "alahuuli" Komen+ Jarkko ja Miika. Oltiin Jarkon kanssa haettu limsat kaupasta, kun kovaaanisista kuului "and also two athletes from Finland, we can see you. Come over here" Nolostuneina steppasimme kutsuvieraiden eteen limsat kasissa. Musse oli ilmeisesti keksinyt meidat yleison joukosta ja pyytanyt urheilijariviin seisomaan. Puheen piti itse Canova, legendaarinen qatarin valmentaja joka esitteli Itenin urheilutarjontaa. Laheisella Kerio View hotellilla on helmikuussa purjeliitoa vastatuuleen ja turistit tulevat sita testailemaan. Sitten on tietysti muutama kestavyysjuoksija Itenin polkuja tallaamassa. Paatosseremoniaan kuuluin 200m holkka yleison edessa kutsuvierasporukalla. Sekin rundi piti heittaa ennenkuin Jarkon kanssa lipesimme paikalta nettiin. Jos viela Mussea naemme pitaa kiittaa kutsusta. Valokuvia tuosta tapahtumasta ei valitettavasti ole olemassa. Uskoo ken uskoo.

to illalla 10km kevytta+5x100m radalla+ kuntosaliharjoitus (hyva ja jumittava)
pe aamulla 17km maastossa (1.30, lahdin vetamaan uutta reittia ja hiukan eksyin) illalla 12km kevytta.
la aamulla 8km+3x100+ tulossa 12km reipasta

Tasta kuvasta ei paljoa eurooppalainen kestavyysjuoksun taso parane. Ruotsin Mustafa Muhamed ja Brittien Mo Farah ovat sen verran kovaa kalibeeria, etta se hiukan tasoittaa kalevankisamitalisti takalaa. Jospa se kunto tarttuisi hengaamalla kovassa porukassa. Mielenkiintoista oli kuitenkin tehda havainto, etta molemmat kaverit ovat alunperin Somaliasta kotoisin. Mo:sta en tieda, mutta Mustafa ei ole pakolaisena Ruotsiin mennyt. Hyvaa esimerkkia molemmat kuitenkin nayttavat maanmiehilleen, jotka etsivat paikkaansa yhteiskunnassa. Liikaa yleistamatta joillekin nuorille ei tyo maita ja pikkurikosten tielle lahteminen on yksi vaihtoehto. Toinen on valita urheilu ja kestavyysjuoksu, jossa kaverit ovat luonnostaan hyvia. Viime Suomi-Ruotsi maaottelua seuratessani huomasin Ruotsilla olleen maahanmuuttaja taustainen edustaja ainakin seivashypyssa, korkeudessa ja juoksuissa.

Illan leffa uskollinen puutarhuri kertoi laakefirman tekemista laittomista testeista ihmisilla Nairobin slummissa Kiberassa. Draaman ainekset oli hyvin koottu yhteen.

Paivan treeni: 5km+6x80 sek makeen/ holkka pal+4km vr+3x100m. Jalat eivat talla kertaa olleet mukana treenissa, mutta syke nousi kohtalaisesti lopussa. Paivan seuraava asia on siirtyminen Iteniin. Edessa vain puolen tunnin istuminen matatussa.

Keskiviikko paiva aukeni pilvisena ja viileana. Vetta oli sadellut illalla ja keli muistutti jo suomalaista kesapaivaa. Puoli kasilta tehty parinkympin lenkki sujui jo paremmin kuin paiviin. Syke pysyi kurissa ja tuntuma oli vahintaan kohtuullinen. Tilannetta auttoi varmasti eilinen parintunnin hieronta. Hierontaa ottaessa oli hyvaa aikaa katsella Mr.Beania, joka on talla leirilla ollut kovassa kaytossa. Leffan katsominen on taktinen veto, silla silloin Paolo ei kovin ronskisti paina lihaa luita vasten. Silti on jalat nyt paljon paremmassa kunnossa kuin tanne tullessa. Venyttelya ei silti aivan taysin saisi unohtaa. Ikaa kun tulee, niin edes jonkinlaisen lihasten elastisuuden yllapitaminen on elintarkea asia. Kankeutta ei tarvitse hakea, se tulee itsestaan.

Aamupaivalla torkkuja ottaessani tai oikeastaan sos.tyon paasykoekirjaa lukiessani Musse yllatykseni pirautti. Oli tullosa kaverinsa kanssa Eldoretiin asioimaan. Kaveri olikin yllattaen hallien 3000m euroopan mestari ja 7.34 ajan aikaisemmin paukutellut Mo Farrah. Yllatys oli positiivinen, kun saimme heidat Simon kampille kutsua. Biljardissa tuli yksi voitta ja tappio. Shakin ja kaffittelun jalkeen kaverit lahtivat syomaan lounasta. Huomenna heita saattaa nakyilla Itenin suunnalla. Meriittilistaan olisi hyva viela lisata lenkki Farrahin kanssa. Paivan kuva on viime Itenin keikalta.