JKU järjestää palkitsemisgaalan pe 13.11 klo 18.00 Yliopiston Mattilanniemen A-rakennuksessa. Tilaisuuteen kutsutaan palkittavat urheilijat junnuista veteraaneihin. Tilaisuus on kaikille avoin. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Keskustelu aiheesta juoksijan ruokailu näyttäisi herättävän mielenkiintoa. Idea kestävyysnylkyn ruokaresepti-kirjasta ei välttämättä ole huono idea. Jos sellaisen väsää, niin se on lähinnä huumoripainotteinen. Nimittäin mistään gourmee aterioista kun ei voi todellakaan puhua! Ruuista käytetyt nimetkin viittaavat kaikkeen muuhun kuin makunautintoon. Ehkä herkullisimmilta niistä kuulostavat tappomässyt ja herkulliset baakkelssit. Näistä ensimmäinen pitää sisällään:

Pastaa, purkillisen tomaatti pyreetä, pannullinen käristettyä jauhelihaa ja kaikki nämä yhteen sekoitettuna. Tärkeintä ei ole makuelämys, vaan se että ruokaa riittää nälän poistamiseen. Vaikka nälkä olisi vielä tappomässyt syötyään voi energiahuoltoa täydentää herkullisella suklaatäytteisillä baakkelsseilla. Erojärven Vesa oli tämä herkun legendasyöjä! Toinen syömisen asiantuntija oli Petri "Pete" Saavalainen alias paskamaha. Hän pystyi lähtemään ruokapöydästä suoraan lenkillä ja hänen tiedetään käyneen kesken lenkin mäcissä täydentämässä energiavarastojaan!

Päivän työrupeaman jälkeen sosiaalistuminen jatkui Tynin Mikon kanssa paikallisessa kuppilassa. Mikko oli tiukkaan minuuttiaikatauluun saanut sovitettua kahvitauon ja mulle se tottakai sopi. Keskustelussa sivuttiin mahdollista kevään Haagin puolikasta. Saas nähdä toteutuuko se.

Mikä miestä vaivaa kun hän alkaa leipomaan? Sanoisin että äijällä on silloin nälkä. Aloin illalla tekemään lättyjä, mutta ei ollut paistinpannua. Se kuuluisa vispilä kuitenkin löytyi ja sain aikaiseksi pikapullaa. Helppoa: pari munaa, 4desiä maitojauhtetta, 7desiä vettä ja 1/2 teelusikallista suolaa. Aineiden linkous ja pellille paistumaan. Ainoastaan maku on vielä toteamatta. Ohjeessa luki, jotta uunijuusto, mutta pian selviää mikä on maku.

Radio rokista kuuntelen aamuisin äijien höpinöitä. Teksti on välillä aika karkeaa, mutta sisältää sitä miehistä energiaa mitä heräämiseen tarvitaan. Tänään sain nukkua niin pitkään kun halusin, mutta pahaksi onneksi aurinko viikkojen piilossaolon jälkeen päättikin näyttäytyä. Tuo kummallinen valoilmiö posotti suoraan meitsin boltsiin ja pakkohan sitä oli kammeta itsensä ylös aamulenkille. Edellispäivänä tehdyt loikat tuntuivat kivasti pakaroissa ja juoksu oli aika tukkoista. Hienoa sen sijaan oli aurinkoinen keli kiertäessäni Palokka- ja Jyväsjärven rantoja. Taivallettuani 12km olin jälleen kämpillä syömässä aamupuuroa. Illan juoksenteluun kuului käväisy Hipposhallin puolella tsiigailemassa paikallista menoa. Ohjelmassa oli valmistava 6x200m hölkkäpalautuksella. Yllätyksekseni Iso-Erik ilmestyi paikalle ja yhdessä ravasimme vedot. Ainoastaan kerran Erkki paukautti paikallista junnua päin täydestä vauhdista. Muuten väistely onnistui tällä kertaa samoin kuin leveäharteisten jääkiekkoilijoidenkin kiertely. Pienellä jännityksellä saa varautua tulevan talven halliharjoituksiin. Mun kroppa kun on viritelty niin hienoon vireeseen, että yksikin kaatuminen tai nopea väistäminen voi aiheuttaa jonkin haaverin. Joo pikapulla maistui ihan kelvolliselta.

Kuulutko totaalivalmennuksen piiriin? -kysyi mies minulta lenkkipolun varrella. Olin kesken lenkin pysähtynyt tekemään loikkia, kun tämä pohjanmaanmurretta taitanut miekkonen tuli yllättäen juttusilleni. Ensin hän tiedusteli urheilulajiani ja pian sen jälkeen tiesi tuntevansa hyvän mäen mäkijuoksua varten. Sanoin välillä käyväni mäkiä juoksemassa, mutta nyt loikkivani. Hän kyseli paljonko olin kympin juossut ja vastauksen saatuaan kysäisi kuulumistani totaalivalmennukseen. Se mitä hän kyseisellä termillä tarkoitti jäi avoimeksi, mutta omaan mieleeni se painui syvälle. Välillä tämä mies jatkoi kävelylenkkiään, mutta palasi pian takaisin. Suojuoksua harrastetaan nykyään kuulemma liian vähän, hän tokaisi. Sanoin, että suunnistajat taitavat harrastaa sitä hiihtäjien ohella edelleen. Ajatukset harhailivat asiasta toiseen ja selväksi tuli, että kyseinen mies on heittänyt puukeihästä 56metriä ja harrastanut sotilashiihtoa. Jatkoin lenkkeilyäni. Päällimmäisenä tunteena oli pieni huvittuneisuus, mutta samalla ajatus siitä kuinka vähän nykyään tulee ventovieraille juteltua. Kyseisen keskustelun jälkeen olin hyvällä tuulella loppulenkin ja juoksu kulki hyvin. Mietin vain mielessäni sanaa totaalivalmennus...

