Joensuu2

Elämästä täytyy nauttia ajattelin herättyäni Joensuussa. Yöllä sai aika heikosti nukuttua kuumuuden vuoksi. Hikeä puski ja kone kävi kisan jälkeen. Aamupalalla pöytään istahtanut OP Karjalainen virkkoi samaa. Yllättävän rento noin muutenkin.

Hölkkäsimme Jarkon kanssa 14km ennen aamupalaa. Keli oli tuskaisen kuuma jo aamulla kello kahdeksan. Ei mikään optimi kestojuoksijalle. Kyllä elimistö joutuu koville kuumuudessa treenatessa ja palautuminen jää heikolle kun yöllä ei keli viilene. 

Joensuussa autokyytiä takaisin odotellessani kävin markkinoimassa tulkkipalveluitani. Jakelin käyntikorttiani monikulttuurisuus toimistolle ja ajattelin ottavani yhteyttä vastaanottokeskuksiin. Lähinnä ajattelin tehdä puhelintulkkauksia. Katsotaan katsotaan.

Edellinen kirjoitus oli naputeltu torstaina Joensuussa. Illaksi saavuin Jyväskylään ja kävin vielä juoksemassa kevyen kympin lenkin jalkojen vetreyttämiseksi. Kävin samalla reissulla myös uimassa. Perjantaina aamulla juoksin tunti kaksikymmentä, mistä osan Jaakon kanssa. Takareidet olivat aika tukkoisen iloiset ja päätin jättää välistä Honkajoen hölkän. Hyppäsin kuitenkin bussiin ja saavuin tänne Parkanoon. Illalla hölkkäsin kevyen kympin tutuissa maisemissa.

Tänään lauantaina suoritin valmistautumisen perjantain kisaan. Hölkkäsin 4km helpolla tuntumalla 4.30 vauhtia gepsin mukaan. Edessä oli aiottu 4*3km mittainen vauhtikestävyys. Gepsin kilsavauhdit sekosivat välittömästi, mutta noin kolmen kilsan pätkät menivät aikoihin 10.33, 11.30 ja 11.00. Tässä vaiheessa ukko alkoi hyytymään ja päätin jättää vikan pätkän juoksematta. Kisatossuilla hölkkäsin kotiin väsynein jaloin. Hieronta oliisi ensi viikolle paikallaan. Päätin jättää iltalenkin väliin ja palautella kunnolla. Kunto on ihan ok ja kesän pääkisat ovat lähellä. Päivän loppuohjelma oli siis syöntiä, turismi ja uimassa käynti. Huomenna puolipitkä hyvällä kululla hiekkatiellä ja maanantaina pari tonnia.

Joensuu

Keskiviikko oli ihan kiva päivä Joensuussa. Kisojen kannalta ei niinkään onnistunut, mutta väliäkö sillä. Urheilu on hauskaa ja sillä selvä. Sunnuntaina oli hyvä kolmonen ja nyt huono vitonen. Jo hiukan etukäteen harmittelin, kun viivalla ei ollu yhtään meikäläisen tasoista kaveria. Etukäteen suunnittelin tekeväni puhtaasti oman juoksun alusta lähtien. Silti kaukana muiden perässä juokseminen on aika näyryyttävää puuhaa.

Aamun verkka oli 4km+4*100m ja tuntui ihan hyvältä. Edessä oli pitkä reissu Joensuuhun hyvässä seurassa. Keli oli lämmin, mutta siihenhän on jo totuttu. Alkuverkka kisoihin tuntui ihan hyvältä ja mieli oli positiivinen. Hiukan tosin hirvitti edessä oleva nöyryytys. Ennen starttia radalla pyöri aitoja keräävät auto ja hiukan aiheutti häiriötä. Startti ja tonni 2.54 muiden takana. Toka oli jo 3.03 ja negatiiviset ajatukset alkoivat vallata mielen. Tuntui että olin keihäänheittäjien ja korkeushyppääjien tiellä heidän ottaessaan vauhtia. Pikkupojat kannustivat, mutta arvelin saaneeni hyvän kolmen tonnin treenin ja heitin vinkan. Kello näytti silloin 9.03.

Jäin seuraamaan muiden otatuksia ja vaikeaa näytti olevan muillakin. Pidin mieleni positiivisena ja ajattelin sitä valoisaa puolta. Kesäpäivänä Joensuussa, mikäs siinä. Nyt sopivasti treeniä. Ehkä hölkkäkisa Honkajoella ja ensi perjantaina ratakympin kimppuun. Haasteita riittää!

Välipäivät

Viimeiset pari päivää meikäläinen on keskittynyt aktiivisten palautumiseen. Ainakin tunne on sellainen, että huomenna voi tulla toinen hyvä kisa. Ainut ongelma on, että viivalla ei ole montaakaan meikäläisen tasoista kansallista nylkkyä. Itse asiassa vain meikä, jonka ennätys 14.28 on jo muutaman vuoden takaa. Itse arvostan tuota tulosta aika korkealle samoin kuin 8.22 aikaani kolmosella. Itse asiassa vaatii huomattavasti parempaa kestävyyspohjaa juosta vitonen kuin kolmonen kohtuu kovaa. Siksi ehkä vitonen ei ole kovassa suosiossa. Tänään spekuloimme asiaa Pirkolan kanssa aamulenkillä (10km). Mies oli perheineen tullut Jyväskylään Alajärven pm-vitosen jälkeen loma kun oli alkanut. Lenkin aikana ehdimme spekuloimaan myös Myllylän tapausta ja Pirkolalla oli omakohtaistakin kontaktia suurhiihtäjään.

