Mestarihiihtäjä Mika Myllylä on kuollut. Sain tämän tiedon klo 15.30 ystäväni kautta, kun tieto oli tullut eri sanomalehtien nettisivuille noin kello 15.15-15.30. Olin siis ehkä ensimmäisten joukossa, jotka kuulivat uutisen. Surullisen sellaisen.
Mika Myllylä ei jättänyt ketään kylmäksi. Aktiivi ja menestyksen aikoina hän oli sankarini ja Risto Mäkisen kanssa useammin kuin kerran juttelimme hänestä juoksulenkeillä. Hän oli inspiraation lähde meille samoin kuin monelle muullekin. Maailma oli silloin viaton eikä doping tahrasta tietoa.
Vuosi 2001 muutti paljon. Talvella Lahdessa jäätiin kiinni joukolla kiellettyjen aineiden käytöstä ja syksyllä romahti World Trade Centerin tornit. Suomessa ruodittiin hiihtoskandaalia ja maailmalla tavoiteltiin Osamaa. Lehdistö teki Lahden tapahtumista suuren skandaalin ja leimasi kiinni jääneet lähes rikollisiksi. Laissa se ei siis edelleenkään ole kielletty eikä johda rangaistukseen. Silti kiinni jääneet leimattiin lähes rikollisiksi. Hiihtoliiton johto pesi kätensä eikä antanut tukea urheilijoilleen. Korkeimmalta putosi Mika Myllylä.
Vahvana tunneihmisenä Mika tunsi syyllisyyttä teostaan eikä päässyt asiasta yli. Hän pyysi omalla tavallaan anteeksi, mutta ihmiset eivät antaneet. Tai jos antoivat Mika ei kyennyt käsittelemään pettymystään. Mestarista tuli sylkykuppi.
Dopingin käyttöä ei pidä missään olosuhteissa puolustella. Se tulee aina olemaan kielletty keino parantaa suorituskykyä. Huipulla menestyminen vaatii paljon ja paineen alla myös suomalaiset ovat sortuneet sen käyttöön. Kansa vaatii mitaleita ja menestyksen eteen ollaan valmiita tekemään kaikki. Käry kävi Lahdessa 2001 ja jälkiseuraukset tiedetään. Media revitteli aiheesta kuukausikaupalla raflaavia otsikoita hakien hyviä myyntylukuja. Asian olisi voinut tehdä paremminkin.
Myllylä kirjoitti testamentin Suomen kansalle ja minäkin 2005, kun taistelin akillesvaivojen kanssa. Myllylä kirjoitti kirjan, joka ihastutti ja vihastutti: vieläkään hän ei pyytänyt anteeksi dopingin käyttöään. Vaikeaa sitä on pyytää jos kokee, että menestyspaineiden alla sortui siihen. Liitto antoi hiljaisen siunauksen asialle. Skandaalin jälkeen he näyttelivät tietämätöntä ja tämä ärsytti urheilijoita. Moni sai tuomion, mutta muutamat pääsivät kuin koira veräjästä.
Tämän kevään ja kesän oikeudenkäynnissä käräjöitiin aiheesta kuka tiesi ja mitä. Useat hiihtäjät olivat kuultavina, ei todistajina. Viime viikolla kaksi sai ehdollista vankeutta. Eilen oli synttärini ja tänään kuoli hiihtäjä Mika Myllylä. Toivotaan, että media tällä kertaa hienovaraisesti osaa hoitaa asiansa. Uusia uhreja ei enää kaivata. Kyse kuitenkin on vain urheilusta ja kielletyistä menetelmistä. Elämä jatkuu. Jumalan siunausta Mika!
Kyllä mielestäni voidaan puhua dopingin käytössäkin rikoksesta. En tarkoita mitään kiellettyjen aineiden ostamista enkä sen tapaista. Jos urheillaan harrasteeksi ja raha ei liiku, voi vielä sanoa, että se on vain urheilua ja leikkiä. Ammatilaisuus tekee urheilusta työn siinä kuin muutkin. Jos alan (urheilun) säännöstöön kuuluu tiettyjä pykäliä, on mielestäni petoksen kaltainen tilanne rikkoa niitä. Ammattiurheilija saa taloudellista hyötyä kielletyin keinoin ja myös polkee alan muiden yrittäjien oikeuksia.
VastaaPoistaEi ole oikein johdonkaan liukeneminen vastuusta, mutta suurin vastuu on sillä, jonka elimistöstä aineet löytyvät. Harvoin on dopingiin pakotettu aikuista miestä.
Myllylän kuolema on ikävä uutinen. Toivoisin, että ei päättänyt elämäänsä itse. Urheilijana en enää pysty Mikaa arvostamaan, mutta ihmisenä ei ole yhtään huonompi kuin muutkaan. Ihminen on erehtyväinen. Harmillinen loppu tarinalle.
Seurailija
Jokainen meistä tekee virheitä. Paineet menestykseen olivat kovat. Itselleen anteeksi antaminen ja itsensä hyväksyminen voi olla vaikeaa. Edes kymmenen vuotta ei tässä tapauksessa riittänyt. Mika oli antidopingin uhri. Jumala armahtaa ja media rahastaa jälleen!
VastaaPoista