Tänään oli tuomiopäivä kun menin kuulemaan vastausta magneettikuvista. Tiivistys pitkästä radiologin teksistä oli, että selän 5-6 nikaman välissä on hiukan vähemmän nestettä kuin muissa mikä viittaisi jonkinasteiseen rasitukseen. Isompi ongelma sen sijaan oli SI-nivelissä, joista vasemmassa oli jotain luuödeemaa. Ei siis murtumaa, vaan jotain muutosta. Vasen pakaralihaksen alueella näkyi jotain muutosta, mutta en saanut selvää mitä. Se ei ollut tulehdus, murtuma eikä pahempaa. Lääkkeeksi sain kehotuksen käydä fysioterapeutilla, jolle järjestyikin aika samalle päivälle. Selvityksenä oli syvempien vatsalihasten heikkous sekä selän pieni notko. Luulin välillä jo mahani kasvaneen, kun se ajoittain näytti aikamoiselta pallolta. Tosiasiassa tämä johtui huonosta ryhdistä joka kääntää lantiota eteen, mikä rasittaa alaselkää. Vastaukseksi tarjottiin erilaisia jumppaliikkeitä ja niitä tulen jatkossa tekemään.

Keskustelu eilisestä aiheesta jatkui tänään 1.47 kasin juoksijan kanssa. Ajatukseksi vahvistui, että juttuja on pureskeltava valmiiksi ja vasta sitten tarjottava niitä Keskisuomalaiselle. Kysymys onkin onko kaikki sen arvoista vai kannattaako yksinkertaisesti tyytyä kohtaloonsa? Seura tekee monien muiden tuntemattomampien lajien kanssa arvokasta työtä olematta jatkuvasti urheilu-uutisissa. Jokainen siis valitkoon sen lajin, mistä pitää ja pääasia on että harrastaa jotain. Sen ei välttämättä tarvitse olla se kaikista vaativin ja rankin laji. Voihan sitä ns. vain harrastella muutaman kerran viikossa ja lisätä näin elämänlaatua. Valitettavan usein juuri yleisurheilussa ollaan kiinnostuneita vain tulevaisuuden huipuista. Laji kun on vahvasti sentti ja sekunttipohjalle rakennettu. Urheilijan kehitys näkyy selkeästi tulosparannuksena ja sitä kautta kilpailuissa. Omasta mielestäni kuitenkin kaikki urheilu on yhtä arvokasta.

Päivän projekti työssäkäymisen lisäksi oli magneettikuvassa käynti. Kuvat otettiin niin alaselästä kuin lonkastakin. Kuvat sain heti kotiin vietäväksi, mutta huominen lääkärillä käynnin pitäisi antaa valaistusta tilanteeseen. Uskoisin, että siellä saattaa olla joku tukos jossain kohti joka säteilee ajoittain pakaralihakseen. Nyt se on keskivartalojumpalla pysynyt kunnossa, mutta hyvähän se on varmistaa asiat. Aion nimittäin juosta kilpaa vielä monta vuotta.

Päivän reeni: aamulenkki jäi väliin laiskottelun vuoksi, päivällä hieronta ja illalla 18km maastossa. Juoksu kulki todella hyvin ja suorastaan nautin läpstttelystä valaistulla purudadalla. Tuli mieleeni ajatus "Mä olen aloittanut lenkkeilyharrastuksen". Silloin joskus ei kehdannut oikeen vielä juosta ja piti illalla lenkkeillä. Mitä ne toiset ihmiset ajattelee kun mä juoksen? Mikä on mun juoksutekniikka, näyttääkö se ihan hassulta? Kehtaako sitä?

Ajatuksia palloilusta Jyväskylässä

Paikallinen jalkapalloseura JJK varmisti eilen paikkansa Suomen korkeimmassa sarjassa. Tämä kulkee nimeltään veikkausliiga. Nimensä mukaisesti lajissa liikkuu raha eri tavoin kuin monissa ns. perinteisimmissä lajeissa. Jalkapallolle on kuitenkin selkeästi ollut Jyväskylässä tilausta jo pidemmän aikaa, siitä kertovat korkeat katsojaluvut. Itse katsoin kesän aikana yhden matsin ja varsin viihdyttäväähän peli oli, varsinkin kun JJK sattui voittamaan sillä kertaa. Kovin vähille voitot koko kaudella jäivät ja uhkana oli ykkösdivariin putoaminen. Tämä olisi tiennyt suunsoiton vähenemistä ja nöyryyden palaamista. Jotenkin vain tuntuu, että tässä kaupungissa tietty laji, siis yleisurheilu ei ole suosiossa. Kenttämestarit valittavat kun urheilukoulujen vuoroilla reenataan ja väillä juostaan henkseleitä nurmikolla. Nurmi on kuulemma mennyt piloilla tästä juoksentelusta, ei niinkään nappiksista. Kalevan kisojen aikaan 2006 yritettiin viritellä keskustelua katsomoiden laajentamisesta, turhaan. JJK:n noustua sarjaa ylemmäs oltiin valmiita jo rakentamaan omia jalkapallostadioneita. Kenttävalaistuksen saaminen vähimmäisvaatimuksena. Kovat puheet laantuivat kauden edetessä ja tultiin siihen tulokseen, että töitä on paljon tehtävä. Kaverien on reenattava ja kehitettävä peliään. Ostomiehet eivät tuoneet ratkaisua ja rahaa paloi varmaan kohtalaisesti. Sponssituki on varmaan hiukan eri luokkaa kuin yleisurheilussa ja rahallahan saa tunnetusti näkyvyyttä. Paikallislehti Keskisuomalainen on valinnut jääkiekon, jalkapallon ja rallin pääalueikseen mitä se pyrkii tuomaan esille. Palstatilaa kyllä annetaan muillekin lajeille, mutta usein tyydytään tylsiin STT:n tiedotteisiin. Ne ovat värittömiä tiivistyksiä tapahtuneesta eivätkä sytytä ketään. Lehden "omia" lajeja sen sijaan spekuloidaan kolumneissa värikkäästi ja antaumuksella. Vastoin hyviä lehtietiikkaa kyseiset lajit saavat runsaasti ennakkomainosta ennen pelejä. Yleisurheilusta taas ei etukäteen suostuta juurikaan kirjoittamaan, vaan pienempi viikkolehti SuurJyväskylä on tässä onneksi tullut apuun. Monesti on tullut esiin, että jos esim. JKU laatii valmiksii tiedotteen tai kertoo, että heillä on tälläinen ja tälläinen juttu tulossa kiinnostuu Keskisuomalainen asiasta. Juttu pitää ikäänkuin valmiiksi pureskella heille. Jos tämä on pelin henki, on yleisurheiluseura JKU:n siis panostettava tiedottamiseen ja omaan ulkoasuunsa. Nythän seurassa tehdään erittäin hyvää työtä, mutta se ei niinkään näy ulospäin. Urheilukoulut ja -kerhot ova täynnä junnuja ja ns. aikuisurheilijoitakin löytyy kohtalaisesti. Tänä vuonna JKU oli muistaakseni jotain Suomen 5-6 paras yleisurheiluseura. Siis sama kuin jos JJK olisi veikkausliigassa keskikastissa tai sen yläpuolella!