Huomenna siis kesän eka vitonen ja täpinät sen mukaiset. Liikaa ei silti saisi vielä energiaa kuluttaa ens viikon perjantaina kun on kalevalaisten kymppi. Siellä ei enää tarvi säästellä paukkuja. Yhden päivän palautus on liian lyhyt vitostata ajatellen, mutta juostaan se nyt kuitenkin. Joskus on tullut väsyneenäkin hyviä suorituksia. Turun järjestäjät kämmäilivät hiukan eilen tilastopajacupissa kun käytössä oli käsiaikoja eikä tuulukemaa. Ite en olisi asiaa huomannut, mutta JKU:n toimistolla vieraillessani Kaihlajärvi huomautti asiasta.

Viimeiset pari päivää olen ollut naimisissa myös ipadini kanssa. Tein eilen kaupat Kampusdatassa eikä laitteesta malta olla näpit erossa. Tätäkin kirjoitan lasilevylle sormia näpäytellen enkä siis perinteiselle näppäimistölle. Laite on kyllä oivallinen ja muuttaa monta asiaa. Voin silti edelleen rötvätä sohvalla ja surffata netissä. Sen lisäksi voin myös lukea nettilehtiä, kuunnella musiikkia ym.

Reeni illalla 7km+4*100m. Aamulla tein lisäksi 50 penkille nousua. Eilen juoksin vain tunnin aamulenkin (13km+3*100m).

Lapinlahti

Viikonlopun kisa käyty ja uutta pukkaa jo keskiviikkona. Lapinlahden kolmonen meni hyvin ja fiilikset koko reissusta olivat hyvät. Kavereita näkyi paljon, juoksu kulki ja stimmunki oli hyvä.

Lauantaina tulivat Kalle Ruohola ja Janne Määttä meikäläisen kämpille yöksi. Seuraavana päivänä kun oli melko aikainen lähtö. Olin juossut aamulla tunnin (13km+3x100m) ja pidin loppupäivän lepoa. Jaloissa oli ihan ok tunne, mutta ei superhyvä. Vielä kisapäivän aamuna (4km+2x100) juoksu tuntui tukkoiselta, mutta kisapaikalla (4km+2x1min hengityksen avaus+ radalla rentoja rullauksia) verrytellessä kulki. Tiesin siinä vaiheessa, että ihan ok kisa olisi tulossa.

Lapinlahdella on Mondo pinnoite, joka on nopea. Meidän juoksun loppuvaiheessa alkoi satamaan, mutta se ei paljoa häirinnyt. Kisa meni suunnilleen näin: B-miehet starttasivat kakkosrivistä, mikä sopi mainiosti. Olin hyvissä asemissa ja melkein lähdin Hambergin (veti 8.15) peesiin. Onneksi en lähtenyt vaan jo kierroksen vedon jälkeen tarjosin seuraavalle töitä siirtymällä kakkosradalle. Kukaan ei lähtenyt ja vedin seuraavan kierroksen. Tässä vaiheessa Vattulainen ulkokautta kiertäen lähti ja vuorottelimme ehkä neljä kierrosta. Siinä vaiheessa Kalle oli saanut diisselinsä käyntiin ja veti kierroksen. Mä vedin seuraavan ja 600m ennen maalia Kalle alkoi petailemaan mun päihittämistä. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä laskeskelin, että jos juoksen 65 sekuntiin menee alle 8.30. Henri vanha tuuppasi takasuoralla ohi ja jäin peesailemaan Kallea. Etusuoralle kaarrettaessa heiti vilkun päälle ja puskin ohi. Ajat 8.31,07 ja 8.32,56 ovat molempien kauden parhaita. Ennätykset kirjataan 8.22 ja 8.24.

Meikäläinen nauttii urheilusta. Se on hukea fiilis kaikkensa antaneena nojailla polviin maaliviivan ylitettyään. Kroppa huutaa happea ja lepoa, mutta pää riemuitsee. Enää ei ole kiire mihinkään. Saa istahtaa maahan ja ottaa piikkarit jalasta. Perus spekulointi alkaa kilpakumppaneiden kanssa. Onnistujia onnitellaan. Pukukopin kautta verryttelemään (4km) ja spekulointi jatkuu. Me B-miehet Kallen kanssa olimme kovimmassa äänessä normaalisti, mutta kyllä A-miehetkin naureskelivat jutuille.

Keikka Lapinlahdelle oli 12 tunnin mittainen. Rasittavuudeltaan se oli kohtalaista tasoa, mutta paha. Keskiviikkona olisi toinen Joensuun suuntaan. Toivotaan, että pystyn alle 14.50 aikaan.

helteitä

Lämmintä on piisannut. Viime viikko oli viileämpi ja reenauksen kannalta parempi. Tällä viikolla on sitten haettu kisavirettä ja harjoittelu kevyempää. Toivotaan että se tuottaa tulosta.

Torstaina kävin normaalisti aamulenkillä (9km+3x100m) ja illalla piipahdin radalla 4km+3x100m+4x400m/ 2pal (66,66,65,64)+3km vr. Valmentaja oli käskeny juoksemaan hiljenpaa, mutta eihän sitä malttanut. Treenin jälkeen kiiruhdin Taipaleen Timolle hierottavaksi. Pientä jumia lihaksissa oli mutta ei pahempaa.

