OSMON SUPERHÖLKKÄ 12.10.2008

Monet lukijoista varmaan tietävätkin jo juosseeni eilen Pieksämäellä puolimaratonin. Kirjoitetaan nyt kisasta nyt kuitenkin perinteinen raportti.

Sunnuntaiaamu valkeni pikkupakkasessa kun kahdeksan aikaan aamulla suuntasimme Pieksämäelle. Herääminen ei tällä kertaa tuottanut tuskaa eikä menomatkallakaan tarvinnut nukkua. Siitä piti huolen kiihkeä keskustelu Penan kanssa. Sainpa häneltä energiageelinkin, jonka nappasin ennen kisaverryttelyyn lähtöä. Osmon Superhölkän järjestysnumero 36 kertonee, että ekan kerran kisa juostiin 1973 mun matikkapäällä. Elettiin Lasse Virenin Munchenin kultasaavutusten jälkimainingeissa ja Suomen kansa alkoi käymään lenkillä. Taisi olla hölkkä ja hiihtäminen niitä ykkösliikuntalajeja, eikä formuloista tiedetty vielä mitään.

Startti aamutuimaan klo 10.30 kertoi, että kyseessä oli veteraanikisat. Jo pukukopissa sain seurata näiden jo elämää nähdeiden valmistautuvan asiaankuuluvalla hartaudella tulevaan koitokseen. Urheilutekstiilit eivät kaikilla olleet viimeisen päälle, mutta se ei menoa haitannut. Startti tapahtui ja sain raivattua itselleni kärkipaikan. Eka tonni 3.40 kertoi, että kilometrimerkkiä ei oltu laitettu aivan kohdalleen. Juoksin puolibörjellä eli polvipituisilla trikoilla vaikka pitkiä harkitsin viime hetkeen asti kuten renkaiden vaihtoa autourheilussa. Koko juoksun ajan oli käytännössä pikkupakkanen, mutta ei ainakaan tuullut. Varjon puolella hiukan palelsi ja piti pitää sen verran vauhtia, että ei kylmä tulisi. Ekaan kymppiin kului aikaa 34min ja jälkimmäiseen toinen mokoma. Olin laskeskellut rikkovani reittiennätyksen hitaammallakin vauhdilla, mutta 3.25 keskivauhti tuntui sopivalta. Sai siihenkin tehdä töitä, mutta syke alle 170:n kertoi, että anakynnyksen alapuolella liikuttiin. Maaliin saavuin hyvävoimaisena ajassa 1.12.23 ja tyytyväisenä hyvästä harjoituksesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.