Sunnuntai Turussa

Vuoden 2011 Kalevan kisat on käyty. Päällimmäisenä oli ehkä veteraaniolo tuota ikää kun on jonkin verran ja kun 2004 olin ekaa kertaa messissä. Paljon on virrannut vettä sen jälkeen Aurajoessa ja monta jamppaa on lopettanut. Uusia on onneksi tullut tilalle ja toivon heiltä pitkää uraa.

Tänään ehkä hiukan näkyi porukan vaihtuminen. Mulla ei ollut asiaa kärjen vauhtiin ja takaa tulevilla ei ollut vetojuhdan haluja. Itse asiassa moni juoksi ennätyksensä, mitä enempää ei voi edes vaatia. Tein siis työt ja toiset poimivat marjat. Jo hetken aikaa luulin karistaneeni heidät ja juoksevani jopa kohtuu hyvän ajan. Työintensiteetin lisääntyessä lähinnä vain lähinnä irvistys kasvamisena naamalla. Viimeisellä kierroksella jouduin päästämään jamppaa ohi ja heitähän riitti neljän verran. Maalissa sain hetken aikaa keräillä itseäni päästäkseni pettymyksen yli. Loistava marttyyriasenne auttoi tässä ja ajattelin tämän hetken roolini olevan lähinnä tsemppari ja kannustaja tuleville pitkän matkan menijöille. Mielelläni näkisin heitä vielä kymmenen vuoden päästäkin viivalla! Ei maailma niin paljoa ole muuttunut että juosta ei kannattaisi esim. kouluista valmistumisen jälkeen. Ja ainahan voi siiirtyä pidemmille matkoille :)

Paluumatkalla Jyväskylään oli takki tyhjä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pieni pettymys oli päällimmäisenä, mutta samalla kiitollinen fiilis siitä että juoksu kulkee ja tuntuu hyvältä. Askel on kepeä ja nautin juoksemisesta. Mitä sitä voisi muuta vaatia?

Ensi sunnuntaina juoksisin mielelläni Lappeenrannassa, mutta eipä taida vitosen kansallisen tason miehiä tulla montaakaan. Uskon, että 14.40 ei olisi mahdoton aika tavoiteltavaksi. Kesää on vielä jäljellä.

Kuvia kisoista.