Perjantaina Hölkkkäsin Henokin kanssa kevyen kympin ja kevyt oli tällä kertaa kevyt. Päälle rullasin perinteisesti Tourujoen rantatöyräällä 4x100m. Illalla kävin vain verryttelemässä ja katsomassa kun Henok veteli vetoja. Illan suorite oli 6km+10x100m rentoja rullauksia+2km loppuverkkaa.

Perjantai-illan rentoutussessio tapahtui saunoen ja uiden Tuomiojärvellä. Reppuun olin pakannut broilerivartaita, maissia, makkaraa, kokista ja pullaa. Pullat jäivät epähuomiossa syömättä, mutta muut saimme grillattua ihan kiitettävän hyvin. Amerikan Jaakkokin tuli mestoille ja Henok sai kyseltyä opiskelusta jenkeissä.

Illalla tuli Timanttiliigaa televisiosta. Koska se näkyy vain maksullisella Canal plussalla menimme katsomaan karkeloita Grand Star Coffeeseen. Brimin Kipruto tyrkkäsi melkein maailmanennätyksen esteissä, mutta suurimman huomion sai ehkä ranskan poikien nahistelu kisan jälkeen. Vanha herrasmies Mehdi Baala otti mittaa estehirmusta Mekhissista. Ei ollut kummallakaan oikeen mono syönnillä (tai no oli) ja siitä ehkä pienoinen hiiltyminen. Ihme että säyseiltä kestokoneiltakin löytyy tempperamenttia ihmetteli kisaa seurannut pikajuoksija seurakaveri!

keskiviikko

Keskiviikko päivä tuli ja meni. Jotain sain ehkä aikaiseksikin. Kesällä ei toisaalta ole pakko puristaa. Juoksutuloksiakin syntyy keventämisen kautta. Nyt on se aika vuodesta, jolloin niitä pitäisi syntyä.

Aamulla juoksin Henokin kanssa tunti kymmenen. Meinasi vauhti kiilata hiukan liikaa ja miehen happi tuntui kulkevan hyvin. 2400 metristä tasamaille tultaessa on kuin hengittäisi kolmella keuhkolla. Kyllä siinä Fiatin moottorista tulee Mersun kone.

Henok meni illalla radalle juoksemaan vetoja. Aika kevyesti mies veteli kolmisatasia sadan metrin palautuksella. Sunnuntaina nähdään, miten kasi kulkee. Mä hölkkäilin 35min kevyttä Harjun nurmikolla ennen illan työkeikkaa. Työtunteja on ollut melko vähän nyt kesällä, mutta toisaalta on ollut aikaa enemmän opiskella ja reenailla.

Entoto

Etiopian vahvistus Jyväskylälle on saapunut. Aamulenkin 9km+2x100m tein vielä itsekseni, mutta iltatreeniin sain jo seuraa. Radalla vetoja vetäessäni Henok vetreytti pitkän matkustamisen kangistamia jäseniään hölkäten Harjun nurmella. Verkan (4km+5x00m) jälkeen tein vain 2x800m vetoa. Valmentaja sai asian perusteltua sen verran hyvin että en marissut. Hän oli sitä mieltä, että lauantain kisa saattaa vielä painaa jaloissa ja nyt haetaan vain kilpailurytmiä. Tarkoitus oli juosta mahdolllisimman rennosti ja rytmikkäästi vedot. Juoksin ne 2.16 ja 2.13 aikoihin omasta mielestä rennosti. Hengitys teki aika paljon töitä, mutta luulen myös kisaväsymyksen hiukan vaikuttavan siihen. Päälle hölkkäilin Henokin kanssa 10x100m rennosti nurmella avojaloin sekä tein 10x6 kpl aitakävelyjä.

Radalla tapasin myös muita tuttujani ja päivän sosiaalinen kiintiö tuli kivasti täyteen. Kävimme tekemässä selkiä/vatsoja ja leukoja ulkolaitteilla ja hölkkäsin 3km loppuverkkaa.

Päivällä olin vienyt Henokille lainaan polkupyörän. Erkki esitteli ylpeänä vuoden 1961 World Sports lehteä, jossa oli juttu Abebe Bikilasta. Oheisessa kuvassa hän juoksee Addis Abeban lähistöllä sijaitsevilla Entoto vuorilla. Korkeutta on lähemmäs 3000m ja mies vetelee normaalisti avojaloin. Kuva on ehkä hiukan lavastettu, mutta tuolla vuorilla Jarinkin kanssa tepsuteltiin puolitoista vuotta sitten.

Aina ei keksi mistä kirjoittaisi. Tällä hetkellä tuntuu siltä. Yhden päivän tauon jälkeen on aina vaikeampaa tuottaa tekstiä. Helpointa se on kun kirjoittaa joka päivä. Vähä sama asia kuin lenkillä käynti.

Eilinen reeni oli 1.50 aamupäivästä hiukan väsyneillä jaloilla. Loppupäivän otin todella rennosti ja tänään aamulla (9km+4x100m) olikin jo palautunut olo. Päälle tein 2x50 penkille nousua, hiukan leukoja sekä selkiä ja vatsoja. Illalla juoksin Huhtasuon maastoissa tunti kymmenen sekä rullailin 10x100m. Yhdessä vaiheessa joku futari meni kovaa vauhtia ohi. Pikku hiljaa jampan kone alkoi kuitenkin yskimään tai sitten hyvää biisiä ei löytynyt soittimesta. Otin miehen kiinni alamäessä kun hän raskaasti läpsytellen jarrutti askeltaan. Ite tulin alamäkeen kantapään kautta ja askel rullasi paremmin. Yhtään en vauhtia kiihdyttänyt missään vaiheessa ja jäin vain parin metrin päähän jampan edelle. Harmikseni polkuni kääntyi eri suuntaan ja olisi ollut hauska seurata tilanteen kehittymistä. Luulempa että jamppa olisi vielä kerran väkisten mennyt ohi..

