Keskiviikko oli ihan kiva päivä Joensuussa. Kisojen kannalta ei niinkään onnistunut, mutta väliäkö sillä. Urheilu on hauskaa ja sillä selvä. Sunnuntaina oli hyvä kolmonen ja nyt huono vitonen. Jo hiukan etukäteen harmittelin, kun viivalla ei ollu yhtään meikäläisen tasoista kaveria. Etukäteen suunnittelin tekeväni puhtaasti oman juoksun alusta lähtien. Silti kaukana muiden perässä juokseminen on aika näyryyttävää puuhaa.
Aamun verkka oli 4km+4*100m ja tuntui ihan hyvältä. Edessä oli pitkä reissu Joensuuhun hyvässä seurassa. Keli oli lämmin, mutta siihenhän on jo totuttu. Alkuverkka kisoihin tuntui ihan hyvältä ja mieli oli positiivinen. Hiukan tosin hirvitti edessä oleva nöyryytys. Ennen starttia radalla pyöri aitoja keräävät auto ja hiukan aiheutti häiriötä. Startti ja tonni 2.54 muiden takana. Toka oli jo 3.03 ja negatiiviset ajatukset alkoivat vallata mielen. Tuntui että olin keihäänheittäjien ja korkeushyppääjien tiellä heidän ottaessaan vauhtia. Pikkupojat kannustivat, mutta arvelin saaneeni hyvän kolmen tonnin treenin ja heitin vinkan. Kello näytti silloin 9.03.
Jäin seuraamaan muiden otatuksia ja vaikeaa näytti olevan muillakin. Pidin mieleni positiivisena ja ajattelin sitä valoisaa puolta. Kesäpäivänä Joensuussa, mikäs siinä. Nyt sopivasti treeniä. Ehkä hölkkäkisa Honkajoella ja ensi perjantaina ratakympin kimppuun. Haasteita riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti