Montako urheilijaa paikannat oheisesta kuvasta? Tai laitetaan tarkennus, montako kestävyysjuoksijaa löydät? Oikealla olevaa Sudanin joukkueen valmentajaa lukuunottamatta kaikki ovat työn sankareita eli sitä korkeinta aatelia. Tänäänkin Hipposhallin 100m suoraa juoksenteli monenmoista ja ikäistä urheilijaa. Suurin osa hallista oli tekonurmen peitossa. Pressun takana nuoret futarit pitivät tällä kertaa treeniään. Muuten se on ollut tällä viikolla pesäpalloilijoiden ym hallussa. Jos jossain vaiheessa olisi hiljaisempaa menisin nurmelle hölkkäilemään lenkkiä. Sellainen saattaa avautua huomenna illalla sillä kenelläkään ei näyttäisi olevan vuoroja.

Koska torstai on vetopäivä eikä radalle päässyt menin juoksumatolle vetämään vetoja. Paikaksi löytyi Kihun labran pikkumatto. Sirpa avuliaasi päästi sisälle ja ohjasti vempaimen käytönkin. Vedin ekat 2km vedoista tunnustellen 3.30 vauhtia. Tämän jälkeen kiristin 3.20 vauhteihin, jotka kulkivat ihan hyvin. Vikan kaksitonnisen uskalsin jo juosta 3.10 vauhtia. Syke läheni 170 luokkaa eli anakynnystä. Koska mono oli syönnillä ja jalat herkässä kunnossa eilisillan ja tämänaamuisesta lepäilystä lisäsin kierroksia. Lyhensin vedot tonneiksi ja ne meni 3.00 sekä 2.51. Vika pisti jo aika lailla puhalluttamaan ja syke näytti 180. Jalat ja keuhkot kuitenkin toimivat. Palautus oli siinä minuutin luokkaa.

Matolla juoksentelu ottaa yleensä pikkasen alaselkään. Niin harvoin tule alta rullautuvan maan alla kuljettua että selkä tahtoo mennä pikkasen kaarelle. Tästä syystä piipahdin salilla selkiä ja vatsoja pumppaamassa ikään kuin vammoja ennalta ehkäisevästi. Verryttelyt tänään olivat 4+3 eli päivän saldoksi 19km.

Juoksu on kyllä ihan mukavaa puuhaa ja tuo elämään mielekkyyttä. Siinä saa tehdä sitä mistä tykkää kavereitakin näkee. Olotila on useinmiten reenien jälkeen loistava ja voisihan sitä huonomminkin vapaa-aikaansa kuluttaa.