Päivän uutinen on Henokin saapuminen Jyväskylään. Mies oli pari kesää sitten viimeksi mestoilla ja juoksi aika hyvinkin. Nyt on luultavasti tekemistä ja ohjelmaa tiedossa seuraavaksi kuukaudeksi Henokin kanssa. Toivotaan että mies viihtyy ja juoksee kovaa.

Keuruun markkinahölkkä

Päivän kisat on kisattu. Odotetusti jouduin nöyrtymään Hambergin edessä, mutta aivan helpolla en miestä päästänyt. Heti startista lähdin reippaasti liikkeelle, mutta kuitenkin niin että en itseäni hapoille vetänyt. En edes sivuille vilkuillut, sen verran kovaa luukutin.

Kisa starttasi aika makeasti markkinoiden pääkadulta sambaryhmän säestämänä. Järjestäjät ovat selkeästi tehneet hyvää työtä. Esim juoksijat johdettiin ryhmänä starttipaikalle ja maalissa oli tarjolla jäätelöä :)

Alkuverkka oli melko hyvä 5km+2x pari hengitystä avaavaa ja pari spurttia. Juoksimme kisareitin pari viimeistä kilometriä ja yritin painaa mieleeni mäet. Startti tapahtui ja mies keskittyi olennaiseen eli juoksuun. Eka kilsa 3.02, toka 2.59 ja kolmas 3.15. Tässä vaiheessa porukassa oli Niinistö ja Hamberg. Olin voimieni tunnossa ja päästelin menemään. Juoksu kulki hyvin ja edessä oli loivaa alamäkeä. Seuraavat kilsat 2.59, 3.08 ja 3.15. Tässä vaiheessa mulla alkoi ehkä hiukan painamaan ja vilkuilin sivuille yrittäen havaita tuskanirvistyksiä Hapon kasvoilta- turhaan. Seiskan kohdalla totesin miehelle, että anna mennä vaan. Mies kuitenkin tyytyi hölkkäilemään ja kilsat 3.07, 3.13 ja 3.13. Seurasin tuskaisena hapon kantapäitä täysin henkisesti antautuneena. Vikan kilsan alkaessa Happo lähti kuin telkkä pöntöstä. Ei mitään jakoja seurata. Edessä oli kuitenkin pitkä hiivuttava mäki ja mies veti itsensä nimensä mukaisesti hapoille (kuulin tämän maalissa). Urheilukentälle saavuttaessa oli matkaa vielä 500m juostavana ja sain miestä ehkä hiukan kiinni.

Alitin tai ylitin maaliviivan noin ajassa 31.32 Happo noin 10 sekkaa edellä. Vitosen väliaika 15.25 kertoo hyytymisestä tai reitin raskaudesta loppuvaiheessa. Joka tapauksessa kisa oli hyvä kuntotesti ja arvioin olevani 31min kunnossa. Sillä ei vielä kuuhun mennä, mutta toivotaan että kesto paranee vielä parin seuraavan viikon aikana. Parin kaveria mittasi Garminilla reitin. Mitaksi he saivat 60m ja 40m ylimittaisen matkan. Aika tarkka reitti siis kyseessä ja kuvassa näkyy oikein diblomi virallisesti mitatusta reitistä.

Kiitos ystäville, tutuille ja kadun miehille kisoista ja hyvästä meiningistä!

ilmailumuseo

Tilanne ohi. Sain järkättyä autokyydin Keuruulle. Aika pian tuli yhteydenottoja kun olin blogiin tiedot laittanut ja se näkyi Facebookissa. Kerrankin oli jotain hyötyä tästä "sosiaalisesta mediasta".

Perjantaipäivä on ollut yhtä nautintoa. Työt eivät ole rasittaneet ja olen voinut vain nauttia elämästä. Hiukan tukkoisilla jaloilla juoksin aamulla ysin (9km+4x100m). Pian sen jälkeen oli ohjelmassa käynti ilmailumuseolla Tikkakoskella. Reissu oli kaikin puolin ihan mielenkiintoinen.

Kävin toisen kevyen lenkin (8km+2x100m) tekemässä entisen kilpakaverin, Antti Leskisen, kanssa. Illalla kyytejä Keuruulle tiedustellessani mies yllättäen vaimon kehoituksesta päätti lähteä mukaan juoksemaan. Kunto ei taida olla entisenlaista alle 31min vauhtia, mutta alle 40min kuitenkin. Valmennuspäällikkö jos kuka ymmärtää kuntourheilun päälle. Vaatii pokkaa entisenä kilpajuoksijana kilpailla hölkkäkuntoisena. Monelta se ei onnistu.

Illalla saunoimme ja uimme Haataisten veljesten kanssa Lehtisaaressa. Vaikka ilma oli pilvinen oli lämpöä sopivasti ja viileä järvivesi teki kutaa. Huomenna kyllä juoksu kulkee ja tosissaan pistetään Hambergille kampoihin!

laiffii

Elämästä täytyy nauttia. Varsinkin kesästä. Olen koittanut tehdä sitä siitä lähtien kun kelit lämpenivät. Joka päivä muistutan itseäni tästä tärkeästä asiasta.

