lepopäivän jälkeen

Elämä normalisoituu yhden lepopäivän jälkeen normaaleille uomilleen. Töistä tulon jälkeen ei normaalisti tarvitse miettiä mitä sitä tekisi kunhan vain alkaa solmimaan lenkkareiden nauhoja. Päätin pitää eilisen lepona kulku juoksussa kun alkoi olla jo sen verran hyvää. Illalla kävin Timolla hierottavana sekä iskän kanssa vielä saunassa illalla. Porukat on ollu kämpillä pari päivää, äitillä kun oli tulkkauskeikkoja täällä Jyväskylässä. Ihan kiva kieltämättä oli, kun äiti valmisti iltapalaa.

Tänään palattiin taas perusasioiden pariin eli juoksulenkkeilyyn. Aamusta tyrkkäsin 9km+2x100m vaikka enemmänkin olisi tehnyt mieli. Aamulla alkaa nykyisin olla niin valoisaa ja se jos mikä helpottaa aamuheräämistä. Tietkin oli kohtuu hyvin aurattu eilisen lumimyrskyn jäljiltä. Jyväskylässä tuli reilu kymmenen senttiä lunta päivä mittaan eikä senkään puolesta juoksu olisi ollut kovin nautinnollista. Lepopäivä sen sijaan oli sitä.

Työharjoittelu rullaa omalla painollaan. Kaikennäköistä säätöä on ollut, mutta oppimassahan siellä ollaan. Kaikki vie kuitenkin eteenpäin eikä turhaa ressiä kannata ottaa asioista. Kohta pitää taas postittaa hakulomakkeet yliopistolle. Olen ajatellut hakea pääasiassa maisteriopintoihin meikästä kun ei ole pääsykoekirjan pänttääjäksi enää ole. Toivotaan että Jumala on olemassa ja tällä kertaa armahtaa vanhaa juoksijaa kuten sillon aikoinaan 2001. Mikäli näin käy ensi syksystä lähtien olen opiskelija, joka juoksee, lukee ja tulkkaa. Illan lenkki oli 17km+2x100m, mistä osan oli Jouni matkassa. Tänään ei vielä viitsinyt reippailla kun jalat oli vähä puhki hieronnasta.

Päivän Keskisuomalaisessa oli sen verran viiltävä kirjoitus urheilusta ja Maunosta, että se pitää melkein kokonaisuudessaan läiskätä tänne:

Intohimoisten urheiluhullujen lyttääminen olisi sokeaa touhua

Helppoa näitä itaneita olisi lytätä. Voisi ihmetellä, miksi tuollainenkin ”hyvällä tuurilla mukaan olympialaisiin” -tyyppi jättää elämänsä Keski-Suomessa ja lähtee Floridaan koko kevääksi. Eihän siitä koskaan mitään arvokisamitalistia tule, toteaa kyynikko.

Ja on luultavasti oikeassa.

Talousviisaat voivat kyseenalaistaa senkin, miksi ihmeessä Urheiluliitto tukee tuollaista tusinaurheilijaa.

Hullua meininkiä.

Yhä hullummaksi menee. Henri Manninen paukuttaa lähes spartalaisella asenteella 200 kilometrin juoksuviikkoja ja unelmoi siinä sivussa Lontoon olympiamaratonista. No voihan JKU:n kestävyysjuoksija sinne päästäkin, mutta maailman kärkijuoksijat kulkevat siellä maratonin loppuvaiheissa vähintään kahden kilometrin päässä.

Ennen kesää Mannisen elämä kuluu lähes pelkästään lenkkireiteillä. Keväästä pitkä tovi vierähtää Etelä-Afrikassa ja matkarahat katoavat omalta pankkitililtä.

Manninen on vuosien ajan kuluttanut aikansa ja rahansa juoksuharrastukseensa. Tietäen täysin varmasti, että huipulle hänen vauhtinsa ei koskaan riitä. ”Välillä sitä miettii, onko tässä mitään järkeä”, Manninen myöntää itsekin.