Päivän reeni 3x2kierrosta harjua kierroksen palautuksella. Viimeinen kierros kauden parasta vauhtia 5.15, muut 5.45 keskiarvolla. Keli oli lämmin, mutta maa liukas sateen jäljiltä ja pimeys haittasi vauhtijuoksua epätaisaisessa maastossa.

JJK SÄILYTTI SARJAPAIKKANSA!

--
Lähetetty matkaviestimestäni

Maaseudun rauhassa Parkanon peräkylillä tuli jälleen koettua se pimeässäjuoksun ihanuus. Aivan piti keskellä tietä juosta, jotta ei olisi ojaan mätkähtänyt. Yksi keino olisi tietysti tähtien mukaan suunnistaa, mutta on sen verran pilvistä eikä aurinkoakaan ole näkynyt muutamaan päivään. Ehkä tästä syystä tein päivänvalossa tämän päivän pääharjoituksen. Siinä hiukan ennen puoltapäivää hölköttelin 4km tutulle vauhtibaanalle. Siellä juoksin 3x3km mittaista pätkää reippaasti tai kovaa ja palauttelin 4km kotiin. Vauhti kovassa oli 3.30-40 ja syke nousi 170 paikkeille. Välillä kävi oma isä tsemppaamassa ja ajeli hetken aikaa rinnalla Afrikkalaista musiikkia soittaen. Ajattelin nakittaa hänet töihin ja pyysin mittaamaan kilometrin. Hän sai 3.20-25, mutta arvelisin arvion menneen hiukan yläkanttiin. Kulku juoksussa oli sellainen 8,5 kouluarvosanalla joskin torstainen mäkien juoksu ehkä hiukan tuntui kintereissä. Kaikesta huolimatta olen omasta mielestäni tehnyt hyviä ja laadukkaita harjoituksia viimeaikoina. Kunto testataan seuraavan kerran ensi lauantaina Pohjoismaiden mestaruusmaastokatsastuksissa Pajulahdessa. Katsotaan silloin kuka on kuka. Päivän saldo 20+9.

Kelien viilenemisen huomaa jatkuvasta palelemisesta. Ulkona palelee kun fillaroin tulkkaamaan ja kämpillä palelee. Pitänee säätää lämpöpatteria voimakkaammalle. Ei ole aurinkoakaan tainnut pariin kolmeen päivään näkyä ja sen kyllä huomaa vireystasossa. Aamulenkki jäi tänään ihan suosiolla väliin. Illan treeni 2x5x70 sekuntia mäkeen +10x100m meni sen sijaan ihan mallikkaasti. Hyvä että edes yksi asia päivässä sujuu. Olen arvellut nuutuneiduuden ja palelun kertovan orastavasta flunssasta, mutta se ei ole vieläkään suostunut ottamaan kropasta yliotetta. Katotaan kun noita kisoja tulee ja aletaan keventämään niin eiköhän joku kuumehorkka tässä saada kehitettyä.

Pajulahden PM-katsastuksiin ilmoittautui myös Iso-Erik ja lupasin voittaa hänet siellä. Tänään mäissä Erik paineli aika mallikkaasti, mutta viimeisessä sain miehen jätätettyä leveän selkäni taakse :)

Siinä se nyt on. Meikäläisen huippusalainen keskivartalon vahvistusohjelma. Tätä tietoa maailma on kaivannut kauan ja nyt se on kaikkien kestävyysjuoksun ystävien vapaasti luettavissa. Sanottakoon, että oikeasti se on Sannan Keniassa kirjoittama ohjelma. Hän jumppasi sitä ahkerasti ja sai meidät raavaat äijätkin houkuteltua niin turhalta tuntuvaan jumppaan. Muistan kuinka ekat neljä viikkoa jaksoin lähteä reeneihin aamukuudelta. Sannan palattua Suomeen meikäläinen gonahti ja reenasin aamulenkit Jarkon ja Miron kanssa joskus hieman ennen puoltapäivää. Ei ollut sillä kertaa Kenian leirillä ihmevaikutusta tulevan kesän tuloksiin. Benkulta hajosi jalka Keniassa, multa Suomeen päästyäni ja Sannalta maratonin jälkeen. Miron akilles pilasi kesäkauden ja ainoastaan Jarkko juoksi ennätyksiä. En silti sano, että Keniaan ei kannattaisi mennä reenaamaan. Sanon vain, että Suomessakin voi lenkkeillä. Silti ehkä kokonaisuuden ja kehityksen kannalta pitkällä tähtäimellä on hyvä leireillä talvisin ulkomailla. Mun kohdalla Kenian leirin hedelmät poimittiin vasta syyskuun maratonilla. Hyvää kannatti odottaa.