Eilen tarjoutui tilaisuus lähteä Sirkus Finlandiaan. Miksipäs en maksaisi kahden leffalipun vertaa elävästä parin tunnin showsta. Tunnelma oli varmasti parempi kuin elokuvissa. Kuten hyvään kulttuuripläjäykseen kuuluu ohjelmassa oli jännitystä, hauskuutta, romantiikkaa ja kaikkea siltä väliltä. Ohjelma oli viihdyttävä ja yleisö eli vahvasti mukana.

Eiliset treenit olivat tunti aamulla (13m+4x100m) ja tunti kymmenen (15km+2x100m) illalla. Oli siis niin sanottu määräpäivä, mutta kahteen osaan pilkottuna jalat eivät pahasti väsyneet. Tänään aamulla juoksin Jaakon ja Tommin kanssa kympin+3x100m. Pikkasen jaloissa tuntui tiistain ratatreeni, mutta illan treeni kulki ihan hyvin. Se oli 3km verkkaa+3x100m. Tässä vaiheessa piti raivata rata auki, sillä takasuoran takana remonttimiehet kaivoivat jotain kuoppaa. He olivat laittaneet portit radalle, mutta sain poistaa ne heidän luvallaan. Vielä tämän jälkeen piti selostaa tilanne vahtimestarille ja treeni jatkui.

Juoksin 8x400m 200 metrin eli puolentoista minuutin palautuksella. Vauhdit olivat melko kevyitä eikä tarkoitus olla puskea hapoille. Hiukan alkoi tuntua juoksijan polvessa kaarteissa, mutta tilanne ei pahentunut. Ilmeisesti kurvijuoksu vääntää hiukan jalkaa ja siitä tuntemukset. Omalla kellolla ajat: 67.7, 68.2, 67.3, 66.5, 65.6, 64.7, 64.7 ja 64.2. Päälle juoksin 3x100m avojaloin radalla kun nurmikko oli lannoitettu ja siellä ei saanut liikkua. Antero kokoili aitoja ja suoritimme aitakävelyä 10x6 aitaa. Juttu luisti koko ajan ja stimmunki oli hyvä. Jounin kanssa tein kunnon jälkiverryttelyn (6km) ja kämpille palasi aika uupunut kaveri. Urheilu antaa hyvän olon!

etuoikeutettu

Koen olevani etuoikeutettu saadessani treenata täysillä. Juoksu tuntuu kulkevan tällä hetkellä mikä on tietysti ilonaihe. Eilisen hieronnan jälkeen arvioin jalkojen olevan tänään hiukan tyhjät. Juoksu kuitenkin kulki illan reenissä.

Jyväskylässä on satanut vettä käytännössä koko päivän. Hiukan jänskättikin, ehtiikö sade taukoamaan viiteen mennessä. Hyvin ehti ja sain verrytellä (4km) kuivassa kelissä Harjulle. Saavuttuani sinne oli valmentaja normaalisti paikalla. Antero ei ole koskaan myöhässä. Se mitä sovitaan toteutuu aina ja ajallaan. Kerrassaan mallikasta.

Avausvetojen (3x100) jälkeen lähdin puskemaan kaksitonnisia. Ajatuksena oli juosta ne 3.10 vauhdilla. Hyvin ne kulkivatkin sillä ajat olivat 6.13, 6.16 ja 6.13. Palautus oli kaksi minuuttia ja juoksin Niken Katanoilla. Itse juoksu oli melko herkän tuntoista mitä nyt hiukan alkoi jaloissa painamaan aina loppuvaiheessa vetoa. Tällöin Antero kehotti käyttämään nilkkoja tehokkaammin ja aina juoksu parani. Pitänee siis keskittyä asiaan jatkossa.

Bonuksena hyvän treenin päälle juoksin yhden tonni vedon (2.50) niin että kirrasin vauhtia vikalla kakkosella. Jalat eivät menneet pahastikaan hapoille mikä kertonee kohtalaisesta kunnosta. Tälläistä jumputusta pitää nyt tehdä paljon jos meinaa että kymppikin liikahtaa Kalevalaisissa. Jalat on hyvässä iskussa.

Hiukan jo Jaakon kanssa mietittiin josko sitä olisi lähtenyt korkealle ohkaseen ilmaan pariksi viikoksi Kalevalaisiin valmistautumaan. Rahaa ainakin olisi palanut ja kunto ehkä noussut paremmin, mutta tällä kertaa en uskaltanut lähteä reissuun. Voi kun Suomessa olisi tarpeeksi korkeita vuoria, mutta ei niin ei. Lapin tuntureista ei ole paljoa apua eikä alppimajojakaan taida olla saatavilla. Tyydytään siis kovaan reeniin Jyväskylässä ja hyvään palautumiseen.

Oheisen perhosen kuvasin eilen kerrostaloni pyöräkellarin ovella. Mikä perhonen lie, mutta kuva ainakin on hyvä.

SM-viestit Tuusula

Vuoden SM-viestit on kisailtu. Päällimmäisenä ovat hyvät fiilikset, vaikka emme pitkässä viestissä mitalia saavuttaneetkaan. Neljän vuoden mitaliputki siis katkesi, mutta elämä jatkuu.

