Höyryn hölkkä Keuruu

Taas on kerennyt tapahtua monenmoista. Perjantaina oli palauttelupäivä tämän päivän kisaa varten. Juoksin aamulla 9km+3x100m sekä illalla 8km+5x100m+ selkiä/vatsoja Harjun pölkyillä+2km vr. Illalla kävin perjantaisaunassa ja koitin nautiskella elämästä. Menin aikaisin nukkumaan, sillä herätyskello soi 04.30. Silloin tuli Sandra Eriksonin estekisa Daegusta sekä naisten maraton. Puolitoista tuntia kisaa seurattuani menin takaisin nukkumaan ja paukutin unta kello kymmeneen.

Kevyen aamuverkan 4km+1x200m jälkeen tein yhtä käännöstyötä siihen asti kunnes autokyyti lähti Kesportin pihasta. Matkaseurana oli parasta mahdollista porukkaa eli virkeitä veteraaneja. Höyryveturipuistoon saavuttaessa oli keli lämmennyt jo hellerajan yli. Edessä olisi tulossa melko kuuma kisa. Näin äkkiseltään yli +25 astetta tuntui kuumalta.

Martti oli porakone kädessä vastaanottamassa vieraita. Puistossa oli kaikenlaista sälää kuulemma vähän niin kuin Lomakouherossa aikanaan. Itse Haapaveden asema oli aikanaan todella vilkas risteysasema ja ryssät pommittivat sitä sodissa. Itse viihdyn aina ympäristössä, jossa sillä on jotain ainutlaatuista kerrottavaa.

Kisareitti oli tarkka 10km ja melko nopea. Se kiertää järven, jota ei missään vaiheessa näe. Tällä kertaa loppumatkasta riesana olivat irtokivet hiekkatiellä se kun oli aurattu viime viikolla. Vuonna 2009 juoksin siellä reittiennätyksen 31.45 ja silloin hiekkatie taisi olla tasainen ja kova. Tänään kulku oli kaikkea muuta kuin hyvä. Alkumatkasta tempasin reippaasti liikkeelle kuten suunnittelin. Eka kilsa 3.03. Jo tässä vaiheessa alkoi tuntua että tänään ei ole mun päivä. Seuraavat kilsat 3.15, 3.07, 3.24 ja sävelet alkoivat tulla selväksi. Puoliväli sujahti ajassa 16.15 ja huonolla matikkapäällä happivajeessa laskeskelin parantelevani reittiennätystä. Kilometrin sujuivat ajassa 3.24, 3.18, 3.16, 3.22, 3.23. Mies alkoi olla todella pahasti väsyksissä ja tavoitteeksi tuli vain päästä maaliin. Mielessä viivähti hetken ajatus, että keskiviikon 5000m painoi sittenkin kropassa. Mikään pakko ei olisi ollut ottaa kaikkea koneesta irti, mutta silti tuuppasin vikan kilometrin täysillä 2.55. Loppuaika oli helposti muistettava 32.32. Maalissa olin aivan katki poikki ja keräilin itseäni pitkän aikaa. En jaksanut edes lähteä tekemään loppuverkkaa. Tai siinä vaiheessa kun jaksoin muistutti juoksu paikallaan kävelyä. Toistin tätä pari kilometriä ja menin saunaan palauttelemaan.

Saunan lauteilla oli mukava jutustella äijien kanssa. Esiin nousi myös ajatus juosta Tallinnassa katukymppi parin viikon päästä. Katsotaan kuinka sen kanssa käy, mutta haasteita riittää. Kohta pitäisi laittaa ilmoittautuminen Frankfurttiinkin ja niin pois päin.