maaantai

Vielä pari viikkoa sitten lenkkeilin sortseissa ja hihattomassa paidassa. Viime ja tälläkin viikolla tahtoi olla ongelmana, että ei vaatetus riitä. Nyt nenänpää punottaa kuin petteripunakuonolla. Joka vuosi sama juttu. Ehkä se vain kertoo siitä, että elämä menee eteenpäin.

Tänään aloitin sosiaalityön harjoittelun jälkihuollossa. Työporukka vaikuttaa varsin mukavalta ja mielenkiintoiset pari kuukautta on edessä. Sen verran voin todeta, että kyllä joillain ongelmia riittää. Usein sosiaalityö on sitä korjaavaa työtä, kun suunnilleen kaikki on mennyt pieleen. Enää ei suku ja lähiyhteisö jeesaa samalla tavalla kuin ennen. Se vastuu on nyt yhteiskunnalla.

Pressan vaalit on siis käyty ja Sauli valtuutettiin vastuulliseen tehtävään. Kova kokoomuslainen, jolla talousasiat ovat hyvin hanskassa. Uskon silti, että Sauli on mies paikallaan ja käynyt pitkän elämänkoulun tehtävään päätyäkseen. Katsotaan mihin suuntaan Suomea johdetaan seuraavat kuusi vuotta. Aika jännä miten äänestäjien mielipiteet on heitellyt kuluneen vuoden aikana Perussuomalaisten jytkystä vihreiden suureen kannatukseen. Jälkimmäisessä vaalissa äänestettiin ehkä enemmän miestä kuin puoluetta, mutta silti tilanne kertoo vähän missä yhteiskunnassa mennään. Joskus olen itekin miettinyt kunnallispolitiikkaan lähtemistä, mutta sen aika ei ole vielä.

Päivän treenit olivat aamusta 9km+2x100m ja illasta 2km+12km reipas 4min/km+2km. Jalat oli herkän tuntuiset, mutta vauhti ei tuon kovemmaksi noussu. Keli oli tuulinen, -7c ja lenkkari piti hyvin. Saattoi olla, että eka harjoittelupäivä ja pari tuntia kirjastossa tarjouspyyntö infossa tulkkauksiin liittyen tekivät tehtävänsä.