Tuusulasta JKU:lla oli tuomisena kuitenkin muiden matkojen mitaleita sekä yksi Suomen ennätys. Se tuli nuorten tyttöjen pika-aidoissa. Miehet eivät pärjänneet satasen tai nelosen viesteissä, mutta naisissa tuli hopeaa lyhyellä matkalla. Pojat juoksivat ihan hyvin kasin viestejä. Äijienkin olisi kannattanut se juosta, mutta tänä vuonna loukkaantumiset ym. häiritsivät sekä lyhyillä että pitkillä matkoilla.

Majoituimme Järvenpään Cumulukseen, joka oli asiallinen hotelli. Huoneiden lämpötila oli kohtuullinen ja nukuttuakin sai. Otin todella kevyesti kisoja edeltävät päivät. Perjantaina aamulla 9km+4x100m ja illalla 6km kevyttä hölkkää bussimatkan jälkeen. Lauantaina juoksin ainoastaan 25min. Sunnuntaina aamulla verkkasimme 20min+3x100m. Jalat tuntuivat palautuneen torstain hyvästä reenistä. Odottelin 4min loppuajan olevan omalla osuudella mahdollinen.

4x1500m viesti meni niin, että nuori Joel Holma aloitti. Edellispäivänä hän oli ollut tuomassa hopeaa M19 sarjan 3x800m matkalla. Pitkässä viestissä varovaisesti aloittaen ensimmäisellä osuudella 4.12 aika oli miehen oma ennätys. Mä lähdin kakkososuudelle hiukan muiden perään ja jouduin juoksemaan yksin ekan kilsan. Sen jälkeen Arttu Vattulainen tuli takaa ohi ja yritin roikkua peesissä. En aivan onnistunut ja oma osuusaikani 4.05. Ihan ok, mutta ei superhyvä. Jaakko ei päässyt iskuetäisyydeltä muiden peesiin, mutta ohitti Sjundeån ja tuli Utriaisen perässä vaihtoon kaukana kärjestä. Matkaan säntäsi edellispäivän kovan treenin jälkeen kutsuttu Nyrösen Jouni. Mies ei aivan parhaaseensa yltänyt, mutta hyvä yritys kuitenkin. Mestaruus IF Falkenille Kokkolaan kuten myös kasin ja nelkun viestit. Loppuaikoja tutkaillessa meillä olisi ollut kaiken onnistuessa ollut mahdollisuus vaikka mihin. Nyt näytti siltä, että myös monilla muilla oli vaikeuksia saada paras mahdollinen kööri viivalle.

Kesää on vielä jäljellä ja moni parantelee ennätyksiään eri matkoilla. Meikä juoksee Keuruulla markkinahölkkän lauantaina, kun ei ole ratakisojakaan tarjolla. Kisa on hyvä testi ja reeni Kalevalaisia ajatellen. Kiva olisi päästä hyvään kympin kuntoon, sillä kortit ovat auki. Juokseeko Jussi, entä Obed? Räsänen tuplaa vitosen ja kympin. Hena ja Jarkko ovat kunnossa, mutta ketä muita kovia on viivalla. Suunnistaja Muukkonen. Seuraavista sijoista käydään tiukka kamppailu.

kulkee

Meitsi on aika lailla liekeissä. Juoksu tuntuu kulkevan, mutta mitä väliä sillä on. Tuntuu että tekniikka on kohdallaan ratajuoksuun eikä paikkojakaan kolota. Tänään kello kertoi hyvää tarinaa.

Päivällä olin tulospalvelussa hippokisoissa. Luin Teemulle tuloksia sekä näppäsin valokuvia innokkaiden urheilijan alkujen suorituksista. Neljältä olivat kisat ohi ja lähdin kämpille huilimaan. Makoilin sohvalle hetken ennen reeneihin lähtöä. Tämä teki hyvää ja verryttelyä suoritti uusi mies. Pistin Adidaksen uusimmat juoksukamat päälle ja olo oli kuin milläkin tekstiiliurheilijalla.

Alkuverkan (4km) jälkeen teimme avarit (3x100m) pikkareilla. Juoksu kulki ja oli rennon tuntuista. Eka veto piti juosta aikaan 65 sek, mutta se meni 62.5. Seuraavaan ei ollut tarkoitus yhtään kiristää ja se tuli rennosti 63.5. Viimeiseen kiristin hieman, mutta en runtannut 60.5. Palautuksena oli ratakierros hölkkää.

Seuraavaksi ohjelmassa oli kaksisatasia. Ne kulkivat rennosti meikäläiselle kovaa 28.5 ja 28.5. Vikaan tuuppasin hivenen ja se meni 27.5. Anteron kehotus käyttää nilkkoja on ilmeisesti jeesannut sekä se että olen tehnyt vähän selkiä ja vatsoja. Tänäänkin tein niitä Harjun pururadan laitteilla pari kierrosta loppuverkkaa (5km) suorittaessani.

Meikäläinen on aika fiiliksissä juoksun kulkemisen johdosta. Veteraani on päässyt melko nopeaan kuntoon, mistä ei tietääkseni mitään haittaakaan ole. Hyvä on että jalat vievät ja juoksu on helpon tuntuista. Siihen päälle on hyvä rakentaa. Heti maanantaina isketäänkin kaksitonnisia niin ei kympin juoksijan kunto pääse täysin rupsahtamaan :)

Lisää kuvia hippo-olympialaisista tuolta.