Jututin taannoin myös pikaluistelija Verneri Kinnusta. Nuorukaista, joka vilpittömästi uskoo nousevansa lajinsa huipulle, vaikka kilpakumppanit maailmalla kiertävät rinkiä mukavissa halleissa ja Kinnunen pyörii Viitaniemessä tulipalopakkasessa. Lämpötila- ja mukavuuseroa on siis noin 30 Celsiuksen astetta.

Helppoa näitä itaneita, mannisia, kinnusia ja monia muita heidän kaltaisiaan olisi siis lytätä. Samalla se olisi aika sokeaa touhua.

Mietitäänpä hetki. Mistä näiden urheiluhullujen panostus oikein kertoo?

Yksi sana riittää: intohimo.

Se on asia, jota on syytä kunnioittaa. Käsittämättömältä tuntuvaa paloa, innostusta ja sisukkuutta ei voi kuin ihailla. Urheiluun kuuluvat suuret tunteet ja sellaisia nämä poikkeusyksilöt epäilemättä käsittelevät.

Silloin tullaan paikkaan, jossa hulluus on perusteltua. Silloin jollain tyhjänpäiväisillä arvokisamitaleilla ei lopulta ole mitään merkitystä.

Lyttäämisen sijasta onkin syytä nostaa hattua. Ja pakkohan se on tunnustaa, että olen näille puolihulluille hieman kateellinen. Mistä he ovat moisen kiihkon saaneet?

Itselläni palavaa intohimoa on lähinnä kinuskikastikkeella höystettyyn vaniljajäätelöön ja mokkapaloihin. Urheilua olen aina harrastanut ja lahjojakin olisi joskus saattanut olla. Mutta sopiva luonne puuttui ja sen myötä kaikki.

Eli älä Manninen pohdi turhia. Touhussasi on järkeä, ja paljon onkin. Vaikka Sinusta ei koskaan tulisi edes Suomen mestaria, olet omalla tavallasi poikkeuksellinen tähti.

Meitä tavallisia mokkapalojen mussuttajia onkin sitten hieman enemmän.

Tommi Roimela

00:01 (Päivitetty 09:01)

Niin ja hyvää karkauspäivää!

Palikat kohdallaan

Perinteinen parin päivän tauko on taas takana. Ehkä tämä rytmi sopii paremmin tällä hetkellä niin on jotain asiaa mistä kirjoittaakin. Sunnuntaina juoksin Mutan kanssa kaksi ja kymmenen, mistä kertyi matkaa 25km. Keli oli aivan huippu ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Aika jännä tunne oli herätä aamulla siihen kun auringonsäteet paistavat suoraan naamaan. Pitänee sulkea verhot ainakin viikonlopuksi jos meinaa yli kahdeksaan nukkua. Arkipäivinä taitaa tällä hetkellä tulla valoisaa puoli kahdeksalta, mikä on ihan sopivaa. Aamulenkille lähtiessäni on vielä pimeää, mutta valoisuus lisääntyy lenkin edetessä ja jossain vaiheessa kaikki katuvalot sammuvat.

Tänään juoksin aamulenkin 9km+2x100m melko hyvällä fiiliksellä. Työharjoittelussa oli vaiherikas päivä ja heti kello neljä oli porukat jo meikän oven takana. Sain onneksi rötvättyä hetkisen ja mietin mikä olisi päivän treeni. Päätin tehdä tänään vedot ja soitto valmentajalle toi varmistuksen. Vielä verrytellessä (4km) hallille mietin mitä tekisin ja päädyin ehdottamaan numeroita 6x2km. Antero hyväksyi suunnitelmani ja parin avausvedon (2x100m) olin valmis lykkimään. Ohjelmassa olikin ehkä tämän vuoden työläin harjoitus. Suonissa virtasi pari tuntia aikaisemmin juotu kahvi ja meikäläistä se ainakin piristää. Tyrkäsin menemään vetoja täydessä maratonkeskittyneisyydessä enkä antanut pienen väsymyksen haitata. Jalat toimivat itseasiassa mainiosti ja kun ottaa huomioon, että viime torstaina ja lauantaina oli kovat päivät niin kolmas kova viikon sisällä oli ihan kiitettävä suorite. Loppuverkkana oli käynti salilla +3km vr.

