syksyä ilmassa

"Motivaatio on niin tapissa kuin voi vain olla" totesi Jukka Keskisalo haastattelussa karsiuduttuaan esteiden MM-finaalista. Hän oli tehnyt kaikkensa vuoden aikana menestyäkseen juuri tuossa kilpailussa, mutta asiat eivät sujuneet suunnitellusti. Urheilu on välillä suuri mysteeri ja kovaa treenaaminen ei aina välttämättä tuota haluttua tulosta. Ajatuksen pitää olla mukana tekemisessä ja levon/rasituksen suhdetta on tarkkailtava. Kilpailukunnon hakeminen ja viilaaminen on aika välillä taiteellista puuhaa, mikä syö luonnollisesti hermoja. Tanskalainen filosofi kirjoitti pari sataa vuotta sitten siitä kuinka urheilija lohduttaa itseään sillä, että tehty työ ei mene hukkaan. Toivon Jukalle hyvää ensi kautta ensin EM-kotikisoissa ja sitten Olympialaisissa!

Omalla kohdalla tällä hetkellä on menossa akkujen latailu lokakuun lopun Frankfurtin maratonia varten. Mara ei ole ihan pikku juttu eikä sitä pidä lähteä valloittamaan löysin rantein. Sitä pitää kunnioittaa ja arvostaa, jotta sen voi päihittää. Neljäkymmentäkaksi kilometriä 3.20 kilometrivauhdilla ei ole mikään piece of cake, mutta on mahdollinen huolellisella valmistautumisella. Lenkillä pitää käydä ja usein.

Sunnuntaina juoksin kaksi tuntia ja viisi minuuttia hyvässä seurassa. Hyvin nukutun yön jälkeen Jari, Antti, Markku, Toni ja minä suuntasimme Laajavuoren maastoihin. Keli oli lämmin juosta tarkeni ilman paitaa. Meno oli sopivan kevyttä ehkä 5min/km. Loppupäivä meni koomaillessa ja käännöksiä tehdessä. Hieno ohjelmanumero oli Laajavuoren huipulla käynti Selimin kanssa sekä Vuorilammessa uinti. Tänään aamulla jalat olivatkin yllättävän virkeät. Askellus tuntui hyvältä ja jo itse asiassa eilen. Huomaan käyttäväni vatsalihaksia nyt tehokkaammin lenkin aikana ja lenkin jälkeen vatsan sixpack on selkeästi näkyvissä.

Tänään maanantaina oli palautuspäivä huomista pitkää reipasta varten. Aamulla juoksin 9km+3x100m ja illalla 8km+2x10x100m rullauksia +selkiä/vatsoja +2km vr. Pyörähdin Harjun baanoilla ja urheilukentän nurmikolla. Syksyä oli selkeästi ilmassa ja nautin raikkaasta säästä. Ennen lenkkiä olin torkahtanut hiukan ja herättyäni oli todella raukea olotila. Sain kuitenkin tsempattua itseni lenkille.

Yritän nyt nauttia helpon juoksun tunteesta mahdollisimman pitkään. Näin aina syksyllä, kun takana on ratakausi. Juoksua on alla paljon nopeilla vauhdeilla ja sitä kimmoisuuttakin askelluksessa pitäisi olla. Tähän kun alkaa iskemään kilometrejä niin maraton saatta liikahtaa parin kuukauden päästä.