Maaseudun rauhassa Parkanon peräkylillä tuli jälleen koettua se pimeässäjuoksun ihanuus. Aivan piti keskellä tietä juosta, jotta ei olisi ojaan mätkähtänyt. Yksi keino olisi tietysti tähtien mukaan suunnistaa, mutta on sen verran pilvistä eikä aurinkoakaan ole näkynyt muutamaan päivään. Ehkä tästä syystä tein päivänvalossa tämän päivän pääharjoituksen. Siinä hiukan ennen puoltapäivää hölköttelin 4km tutulle vauhtibaanalle. Siellä juoksin 3x3km mittaista pätkää reippaasti tai kovaa ja palauttelin 4km kotiin. Vauhti kovassa oli 3.30-40 ja syke nousi 170 paikkeille. Välillä kävi oma isä tsemppaamassa ja ajeli hetken aikaa rinnalla Afrikkalaista musiikkia soittaen. Ajattelin nakittaa hänet töihin ja pyysin mittaamaan kilometrin. Hän sai 3.20-25, mutta arvelisin arvion menneen hiukan yläkanttiin. Kulku juoksussa oli sellainen 8,5 kouluarvosanalla joskin torstainen mäkien juoksu ehkä hiukan tuntui kintereissä. Kaikesta huolimatta olen omasta mielestäni tehnyt hyviä ja laadukkaita harjoituksia viimeaikoina. Kunto testataan seuraavan kerran ensi lauantaina Pohjoismaiden mestaruusmaastokatsastuksissa Pajulahdessa. Katsotaan silloin kuka on kuka. Päivän saldo 20+9.