Illan kaksitonniset liikahtivat aikoihin 6.18, 6.15, 6.14, 6.16 ja 6.08 (jälkimmäinen tonni 3min)/ 200m eli 1,5min hölkkäpalautuksella. Kyseessä oli siis työmiehen treeni ja siltä se kyllä tuntuikin. Hengitys teki aktiivisesti töitä, mutta juoksu pysyi hyvin kasassa. Vauhdit eivät juurikaan kiihtyneet vaikka tarkoitus oli ja arvelin kroppani hylkivän kierroksia. Tästä syysta annoin itselleni pikkasen armoa ja jätin viimeisen vedon stategisesti juoksematta. Antero ei tietenkään tykännyt, mutta meikä on sen verran vanha kettu ja tunnen kroppani. Jalkojen iskunkestävyys oli vähissä vikoissa vedoissa enkä halunnut tehdä lisää lihasvaurioita. Huomenna on onneksi hieronta ja kyllä loppuviikostakin voi taas tyrkätä menemään.

Aikamoista siansaksaa päivän teksti, mutta koittakaa kestää :)

Vaajakosken testijuoksu

Viikon toinen kovempi reeni on paketissa. Suoritin sen Vaajakosken testijuoksun yhteydessä. Keuhkot saivat siis tuulettua reilun puolen tunnin suorituksen ajan raikkaassa kevättalvisessa säässä. Keli oli jokseenkin haastava, kun kovalle lumelle oli satanut pari senttiä uutta lunta. Nastakengät olivat nyt ehkä kolmatta kertaa jalassa ja täytyy myöntää että ei lipsunut niin pahasti kuin lenkkareilla. Juoksuvauhti tosin oli todella säälittävää. En olisi ikinä uskonut, että 3.40 vauhteihinkin saa tehdä täyden työpäivän, mutta niin vain tänään kävi.

Hieman etukäteen olin ounastellut veristä taistelua Marko Partasta vastaan, jolla oli kuitenkin orastavaa vatsatautia aamulla, mutta joka pisteli kotosalla saman reenin aika lailla samaa vauhtia kuin minä. Sain siis taivaltaa koko matkan itsekseni mikä oli lopulta ehkä hyväkin asia. Kireillä pohkeilla (torstain vedot) ja pakaroilla (eiliset penkillenousut) ei etukäteen ollut odotettavissa hyvää juoksua, mutta ei sitä kestävyysjuoksija aina voi olla hyvässä vireessä. Joskus on harjoiteltavakin eikä se niin vakavaa ole jos vähän jumittaa.

Paikalla oli tällä kertaa 16 kuntonsa testaajaa. Meikä lähti runttaamaan heti alusta lähtien ja tonnit tulivat 3.23/3.38/3.42/3.25/3.36/3.30/3.41/3.40/3.42/3.32. Mistään lennosta ei siis voida puhua, vaan hyvän reenin sain kuitenkin aikaiseksi. Kisan jälkeen kävin Penan kanssa pitsalla ja juteltua tuli monen tutun kanssa. Samalla täyttyi päivän sosiaalinen kiintiö.

Eiliset reenit olivat 9km+2x100m ja töiden jälkeen 12km+1x100m Jounin kanssa. Ilta meni rötvätessä, saunoessa ja sluipaillessa.

Ylhäällä olevat valokuvat on otettu joulukuun testijuoksusta. Hippoksen maratonkerhon kuvaaja otti kuvat.

Ja lopuksi pieni kaupallinen mainos, pistäkäähän kalentereihinne. Kisa on siis viikkoa ennen SM-maantietä ja loistava viimeinen silaus kunnolle!

6. Pentin Pinkaisu sunnuntaina 15.04.2012 klo 13.00
10km:
Reittiennätykset:
Miehet: Henri Manninen 31.17 (31min alituksesta Pena maksaa 300e!!!)
Naiset: Elina Lindgren 36.17
Reitti virallisesti tarkistusmitattu 2007, Kari Ristanen.

