Nyt on pari päivää taas kulunut edellisestä päivityksestä ja ForrestG lienee saanut luettua edellisen tekstin loppuun. Kovaa sisälukutaitoahan se vaatii päästä sisälle mun päähän. Se ei kuitenkaan välttämättä ole itsetarkoitus.

Mielessäni olin valmistautunut juoksemaan huomenna puolimaratonin. Töiden jälkeen sain kuulla, että skaba onkin vasta sunnuntaina. Meni hiukan pasmat sekaisin, mutta onneksi hatussa oli varasuunnitelma. Lisää lenkkeilyä ja ylimääräisiä juoksukilometrejä. Aamun lenkin kun olin jättänyt strategisesti väliin kisa silmällä pitäen. Illalla sitten rankastiin parin kympin keveellä. Kulku oli mitä mainion ja lenkkiseurana vanha kaveri Selim. Täytyy sanoa, jos oikein pinnistelee ovat aurinkoiset syysillat komeita. Värejä riittää hiukan eri tavalla kuin kesällä ja ilta-aurinko yhdistettynä niihin värikkäisiin puunlehtiin saattaa jossain vaiheessa näyttää kauniilta. Edellyttäen tietenkin että juoksija ei ole liian väsynyt ja jaksaa katsella ympärilleen ja että todella aurinko paistaa. Pilvisessä saiteisessa säässä ei ole mitään komiaa.

Sunnuntaina siis Pieksämäen puolimaraton veteraanien seurassa. Samalla kilpaillaan nimittäin veteraanien SM-kisoista ja ei tässä ole kuin neljä vuotta aikaa niin meikä kirmailee harmaapartojen kanssa myös. Silloin seuraksi voisi vaihtaa nimen Hitaat, mutta kankeat tai Saamattomat poikamiehet. Onneksi tässä on vielä pari tehokasta vuotta aikaa keksiä tuota nimeä ja treenata itsensä huippukuntoon. Veteraanisarjoissahan tunnetusti on kilpailuhenkistä porukkaa ja tsemppaaminen aloitetaan hyvissä ajoin jo pukukopissa. "Ookko reenannu?" "Heikolle on jääny juoksentelu, sitä ja sitä paikkaa kolottaa" jne.