Niinpä niin. Eilen kun pääsin kehumaan hyvää kulkua ei tänään siitä ollut tietokakaan. Aamulenkin jätin suosiolla väliin, kun piti olla töissä jo klo 8. Muutenkaan tänään ei olisi ollut kuin verryttelypäivä. Verryttelyksi se tosiaan meni, sillä 8km kevyt lenkki oli yhtä tuskaista kuin tähänkin asti. Askeleen kimmoisuus oli jälleen hukassa ja mistä muusta se johtuisi kuin alaselästä. Päälle rullasin 4x100m, mitkä kulki sinänsä ihan hyvin, mutta latautumisesta huomiseen kisaan ei ollut tietoakaan. Siihen vaikutti ehkä raskas työpäivä, mikä oli tulkkiuran ehkä kovin. Sen verran oli hardcorea tulkattavaa, että ei se voi olla vaikuttamatta tulkkiin. Onneksi kuitenkin valtaosa tulkkauskeikoista on ns. helppoja ja jopa mukavia.

Illalla piti käydä Harjun pururadan vieressä olevilla hirsipölkyillä vääntämässä selkiä ja vatsoja. Tilanne ehkä hiukan helpottui ja illan venyttelyssä oli havaittavissa tuntoaistin palatumista jalkoihin. Saattaa kuulostaa naurettavalta nipottamiselta meikäläisen valittaminen, mutta sen kyllä urheilija tuntee milloin juoksu ns. kulkee. Tämä tunne on erittäin suositeltavaa tavalliselle hölkkääjällekin kokea edes joskus. Sitä kautta tulee niitä tuloksia ja omia ennätyksiäkin. Juoksuhan perustuu siihen, että pystyy juoksemaan kovaa ja rennosti ilman että syntyy liikaa happivelkaa. Tätä edestauttaa juoksun taloudellisuus vaikka sitä kuntoakin tarvitaan. Tästä syystä moni juoksee ennätyksiään loppukesästä kun alla on pitkä ratakesä ja juoksu rullaa. Se selviää huomenna onko tästä ruhosta minkälaiseen kisaan huomenna vitosella. Ainakin ilmoittautuneita näyttäisi olevan kohtalaisesti.