Tiistaiaamu valkeni ruhtinaallisen kymmenen tunnin yöunien jälkeen väsyneelle raastajalle. Poissa oli edellisillan juoksun aiheuttama velttous ja laiskuus kun rallattelin Palokka- ja Tuomiojärven hiekkabaanoja tunnin edestä. Normaaliin tapaan seuraavana päivänä maanantain maastoharjoituksesta olemassaolostaan ilmoitellut kinnaava pakaralihas oli nyt täysin vaiti. Se ei valittanut ollenkaan. Ilmeisesti päivittäisellä keskivartalon jumpalla on ollut vaikutuksensa juoksijan kroppaan. Kuten vanha sanonta kuuluu, jos toteat jonkin asian hyväksi, miksi tehdä muutoksia? Täytyy siis jatkaa samaa rataa tulevinakin päivinä runsasta ulkoilua unohtamatta.

Kevyen päivän jatkoksi seurasi kirjastolla käynti perjantain tenttiä silmällä pitäen ja rappusilla tuli vastaan reenikaveri Julle. Kuin sattumalta törmäsimme toisen kerran iltalenkin aikaan ja jatkoimme samaan suuntaan kevyttä vauhtileikittelyä suorittaen. Mukana menossa oli myös Saksan vahvistus Iso-Erik, joka yllätti meidät molemmat kohtuu terävillä spurteillaan. Iltalenkki meinasi omalta kohdalta jäädä tekemättä sillä sen verran oli saamaton olo alkuillasta ja ounastelin flunssan pukkaavan päälle. Kevytmuotoinen 70 minuutin mittainen vauhti-iloittelu tuli kuitenkin suoritettua hyvässä seurassa ja kämpille päästyäni pääsin seuraamaan Flotrackin nettisivuille lenkin aikana latautunutta pre-nationalien maastokisoja. Sen katsottuani juoksuinnostus kasvoi heti toiseen potenssiin ja raasto.comin japsicornerin uusimman tekstin lukeminen toi mieleeni kestäävyysjuoksun kiehtovan maailman.

Tänään väsytti hiukan viikonlopun valvomiset. Aamulenkki meni hämärässä tukkoisesti lumisohjossa tarpoen. Niin se talvi näyttäisi tulevan, hitaasti mutta kuitenkin varmasti. Ei se ennenkään ole jättänyt tulematta. Mun puolesta pysyvä lumi voisi tulla vasta ennen joulua. Näin on monesti ollut ja joskus jopa jouluna on harmaata tai vähintään peililiukasta sitä kuuluisaa joulupuurolenkkiä juostessa.

Aamupäivästä oli lääkärin aika ja lääkäri oli oikein hyvä. Hän toimi niin kuin halusin, eli kirjoitti lähetteen magneettikuvaan sekä kasapäin Voltarenia. Tarkoitus on kuvata alaselkä sekä lonkanseutu. Sieltä pitäisi selvitä nikamien ongelmat, tulehdustilat tai muut vastaavat systeemit. Kiva on nähdä miten kohta 15 vuoden mittainen juoksuharjoittelu on vaikuttanut kroppaan. Tarkoitus nimittäin on juoksemalla edetä vähintään toiset 15 vuotta! Kun kuvat on tulkittu alkaa fysioterapeutilla käynti ja varmaan niihin kuuluisiin syviin lihaksiin aletaan kiinnittämään huomiota. Viikko sitten aloitin tekemään joka lenkin jälkeen keskivartalon lihaksia vahvistavaa reeniä ja pakaran seudun kinnaus hävisi melkein saman tien. Luulen, että selässä on jotain hermopuristusta joka säteilee sinne pakaraan. Ryhtilihasten reenaus ja pakaralihaksen aktivointi saattavat hävittää oireilun täysin ja tämä mies on siinä vaiheessa tyytyväinen. Alaselkä saattaa olla keveesti yliliikkuva, mutta onneksi toi elopaino ei ole niin massiivinen ja oireilut kohtalaisen pieninä.

lllan reeninä 8 kierrosta harjun pururataa edeten niin että kaksi kierrosta reipasta ja kierros palauttelua. Tämä toistettuna kolme kertaa ja reeniä voisi kuvata 3x3km/ 1,6km hölkkäpalautuksella. Viimeinen kierros tuli lykittyä heikossa valaistuksessa nopeammin ja maalissa oli erittäin mukava nojata kevyesti polviin. On tää hieno laji!

pe ap 12km+2x100, ip 4km+2x5x1min mäkeen/hölkkä/5min pal+ 10x100m rennosti+5km vr

la 20km kevyttä josta viimeiset 6-7km reipasta 4min vauhdilla

su 28km keveetä

Reenit jatkuvat normaaliin tahtiin, vaikka olen ottanut omasta mielestä hieman kevyemmin viime aikoina. En ole ottanut ressiä tekemättömistä aamulenkeistä, mutta pääharjoitukset olen pyrkinyt tekemään särmästi. Esimerkkinä perjantain mäkireenin, johon sain tsemppareiksi Tuukka Miettisen ja Selim Palinin. Pojat olivat tällä kertaa turisteina katselemassa, mutta mukavaa juttuseuraa kuitenkin. Lauantain lenkki kulki todella hyvin ja edellispäivän loiva hiekkapintainen mäki oli varmasti oikea ratkaisu. Illalla vietettiin Vaajakosken Kuohun kauden päättäjäisiä Osuuspankin tiloissa aivan kassakaapin vieressä. Mukava oli nähdä hieman varttuneempaa väkeä.

