Tiistaiaamu valkeni ruhtinaallisen kymmenen tunnin yöunien jälkeen väsyneelle raastajalle. Poissa oli edellisillan juoksun aiheuttama velttous ja laiskuus kun rallattelin Palokka- ja Tuomiojärven hiekkabaanoja tunnin edestä. Normaaliin tapaan seuraavana päivänä maanantain maastoharjoituksesta olemassaolostaan ilmoitellut kinnaava pakaralihas oli nyt täysin vaiti. Se ei valittanut ollenkaan. Ilmeisesti päivittäisellä keskivartalon jumpalla on ollut vaikutuksensa juoksijan kroppaan. Kuten vanha sanonta kuuluu, jos toteat jonkin asian hyväksi, miksi tehdä muutoksia? Täytyy siis jatkaa samaa rataa tulevinakin päivinä runsasta ulkoilua unohtamatta.

Kevyen päivän jatkoksi seurasi kirjastolla käynti perjantain tenttiä silmällä pitäen ja rappusilla tuli vastaan reenikaveri Julle. Kuin sattumalta törmäsimme toisen kerran iltalenkin aikaan ja jatkoimme samaan suuntaan kevyttä vauhtileikittelyä suorittaen. Mukana menossa oli myös Saksan vahvistus Iso-Erik, joka yllätti meidät molemmat kohtuu terävillä spurteillaan. Iltalenkki meinasi omalta kohdalta jäädä tekemättä sillä sen verran oli saamaton olo alkuillasta ja ounastelin flunssan pukkaavan päälle. Kevytmuotoinen 70 minuutin mittainen vauhti-iloittelu tuli kuitenkin suoritettua hyvässä seurassa ja kämpille päästyäni pääsin seuraamaan Flotrackin nettisivuille lenkin aikana latautunutta pre-nationalien maastokisoja. Sen katsottuani juoksuinnostus kasvoi heti toiseen potenssiin ja raasto.comin japsicornerin uusimman tekstin lukeminen toi mieleeni kestäävyysjuoksun kiehtovan maailman.