Kuten arvata saattoi repivät iltapäivälehdet tänään melkoiset otsikot Myllylän kuolemasta. Sävy oli tällä kertaa sävyisa ja Mikan muistoa kunnioittava. Hyvä niin sillä tehtyä ei saa enää tekemättömäksi.

Oheisessa kuvassa Mika pahoittelee tekoaan Lahdessa 2001. Sen ja hänen testamenttinsa lisäksi asiaa ei voi suuremmin anteeksi pyytää. Tämän vuoden keväällä ihmiset marssivat Viron kaduilla Andrus Veerpalua puolustaen hänen jäätyään kiinni dopingista. Käry oli yhtä selkeä, mutta vastaanotto uutiselle erilainen. Suomessa vastaanotto oli tiukempi ja Myllylä ei päässyt asian yli.

Omalla urheilurintamalla kuuluu sen sijaan hyvää. Eilinen vetoreeni meni hyvin ja vauhdikkaasti. Aamun 9km+4x100m jälkeen illalla oli ohjelmassa vain 3x600m. Alkuverkka oli pitkä (7km) kun odottelin Jaakkoa. Avareiden (3x100) jälkeen ajat 1.39,9, 1.35,7, 1.32,5 oli ihan mieltä ylentäviä. Palautus oli 3min ja teimme niin että taksuoran alussa vaihtui vetovuoro. Viimeisessä tuuppasin menemään ja valmentajan mukaan voisin käyttää nilkkoja tehokkaammin. Antero sai muutenkin puoli sekuntia hitaampia aikoja vetoihin :)

Tämän päivän reenit olivat aamusta tunti kymmenen maastossa ja 10x100m rullauksia. Illalla töiden jälkeen kävimme Jounin kanssa kevyellä lenkillä ja pulahdimme uimaan Tuomiojärveen. Kilsoja yhteensä 4+4.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=17&t=583&a=10417

http://www.hevoskuuri.fi/hiihto/814-mika-myllylae-on-kuollut

hiihtäjä Mika Myllylä R.I.P.

Mestarihiihtäjä Mika Myllylä on kuollut. Sain tämän tiedon klo 15.30 ystäväni kautta, kun tieto oli tullut eri sanomalehtien nettisivuille noin kello 15.15-15.30. Olin siis ehkä ensimmäisten joukossa, jotka kuulivat uutisen. Surullisen sellaisen.

Mika Myllylä ei jättänyt ketään kylmäksi. Aktiivi ja menestyksen aikoina hän oli sankarini ja Risto Mäkisen kanssa useammin kuin kerran juttelimme hänestä juoksulenkeillä. Hän oli inspiraation lähde meille samoin kuin monelle muullekin. Maailma oli silloin viaton eikä doping tahrasta tietoa.

Vuosi 2001 muutti paljon. Talvella Lahdessa jäätiin kiinni joukolla kiellettyjen aineiden käytöstä ja syksyllä romahti World Trade Centerin tornit. Suomessa ruodittiin hiihtoskandaalia ja maailmalla tavoiteltiin Osamaa. Lehdistö teki Lahden tapahtumista suuren skandaalin ja leimasi kiinni jääneet lähes rikollisiksi. Laissa se ei siis edelleenkään ole kielletty eikä johda rangaistukseen. Silti kiinni jääneet leimattiin lähes rikollisiksi. Hiihtoliiton johto pesi kätensä eikä antanut tukea urheilijoilleen. Korkeimmalta putosi Mika Myllylä.

Vahvana tunneihmisenä Mika tunsi syyllisyyttä teostaan eikä päässyt asiasta yli. Hän pyysi omalla tavallaan anteeksi, mutta ihmiset eivät antaneet. Tai jos antoivat Mika ei kyennyt käsittelemään pettymystään. Mestarista tuli sylkykuppi.

Dopingin käyttöä ei pidä missään olosuhteissa puolustella. Se tulee aina olemaan kielletty keino parantaa suorituskykyä. Huipulla menestyminen vaatii paljon ja paineen alla myös suomalaiset ovat sortuneet sen käyttöön. Kansa vaatii mitaleita ja menestyksen eteen ollaan valmiita tekemään kaikki. Käry kävi Lahdessa 2001 ja jälkiseuraukset tiedetään. Media revitteli aiheesta kuukausikaupalla raflaavia otsikoita hakien hyviä myyntylukuja. Asian olisi voinut tehdä paremminkin.

Myllylä kirjoitti testamentin Suomen kansalle ja minäkin 2005, kun taistelin akillesvaivojen kanssa. Myllylä kirjoitti kirjan, joka ihastutti ja vihastutti: vieläkään hän ei pyytänyt anteeksi dopingin käyttöään. Vaikeaa sitä on pyytää jos kokee, että menestyspaineiden alla sortui siihen. Liitto antoi hiljaisen siunauksen asialle. Skandaalin jälkeen he näyttelivät tietämätöntä ja tämä ärsytti urheilijoita. Moni sai tuomion, mutta muutamat pääsivät kuin koira veräjästä.