Perjantaina kävin kylässä veljeni kanssa Tansanian aikaisella kaverilla Kari-Pekalla. Muistikuvieni mukaan hänen kanssaan juoksin elämäni ensimmäisen lenkkini. Olin silloin neljännellä luokalla ja Kare oli lähdössä Suomeen ja hänen piti päästä hyvään rantakuntoon. Juoksin 3km lenkkiä kierroksen tai kaksi aivan älyttömässä Afrikkalaisessa helteessä. Muistan kuinka tuskaa oli alusta lähtien mutta pysyin poikien kannoilla. Seuraava muistikuva juoksusta on viidenneltä luokalta, jolloin olimme Suomilomalla vuoden. Juoksulenkki liittyi liikuntatuntiin ja juoksimme pururadalla. Liikunnan opettajan nimi oli joku Maskonen. Entinen pikajuoksija ja päälaki kalju. Jonkun verran sain silloin kehuja kun pysyin jalkapalloilua harrastaneiden luokkakavereiden peesissä. Seuraava lenkki taisikin olla sitten Kenian Kijabessa, missä olin Amerikkalaisessa lukiossa vuoden. Jälleen todella tuskainen lyhyt lenkki lähes 2km korkeudessa ja taisi jäädä yhteen kertaan. Siitä sitten selvittyäni juoksin seuraavan kerran Parkanon Viinikan pururadalla 17-vuotiaana kun valistauduin seuran pururatakisoihin. Ensimmäinen lenkki oli 3km mittainen jälleen ja sen jälkeen hikisenä aloin katsomaan urheiluruutua telkkarista. Itse pururatajuoksut jännittivät enemmän kuin mikään kisa koskaan sen jälkeen. Olihan kyseessä mun urani ensimmäinen virallinen urheilukilpailu!

“Valittaako se,
joka tahtoo kilpailla kilpailussa?
Valittaako hän,
vaikka valmistautuminen
vaatii niin paljon ponnisteluja?
Valittaako hän, vaikka siihen liittyy
niin suuri kärsimys ja tuska?

Ja miksei hän valita?
Sen tähden, että hän
- vaikka juokseekin
epävarmana tuloksesta -
ymmärtää tai luulee ymmärtävänsä,
että tämä kärsimys tuottaa
hänelle voittopalkinnon.

Juuri kun ponnistelu
on kovinta ja tuskallisinta,
silloin hän rohkaisee itseään
ajatuksella palkinnosta ja siitä,
että juuri tämä kärsimys
auttaa häntä hankkimaan sen.”

-Sören Kierkegaard (1813-1855): Kärsimyksen evankeliumi -
5.21.33 maratoonari

Verkossa, tai ainakin mun blogissa näyttäisi olevan hiljaista. Luulin keskustelun kirpoavan kommenteistani, mutta ehkä parempi että linjoilla ollaan hiljaa. Aikani kuluksi perinteisesti treenin jälkeen aloitin nettisurffailun haarukka toisessa kädessä. Nykyään onnistuu ruokailu ja nettailu samaan aikaan. Eksyin Juha "Julma" Väätäisen blogia lueskelemaan ja sieltähän löytyi tekstiä vaikka kuinka paljon. Juha on näköjään vanhemmalla iällä aktivoitunut keskustelemaan asiasta eli lähinnä urheilusta. Siitä riittää Suomen maassa keskusteltavaa ja se jos mikä kirvoittaa tunteet pintaan.

Sinkkosen Dokumentti kirjaa päivällä selaillessani huomasin Lydiardin tokaisseen, että lehdistö pitäisi saada kirjoittamaan enemmän juoksu-urheilusta. Hetkeä myöhemmin tuli jutun aihettakin menestyksen myötä. Joskus olen selaillut valmentajani vanhoja lehtileikkeitä ja täytyy sanoa, että silloin palstatilaa kyllä annettiin ja jutut oli hyvin kirjoitettu. Nyt useampi lehti tyytyy STT:n kuivahkoon raportointiin. Ehkä urheilu-uutisointi on siirtymässä entistä enemmän nettiin ja sanomalehtien sivuille pääsevät vain harvat ja valitut. Jyväskylässä se on JJK ja JYP. Vaikka maakuntalehti onkin kyseessä voisi Keskisuomalainen enemmän tuoda pieniä lajeja esille.

Päivän rytmiharjoittelu: aamu 12km+2x100m, ilta 3km vr+11km (3.40-3.30)+2km vr. Iso Erik on saapunut Jyväskylään ja hänen kanssaan tuli reenattua eilen ja tänään. Mulla on parampi maratonenkka (5 sekuntia).

