elä elämää!

Tänään sain tärkeän opetuksen Lehtisaaren päättäjäisissä pidetyssä messussa. Pappi puhui hyvin raamatunpaikasta, jossa rikas mies antoi palvelijoilleen rahaa matkoille lähtiessään. Kaksi laittoi rahan poikimaan ja tienasi tuplasti. Vähiten hilloa saanut hautasi rahan maahan eikä käyttänyt sitä. Pomon palatessa mestoille hän kyseli, miten rahat oli käytetty. Leivistän maahan haudannut palvelija sanoi isäntää tiukkikseksi eikä uskaltanut sijoittaa rahaa, joka vastasi monen vuoden palkkaa. Tarinan opetus oli, että laita kykysi likoon olkoon ne sitten hiukan vähäisemmät kuin toisella. Ei kannata ujostella vaan elä täysillä sinulle annettua elämää. Tällä tavalla teet siitä mielekkään ja pomokin kiittää.

Toinen opetus tuli siitä, mitä meille on jo annettu. Se voi olla aikaa kuten mulla. Ei ole aivan se ja sama miten käytän sen. Syksyn tullessa olisi niin helppoa jämähtää kämpille telkkarin ääreen ja passivoida itsensä. Lenkillä käyminen nyt tuskin pääsisi unohtumaan. Vallitsevan tilanteen hyväksyminen ja eteenpäin pyrkimättömyys tietäisi luovuttamista.

Päivän pitkän lenkin jälkeen olisin voinut jäädä kämpille palautumaan. Otinkin pienet torkut, mutta kolmeksi lähdin sinne Lehtisaareen saunomaan, uimaan ja messuun. En keksinyt ketään kaveria ketä pyytää messiin vaan lähdin yksin. Paikan päällä tapasin vanhoja tuttuja.

Sunnuntain perinteinen pitkän juoksin Tommin ja Jounin kanssa. Kulku oli pikkaisen tukkoinen ja hieman jo mietin keskiviikon kisaa. Pojilla tuntui olevan mono syönnillään ja juttu luisti kivasti. Suoritin 1h50min ja 3x100m eli siinä 23km. En tiedä mikä juoksussa tällä hetkellä tökkii, mutta se ei kulje niin helposti kuin pitäisi. En viitsisi mennä Hämeenlinnaan asti keskeyttämään, mutta ei sitä muuten tiedä mikä on päivän kunto. Huomenna vedän pari nelosta radalla ja silloin nähdään missä mennään. Tiistai onkin sitten todella kevyt juoksupäivä ja toivotaan että Kaurialan kentällä pysyisin kärjen vauhdissa edes jonkin matkaa. Tavoitteena on lähteä parantamaan kauden parasta