pe ap 12km+2x100, ip 4km+2x5x1min mäkeen/hölkkä/5min pal+ 10x100m rennosti+5km vr

la 20km kevyttä josta viimeiset 6-7km reipasta 4min vauhdilla

su 28km keveetä

Reenit jatkuvat normaaliin tahtiin, vaikka olen ottanut omasta mielestä hieman kevyemmin viime aikoina. En ole ottanut ressiä tekemättömistä aamulenkeistä, mutta pääharjoitukset olen pyrkinyt tekemään särmästi. Esimerkkinä perjantain mäkireenin, johon sain tsemppareiksi Tuukka Miettisen ja Selim Palinin. Pojat olivat tällä kertaa turisteina katselemassa, mutta mukavaa juttuseuraa kuitenkin. Lauantain lenkki kulki todella hyvin ja edellispäivän loiva hiekkapintainen mäki oli varmasti oikea ratkaisu. Illalla vietettiin Vaajakosken Kuohun kauden päättäjäisiä Osuuspankin tiloissa aivan kassakaapin vieressä. Mukava oli nähdä hieman varttuneempaa väkeä.

Perjantaina kävin kylässä veljeni kanssa Tansanian aikaisella kaverilla Kari-Pekalla. Muistikuvieni mukaan hänen kanssaan juoksin elämäni ensimmäisen lenkkini. Olin silloin neljännellä luokalla ja Kare oli lähdössä Suomeen ja hänen piti päästä hyvään rantakuntoon. Juoksin 3km lenkkiä kierroksen tai kaksi aivan älyttömässä Afrikkalaisessa helteessä. Muistan kuinka tuskaa oli alusta lähtien mutta pysyin poikien kannoilla. Seuraava muistikuva juoksusta on viidenneltä luokalta, jolloin olimme Suomilomalla vuoden. Juoksulenkki liittyi liikuntatuntiin ja juoksimme pururadalla. Liikunnan opettajan nimi oli joku Maskonen. Entinen pikajuoksija ja päälaki kalju. Jonkun verran sain silloin kehuja kun pysyin jalkapalloilua harrastaneiden luokkakavereiden peesissä. Seuraava lenkki taisikin olla sitten Kenian Kijabessa, missä olin Amerikkalaisessa lukiossa vuoden. Jälleen todella tuskainen lyhyt lenkki lähes 2km korkeudessa ja taisi jäädä yhteen kertaan. Siitä sitten selvittyäni juoksin seuraavan kerran Parkanon Viinikan pururadalla 17-vuotiaana kun valistauduin seuran pururatakisoihin. Ensimmäinen lenkki oli 3km mittainen jälleen ja sen jälkeen hikisenä aloin katsomaan urheiluruutua telkkarista. Itse pururatajuoksut jännittivät enemmän kuin mikään kisa koskaan sen jälkeen. Olihan kyseessä mun urani ensimmäinen virallinen urheilukilpailu!