Seurakaveri Jaakko Nieminen on Jenkeissä päässyt hyvään syyskuntoon (+35c Floridassa :). Viime kesän säärivamman vuoksi passannut Jaakko kilpaili viime viikonloppuna Disney Classic maastojuoksukisoissa sijoittuen mainiosti sijalle 12. (205 tuli maaliin). Joukkuekisan voitti Jaakon yliopisto Kennensaw State University. Edessä on vielä Konferenssin maastokisat, missä on kovassa seurassa hyvä yrittää uudelleen kovaa tulosta. Jos tänä vuonna junnuja lähtee EM-maastoihin kandee Jaakon ottamista mukaan harkita.

selkiä ja vatsoja

Taas pyörähtää yksi projekti käyntiin nimittäin selän ja pakaran seudun remontti. Tavoitteena on lähitulevaisuudessa saada alle juoksua, jolloin ei mikään paikka vaivaisi. Luulin aluksi, että sehän on piriformis joka kinnaa. Sitten ajattelin sen olevan pakaralihaksen yläosa, joka säteilee ajoittain selkään. Tänään tulin siihen lopputulokseen, että se on selkä. Siellä neljännen ja viidennen nikaman välissä on joku jännitystila tai tulehdus joka ilmoittelee olemassaolostaan. Päivän hieronta ja alaselän avaus nimittäin hetkellisesti palautti olon melkein normaaliksi. Kevee lenkki Erikin kanssa sujui kuin unelma, kunnes tunnin jälkeen huomasin ryhdin katoavan ja pakaran alkavan oireilla. Pääsin kämpille ja hyvästä ulkomuistista aloin Sanna Kullbergin keskivartaloreeniä vetämään. Jäpitys pakaraan ei ole ainakaan vielä palannut tätä kirjoitettaessa.

Niin tai näin venyttelystä ei ole mitään hyötyä. Seuraavaksi syviä& pinnallisia vatsalihaksia ja leuanvetoa joka sekin ottaa vatsalihaksiin. Lisäksi punnerruksia jotka nekin vaikuttavat ryhtilihaksiin. Vielä kun oppisi istumaan tuolilla ryhdikkäästi niin saattaisi selkäkin kiittää. Vanha perinteinen hopparityyli persuspitkällä ei alaselälle ole välttämättä paras istumatyyli. Saas nähdä kun tulee toi talvi ja liukkaat kelit. Voi olla lisää ongelmia tiedossa.

OSMON SUPERHÖLKKÄ 12.10.2008

Monet lukijoista varmaan tietävätkin jo juosseeni eilen Pieksämäellä puolimaratonin. Kirjoitetaan nyt kisasta nyt kuitenkin perinteinen raportti.

Sunnuntaiaamu valkeni pikkupakkasessa kun kahdeksan aikaan aamulla suuntasimme Pieksämäelle. Herääminen ei tällä kertaa tuottanut tuskaa eikä menomatkallakaan tarvinnut nukkua. Siitä piti huolen kiihkeä keskustelu Penan kanssa. Sainpa häneltä energiageelinkin, jonka nappasin ennen kisaverryttelyyn lähtöä. Osmon Superhölkän järjestysnumero 36 kertonee, että ekan kerran kisa juostiin 1973 mun matikkapäällä. Elettiin Lasse Virenin Munchenin kultasaavutusten jälkimainingeissa ja Suomen kansa alkoi käymään lenkillä. Taisi olla hölkkä ja hiihtäminen niitä ykkösliikuntalajeja, eikä formuloista tiedetty vielä mitään.

Startti aamutuimaan klo 10.30 kertoi, että kyseessä oli veteraanikisat. Jo pukukopissa sain seurata näiden jo elämää nähdeiden valmistautuvan asiaankuuluvalla hartaudella tulevaan koitokseen. Urheilutekstiilit eivät kaikilla olleet viimeisen päälle, mutta se ei menoa haitannut. Startti tapahtui ja sain raivattua itselleni kärkipaikan. Eka tonni 3.40 kertoi, että kilometrimerkkiä ei oltu laitettu aivan kohdalleen. Juoksin puolibörjellä eli polvipituisilla trikoilla vaikka pitkiä harkitsin viime hetkeen asti kuten renkaiden vaihtoa autourheilussa. Koko juoksun ajan oli käytännössä pikkupakkanen, mutta ei ainakaan tuullut. Varjon puolella hiukan palelsi ja piti pitää sen verran vauhtia, että ei kylmä tulisi. Ekaan kymppiin kului aikaa 34min ja jälkimmäiseen toinen mokoma. Olin laskeskellut rikkovani reittiennätyksen hitaammallakin vauhdilla, mutta 3.25 keskivauhti tuntui sopivalta. Sai siihenkin tehdä töitä, mutta syke alle 170:n kertoi, että anakynnyksen alapuolella liikuttiin. Maaliin saavuin hyvävoimaisena ajassa 1.12.23 ja tyytyväisenä hyvästä harjoituksesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Nyt on pari päivää taas kulunut edellisestä päivityksestä ja ForrestG lienee saanut luettua edellisen tekstin loppuun. Kovaa sisälukutaitoahan se vaatii päästä sisälle mun päähän. Se ei kuitenkaan välttämättä ole itsetarkoitus.

Mielessäni olin valmistautunut juoksemaan huomenna puolimaratonin. Töiden jälkeen sain kuulla, että skaba onkin vasta sunnuntaina. Meni hiukan pasmat sekaisin, mutta onneksi hatussa oli varasuunnitelma. Lisää lenkkeilyä ja ylimääräisiä juoksukilometrejä. Aamun lenkin kun olin jättänyt strategisesti väliin kisa silmällä pitäen. Illalla sitten rankastiin parin kympin keveellä. Kulku oli mitä mainion ja lenkkiseurana vanha kaveri Selim. Täytyy sanoa, jos oikein pinnistelee ovat aurinkoiset syysillat komeita. Värejä riittää hiukan eri tavalla kuin kesällä ja ilta-aurinko yhdistettynä niihin värikkäisiin puunlehtiin saattaa jossain vaiheessa näyttää kauniilta. Edellyttäen tietenkin että juoksija ei ole liian väsynyt ja jaksaa katsella ympärilleen ja että todella aurinko paistaa. Pilvisessä saiteisessa säässä ei ole mitään komiaa.

