Yhdessä päivässä riittäisi kertomista vaikka kuinka paljon. Facebookkiin jo uudella kännykälläni ehdin päivittää ajatuksiani puoliltapäivin. Näyttäisi olevan trendinä, että työssäkäyvät pitävät netin auki pitkin päivää ja päivittävät sinne työpäivän edistymistä. Lähinnä kommentoidaan säätä, mutta myös päivän aikaansaannoksia ja viikonloppun suunnitelmia. Välillä on hyvittavaa lukea, kuka on käynyt vessassa tai kuka on tiskannut astiat illan aikana. Omat lentävät ajatukset eivät välttämättä ole sen parempia ja jokaisellahan on vapaus kertoa itsestään vain sen mitä haluaa. Niin on munkin blogini laita.

Aamusta vallitsi pohjoisella pallonpuoliskolla voimakas myrskytuuli. Niin voimakas, että Jyväskylän leveysasteella kahdeksannen kerroksen asukki joutui kiinnittämään parvekkeen ikkunalaseja tiukemmalle että sade ei kastelisi hänen juoksulenkkari kokoelmaansa. Sikeän yöunen jälkeen tämä juoksija-ihminen ajautui pohtimaan syvällisiä aamulenkin autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Hän oli jo noussut ylös sängysta valmistautuen henkisesti siirtymään raikkaaseen syysilmaan. Jokin järjenhiven sai hänet kuitenkin toisiin ajatuksiin ja palaamaan takaisin lämpimään vuoteeseen. Tiukasti keskittymällä hän uskoi voivansa palata unten maille vielä tunniksi. Kymmenen minuutin kuluttua kuitenkin päälle jäänyt puhelin pirahti ja työnantaja tarjosi puolen tunnin puhelintulkkausta. Juoksija joutui pohtimaan kovaa kohtaloaan- olen nyt hereillä mutta lenkille en pääse. Työt kun menevät harrastusten edelle. Positiivista asiassa kuitenkin oli herääminen lämpimässä huoneilmassa ulkoilman syysmyrskyn sijaan. Aamulenkin väliinjättämisen dilemmaa jouduin pohtimaan vielä moneen kertaan pitkin päivää.

Ehkä juuri tuon yhden lenkin väliin jättäminen sai minut poistumaan normaaleilta ajourilta. Iltapäivästä olin energinen ja kämpille päästyäni päätin ilman kauneusunia lähteä treenaamaan. Sää oli tyyntynyt ja maassa paljon pudonneita lehtiä. Ennen lenkkiä ehdin vielä ihmetellä, kuinka jäykkä ja kankea sitä ihminen voikaan olla kolmekymppisenä. Mietin vastauksen piilevän kovassa venyttelyssä tai harjoittelun vähentämisessä. Pessimistinä en usko kumpaankaan. Päivällä olin vaihtanut kellooni uuden pariston. Jos joku nykyään on halpaa niin kahden euron patteri kelloliikkestä on sitä. Päälle vielä ystävällinen palvelu.

Lenkkiä Finlandia maratonin reitillä olin säästänyt tätä hetkeä varten. Jyväsjärveä kiertävä pyöräilytie on yksinkertaisesti sen verran luksuspaikka, että siellä ei hölkötellä- siellä juostaan joko reipasta tai kovaa. Varmuuden varalta kiersin vastakkaiseen suuntaan kuin maratonilla ettei fiilistely saisi yliotetta. Juoksutuntuma ei muutenkaan ollut yhtä hyvä kuin silloin lennokkaana syyskuisena lauantaina. Sykemittari näytti 160 lukemia 3.45 vauhdissa, kyseessä oli reipas lenkki. Juoksunautintoa heikensi vielä Ainolan kesäteatterin kohdalla tehty puskareissu huolimatta siitä, että ennen lenkkiä asianmukainen tyhjennys oli jo tehty. Reipas juoksu jatkui 13km verran päätyen Keskisuomalaisen nurkille. Siellä on tällä hetkellä jo edesmenneen pilapiirtäjän muistonäyttely. Minua kiinnostaisi sekä hyvät ajankohtaiset piirrokset että niiden tekijä. Muistan vielä keväällä nähneen hänet aamuisin lenkkeilemässä. Trikoot jalassa tämä keski-ikäinen, vakavasti sairaan näköinen mies ainakin sinisistä kasvoista ja turvonneesta olemuksesta päätellen yritti hankkia terveyttä liikkumalla. Juoksuksi etenemistä ei voinut kutsua, lähinnä steppaamiseksi. Nyt on steppauskin päättynyt.

Kämpille pääsin GPS mittarin näyttäessä 16.29km. Keskivauhti koko lenkillä oli 3.57 ja keskisyke 156. Luulin olevani energinen koko loppupäivän, sillä tiesin sosiaalityön esseen vielä kutsuvan. Väsymys vei voiton ennen tämän tekstin kirjoittamista.