Tämän kevään ja kesän oikeudenkäynnissä käräjöitiin aiheesta kuka tiesi ja mitä. Useat hiihtäjät olivat kuultavina, ei todistajina. Viime viikolla kaksi sai ehdollista vankeutta. Eilen oli synttärini ja tänään kuoli hiihtäjä Mika Myllylä. Toivotaan, että media tällä kertaa hienovaraisesti osaa hoitaa asiansa. Uusia uhreja ei enää kaivata. Kyse kuitenkin on vain urheilusta ja kielletyistä menetelmistä. Elämä jatkuu. Jumalan siunausta Mika!

syntymäpäivää

Neljäs heinäkuuta on meikäläisen synttäripäivä. On ollut nyt reilut 33 vuotta peräkkäisinä vuosina. Yhtään vuotta ei ole jäänyt väliin. Ala-asteella harmittelin, kun synttärit oli kesälomalla enkä saanut kutsuttua koulukavereita synttäreilleni tai viedä karkkia kouluun kuten synttäripäivänä oli sallittua.

Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän kiinnostaa laskea ikää. Kasvava luku menetti hohtonsa noin kymmenen vuotta sitten. Ikääntyminen ei sen sijaan ole kärsinyt inflaatiota. Se tietää vuosi vuoden jälkeen enemmän elämänkokemusta ja ehkä hivenen enemmän järkeäkin.

Synttäripäivästä kehkeytyi ihan miellyttävä. Lounaalla kävin pikkusiskon luona ja töiden jälkeen Jone tarjosi sumpit ja mansikkakakkua Elosen kahvilassa. Ostin uudet farkut ja palasin seuraamaan onnitteluiden määrää facebookissa. IPhone laskee kirjoitusten määrän taululla ja luku sata ylittyi illalla. En ole varma onko luku sama kuin onnittelijoiden määrä, mutta olin otettu lukumäärästä. Ehkä pitää itsekin onnitella muita kun sen tietää tuntuvan hyvältä.

Reenien puolella juoksin tänään fiilispohjalta. Aamulla juoksin 9km+4x100m ja illalla 2km+ 5km tv-reipas/kova+3km vr. Reipas oli ehkä 3.30-40 vauhdilla. Ei liian pitkä, mutta hengitystä rassaava. Huomenna on ratapäivä enkä halunnut liikaa puristaa tänään. Eilen oli 1.50 kestänyt pitkä lenkki Jaakon kanssa.

Jämsä 2

Kestävyysjuoksijoiden jokavuotiset kokoontumisajot Jämsässä ovat ohi. Ihan hyvillä mielin ajelimme sieltä kisan jälkeen pois, vaikka miesten kymppitonni oli vielä juoksematta. Ajattelin siitä näkyvän vilauksen televisiossa- ei näkynyt. Pituushyppy ja kolmiloikka veivät paljon lähetysaikaa, mutta kyllä muutamia juoksujakin näytettiin. Ei kuitenkaan miesten kolmea tonnia.

Perjantaina tein vain yhden kevyen lenkin (10km+5x100m) sillä mielellä että palautusin seuraavan päivän kisaan. Keli oli todella kuuma (+30c.) kuten on ollut koko viikon. Tämä hidastaa palautumista ja tekee treeneistä entistä rasittavampia. Illalla kävin uimassa.

Lauantaina aamulla hölkkäsin sen perinteisen 4km+3x100m herättelymielessä. Jalat tuntuivat melko hyvältä ja odotin iltapäivän kisaa. Ulkona oli jo aamupäivästä todella kuuma. Hiukan viileämpää oli sisällä kämpillä, vaikka sielläkin hiki virtasi. Lueskelin, pesin pyykkiä ja valmistin lounaan. Antero tuli puolenpäivän jälkeen hakemaan ja ajelimme Jämsään.

Strartti tapahtui 15.45 eikä 16.25 kuten olin aikataulua lukenut. Tämä ei kuitenkaan saanut pasmoja sekaisin. Verryttelin Kallen kanssa ja kaikki oli niin kuin ennen. Tavoitteena molemmilla oli a-luokka eli 8.35. Ite ajattelin jopa 8.30 aikaa, mutta itse kisa oli hiukan tukkoinen. Heti ekalla tonnilla (2.51) tuntui että sai tehdä töitä aika lailla. Jojotin Kallen perässä ja Vattulainen veti toista/kolmatta porukkaa. Toka tonni oli hidas, melkein 3min jolloin Kalle siirtyi Vattulaisen edelle ja tein saman peliliikkeen. Vika tonni tuli tuupattua ihan kohtalaisesti, vaikka Kallelle en pärjännyt. Vimeiselle kierrokselle lähtiessä 65 sekan varvilla olisi a-luokka tullut. Kalle (8.34) pystyi siihen, mutta en mä (8.36). Hiukan vielä loppu tulee huonosti, mutta toivotaan siihen parannusta kauden edetessä. Huomasin, että ehkä liikaa tulee etureisillä väännettyä lopussa ja kun niissä ei ole massaa niin eihän se vauhti kiihdy. Pitää siis luottaa jatkossa pitkään kiriin. Eilisiä tuloksia.

Jyväskylässä piti vielä illalla vapiksen kesäjuhlilla Hippoksella käydä Jumalaa kiittämässä kaikesta tähän astisesta. Olen huomannut, että kiitollisella fiiliksellä pötkii pitkälle. Joskus se saattaa jopa näkyä juoksutuloksissakin. Ei sen puoleen, kyseessä ei ole mikään kiristyssuhde että kun teen näin sinä teet näin. Kaikki perustuu niin sanotusti armoon elikkä kaikki annetaan pelkästä hyvyydestä ilman omia tekoja. Vaikee kässätä, mutta siinä on koko kristinuskon perusydin. Joillekin sanoma voi tuoda helpotusta omaan puristamiseen. Sopii kokeilla!