Sunnuntaina siis Pieksämäen puolimaraton veteraanien seurassa. Samalla kilpaillaan nimittäin veteraanien SM-kisoista ja ei tässä ole kuin neljä vuotta aikaa niin meikä kirmailee harmaapartojen kanssa myös. Silloin seuraksi voisi vaihtaa nimen Hitaat, mutta kankeat tai Saamattomat poikamiehet. Onneksi tässä on vielä pari tehokasta vuotta aikaa keksiä tuota nimeä ja treenata itsensä huippukuntoon. Veteraanisarjoissahan tunnetusti on kilpailuhenkistä porukkaa ja tsemppaaminen aloitetaan hyvissä ajoin jo pukukopissa. "Ookko reenannu?" "Heikolle on jääny juoksentelu, sitä ja sitä paikkaa kolottaa" jne.

Yhdessä päivässä riittäisi kertomista vaikka kuinka paljon. Facebookkiin jo uudella kännykälläni ehdin päivittää ajatuksiani puoliltapäivin. Näyttäisi olevan trendinä, että työssäkäyvät pitävät netin auki pitkin päivää ja päivittävät sinne työpäivän edistymistä. Lähinnä kommentoidaan säätä, mutta myös päivän aikaansaannoksia ja viikonloppun suunnitelmia. Välillä on hyvittavaa lukea, kuka on käynyt vessassa tai kuka on tiskannut astiat illan aikana. Omat lentävät ajatukset eivät välttämättä ole sen parempia ja jokaisellahan on vapaus kertoa itsestään vain sen mitä haluaa. Niin on munkin blogini laita.

Aamusta vallitsi pohjoisella pallonpuoliskolla voimakas myrskytuuli. Niin voimakas, että Jyväskylän leveysasteella kahdeksannen kerroksen asukki joutui kiinnittämään parvekkeen ikkunalaseja tiukemmalle että sade ei kastelisi hänen juoksulenkkari kokoelmaansa. Sikeän yöunen jälkeen tämä juoksija-ihminen ajautui pohtimaan syvällisiä aamulenkin autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Hän oli jo noussut ylös sängysta valmistautuen henkisesti siirtymään raikkaaseen syysilmaan. Jokin järjenhiven sai hänet kuitenkin toisiin ajatuksiin ja palaamaan takaisin lämpimään vuoteeseen. Tiukasti keskittymällä hän uskoi voivansa palata unten maille vielä tunniksi. Kymmenen minuutin kuluttua kuitenkin päälle jäänyt puhelin pirahti ja työnantaja tarjosi puolen tunnin puhelintulkkausta. Juoksija joutui pohtimaan kovaa kohtaloaan- olen nyt hereillä mutta lenkille en pääse. Työt kun menevät harrastusten edelle. Positiivista asiassa kuitenkin oli herääminen lämpimässä huoneilmassa ulkoilman syysmyrskyn sijaan. Aamulenkin väliinjättämisen dilemmaa jouduin pohtimaan vielä moneen kertaan pitkin päivää.

Ehkä juuri tuon yhden lenkin väliin jättäminen sai minut poistumaan normaaleilta ajourilta. Iltapäivästä olin energinen ja kämpille päästyäni päätin ilman kauneusunia lähteä treenaamaan. Sää oli tyyntynyt ja maassa paljon pudonneita lehtiä. Ennen lenkkiä ehdin vielä ihmetellä, kuinka jäykkä ja kankea sitä ihminen voikaan olla kolmekymppisenä. Mietin vastauksen piilevän kovassa venyttelyssä tai harjoittelun vähentämisessä. Pessimistinä en usko kumpaankaan. Päivällä olin vaihtanut kellooni uuden pariston. Jos joku nykyään on halpaa niin kahden euron patteri kelloliikkestä on sitä. Päälle vielä ystävällinen palvelu.

Lenkkiä Finlandia maratonin reitillä olin säästänyt tätä hetkeä varten. Jyväsjärveä kiertävä pyöräilytie on yksinkertaisesti sen verran luksuspaikka, että siellä ei hölkötellä- siellä juostaan joko reipasta tai kovaa. Varmuuden varalta kiersin vastakkaiseen suuntaan kuin maratonilla ettei fiilistely saisi yliotetta. Juoksutuntuma ei muutenkaan ollut yhtä hyvä kuin silloin lennokkaana syyskuisena lauantaina. Sykemittari näytti 160 lukemia 3.45 vauhdissa, kyseessä oli reipas lenkki. Juoksunautintoa heikensi vielä Ainolan kesäteatterin kohdalla tehty puskareissu huolimatta siitä, että ennen lenkkiä asianmukainen tyhjennys oli jo tehty. Reipas juoksu jatkui 13km verran päätyen Keskisuomalaisen nurkille. Siellä on tällä hetkellä jo edesmenneen pilapiirtäjän muistonäyttely. Minua kiinnostaisi sekä hyvät ajankohtaiset piirrokset että niiden tekijä. Muistan vielä keväällä nähneen hänet aamuisin lenkkeilemässä. Trikoot jalassa tämä keski-ikäinen, vakavasti sairaan näköinen mies ainakin sinisistä kasvoista ja turvonneesta olemuksesta päätellen yritti hankkia terveyttä liikkumalla. Juoksuksi etenemistä ei voinut kutsua, lähinnä steppaamiseksi. Nyt on steppauskin päättynyt.

Kämpille pääsin GPS mittarin näyttäessä 16.29km. Keskivauhti koko lenkillä oli 3.57 ja keskisyke 156. Luulin olevani energinen koko loppupäivän, sillä tiesin sosiaalityön esseen vielä kutsuvan. Väsymys vei voiton ennen tämän tekstin kirjoittamista.

