Keskustelu eilisestä aiheesta jatkui tänään 1.47 kasin juoksijan kanssa. Ajatukseksi vahvistui, että juttuja on pureskeltava valmiiksi ja vasta sitten tarjottava niitä Keskisuomalaiselle. Kysymys onkin onko kaikki sen arvoista vai kannattaako yksinkertaisesti tyytyä kohtaloonsa? Seura tekee monien muiden tuntemattomampien lajien kanssa arvokasta työtä olematta jatkuvasti urheilu-uutisissa. Jokainen siis valitkoon sen lajin, mistä pitää ja pääasia on että harrastaa jotain. Sen ei välttämättä tarvitse olla se kaikista vaativin ja rankin laji. Voihan sitä ns. vain harrastella muutaman kerran viikossa ja lisätä näin elämänlaatua. Valitettavan usein juuri yleisurheilussa ollaan kiinnostuneita vain tulevaisuuden huipuista. Laji kun on vahvasti sentti ja sekunttipohjalle rakennettu. Urheilijan kehitys näkyy selkeästi tulosparannuksena ja sitä kautta kilpailuissa. Omasta mielestäni kuitenkin kaikki urheilu on yhtä arvokasta.

Päivän projekti työssäkäymisen lisäksi oli magneettikuvassa käynti. Kuvat otettiin niin alaselästä kuin lonkastakin. Kuvat sain heti kotiin vietäväksi, mutta huominen lääkärillä käynnin pitäisi antaa valaistusta tilanteeseen. Uskoisin, että siellä saattaa olla joku tukos jossain kohti joka säteilee ajoittain pakaralihakseen. Nyt se on keskivartalojumpalla pysynyt kunnossa, mutta hyvähän se on varmistaa asiat. Aion nimittäin juosta kilpaa vielä monta vuotta.

Päivän reeni: aamulenkki jäi väliin laiskottelun vuoksi, päivällä hieronta ja illalla 18km maastossa. Juoksu kulki todella hyvin ja suorastaan nautin läpstttelystä valaistulla purudadalla. Tuli mieleeni ajatus "Mä olen aloittanut lenkkeilyharrastuksen". Silloin joskus ei kehdannut oikeen vielä juosta ja piti illalla lenkkeillä. Mitä ne toiset ihmiset ajattelee kun mä juoksen? Mikä on mun juoksutekniikka, näyttääkö se ihan hassulta? Kehtaako sitä?