Haile Haile Gebreselassie laulaa Teddy Afro biisissään. Meille suomalaisille tutussa biisissä hän ylistää Bekelen ihmetekoja. Tässä biisissä ylistetään kuningas Haileselassieta. Olen hiukan yrittänyt lueskella Etiopian historiaa, mikä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Joskus olen kuullut, että Etiopialaiset ovat ylpeätä kansaa ja tietoisia omasta identiteestitään. Mainitaanhan heidät raamatussakin ja he onnistuivat ajamaan Mussolinin karkuun toisen maailmansodan aikaan. Lisäksi Etiopiaa ei samalla tavalla kolonialisoitu kuten muut Afrikan maat. Suomalaisten mieliin maa tuli nälänhätä kuvistaan joskus 80-luvulla ja historia sitä kautta tutuksi, kun Tadesse edustaa Eritreaa, entistä Etiopiaa. Maassa on 13 kuukautta vuodessa ja aikakäsitys perinteinen Abesa-time. Jatketaan opiskelua.

Sitä mukaa kun valoisa aika täällä pohjoisessa lyhenee alkaa meikän tehdä mieli paremmille laidunmaille. Viime viikon keventelyn jälkeen tällä viikolla olisi tarkoitus taas treenata tiukasi. Tänään oli perinteinen 9x1,6km maastossa reipasta ja viikonloppuna juoksen puolikkaan harjoitusmielessä. Pakara alkaa kestää juoksua eikä enää kinnaa samalla tavalla. Venyttelyä on silti jatkettava ja Voltaren-kuuria.

Yliopistollakin tuli tänään pyörähdettyä. Yksi ikuisuusprojekti sosiaalityön opintojen suorittamisesta etenee hitaasti mutta varmasti. Mukava oli silti pyörähtää luennolla vain todetakseni, että kylläpä nuorilta opiskelijat näyttävät nykyään. Toista se oli silloin 2000-luvun alussa kun opiskeluni yliopistolla aloitin. Lauantaina yliopiston kirjastolla pyörähtäessäni muistelin kaiholla pitkiä kahvitaukoja silloisella kaveriporukalla. Onneksi toiset näyttävät jatkavan perinnettä.

Juoksupuolella ajan kulumista ei onneksi huomaa. Nälkä kasvaa syödessä ja taas on yksi kova panostusvuosi menossa. Lauantaina stimmunkia haettiin juoksuporukan Grande Finalesta. Tossa vielä pari hyvää biisiä Teddy Afrolta: Shemendefer (sai Henokilta tipan linsiin kun kuunteli mun kämpillä- kotimaa tuli mieleen) ja Abebayehosh. Toisessa näistä biiseistä ylistetään kristittyjen ja muslimien rauhallista yhdessäoloa Etiopiassa. Harvinaista. Jatketaan vielä Hailella, kakkososa ja kolmasosa.

SäiPpä onkin Risto Ulmala?

Yhdennäköisyys on kiistaton. Juoksija Simo Wannas muistuttaa juoksija Risto Ulmalaa. Molemmat pellavapäisiä pörröpäitä, molemmat juoksijoita. Oheisen kuvan bongasin Uusimaa lehdestä, jossa julkaistiin juttu Lassen hölkästä.

Mun blogissa on ollut jälleen viime aikoina hiljaista. Ei niin, että mitään ei siviilipuolella olisi tapahtunut, en vain ole jaksanut naputella raporttia nettiin. Varmaan jutut joitain kiinnostavat, niiden kirjoittaminen vain on omasta innostuksesta kiinni.

Maanantaina rapsuteltiin kolmenkympin päivä. Siitä iltapäivän osuus oli 9 kierrosta harju "puru"rataa (1,6km) pitkin. Tiistaina jälleen erehdyin tukkoisilla jaloilla menemään hipposhallille urheilemaan. Saldona kesivartalotreeniä, mutta muutama kyykky ja askelkyykky pelkällä tangolla. Tämä lisäsi pakaralihaksen kireyttä vaikka iltapäivän 70min kevyt vauhtileikittely Jounin kanssa menikin hyvin. Keskiviikkona kevyen hieronnan ja yhteensä 30km juoksun jälkeen meni hermot. Pääsin onneksi seurakaverin Juuso Sillanpään taidokkaaseen käsittelyyn. Kiristyneitä lihaksia venytettiin/ rentoutettiin/ aktivoitiin ja lopuksi iskettiin kolme akupunktioneulaa persuksiin. Koin hoidon niin tärkeäksi että osasin pitää torstaipäivän lepona. Lenkin sijaan pyöräilin valmentajalle saunomaan ja palaveria pitämään. Esitin kilpailusuunnitelmani loppuvuodelle ja ensi keväälle Rotterdamin maratoniin asti. Valmentaja hyväksyi ne kertomalla tarinoita lapsen lapsistaan ja työkeikoistaan RAY:n palveluksessa. Tilanne jatkui vielä niin että Valtteri ja Nea olivat eilen kannustamassa kun juoksimme minuutin vetoja Savelan tieltä keskussairaalalle päin. Kevyt 2x3x1min tuntui niin löysältä, että tarinoille ja vitsien kertomisellä jäi runsaasti aikaa. ei tämä urheilu niin vakava asia ole! Päälle juoksimme vielä 10x100m ja paluumatkalla poikkesin Hipposhallilla, missä tein selkiä/vatsoja/kylkiä ja muutaman pakara/polvennostojuoksun. Kiirusta ei ollut kämpille, sillä perjantaisauna lämpiää kello kahdeksan.