Juoksu on mukavaa puuhaa ja suunnistajien kanssakin voi reenata. Tänään pöllähdin neljän jälkeen Hippokselle ja mietin mitä sitä tänään tekisi. Ohjelmassa oli 6-8x5min, mutta ajattelin tehdä perinteisempiä matkavetoja. Rataa hölkkäili tuttuja kavereita suunnistuspiireistä ja tyrkkäsin itseni mukaan reeniin. Ohjelma oli aika miehinen 10x1000m, mutta alkuvauhdit eivät onneksi liian tappavia. Reeni meni siis mukavasti jutellessa loppua lukuunottamatta. Viimeisen vedon viimeiset 150 metriä meni nimittäin sen verran vauhdikkaaksi kun Jonne lykki rinnalle ja heittämällä ohi. Ite heitin luonnollisesti ranttaliksi siinä vaiheessa ja hölkkäsin maaliin. Vika veto 2.53 ja nöyryyttävä kiritappio suunnistajalle vai miten sen nyt ottaa. Onneksi itsetunto ei täysin tästä ole kiinni, mutta hiukan noloahan se on hävitä suunnistajalle. No niin tai näin kaverisuhteet säilyvät ja loppuverryttelykin tehtiin vielä yhdessä. Siinä siis tämän illan ISO uutinen. Reeni siis 4km+10x1000n/2min ja 200m hölkkäpal (3.27/3.27/3.24/3.22/3.18/3.17/3.14/3.13/3.07/2.53)+salillä selkiä/vatsoja+3km loppuverkka kämpille. Aamulla olin tyrkännyt 8km+2x100m aamuseiskalta.

Eilen oli palauttelupäivä ja iltapäiväksi iski pahasti lumimyrskyn. Uutta lunta oli baanalla ja ellei Hena olisi pyytänyt lenkille olisin pitänyt iltapäivän huilina. Nyt kuitenkin hölkkäsimme lumipöperössä kympin verran. Itellä juoksua tuli 1.05. Tarkoituksena oli joka kilometrillä vetää 10 sekunnin spurtti, mutta säästin ne loppuvetoihin. Tein siis Icebugeilla 10x100m ihan hyvällä kululla. Hölkkäsin päälle vielä harvinaisesti seiskakerrokseen rappusia käyttäen. Aamun lenkki oli se 9km+2x100m.

Joonas Harjamäki

Talven ekat hiihdot!

Elän lievästi sanottuna mielenkiintoista elämää. Erilaiset tilanteet päivän aikana johtuvat joko kevään saapumisesta tai sitten siitä että virikettä riittää aktiiviselle. Tänään oli nimittäin monenlaista säätöä tarjolla.

Aamulla juoksin hyvällä fiiliksella aamuseitsemältä 9km+2x100m. Illalla olin käräyttänyt sulakkeen asunnosta, mistä syystä puolet asunnon valoista on pimeänä. Tarvittavaa 10 ampeerin sulaketta piti tavoitella tänään kaupasta töiden jälkeen, mutta en muistanut. Puoliksi pimeässä kämpässä siis istun kun tätä kirjoitan ja modeemin piuhakin piti siirtää pistorasiaan mistä irtoaa sitä sähköä.

Eilenkin oli itse asiassa todella mielenkiintoinen päivä. Sarjassa 9km+2x100m+ 13km reipahkoa 4.20/km +salilla selkiä/vatsoja ei sinänsä ole mitään uutta vaan sen jälkeisessä aktiviteetissa. Kello kuusi oli JKU:n urheilijapalaveri, minkä jälkeen otettiin valokuvia tulevaa urheilijaprojektia varten. Tsättäily oli aktiivista yli lajirajojen. Seurasin Oskun kelkan vetoa ja Joonaksen lentävää nelikymppistä. Pääsin Maunon autokyydissä takaisin kämpille eikä tarvinnut lompsia parin tunnin palautuksella loppuverkkaa.

Tälle päivälle olin suunnitellut hiihtolenkkiä ja se toteutuikin. Hoviautonkuljettajaksi uhrautui vanha seurakaveri Tommi, joka pisteli vapaalla tyylillä menemään ihan mahdotonta vauhtia. Keli oli päivän lumimyräkän jälkeen yllättäen vain -2c. Alkumatkasta suksi tökki kirjaimellisesti tosi pahasti. Olin lentää nokilleni, mutta pikkuhiljaa suksen pohja alkoi viiletä ja pitoteipit hoitaa työtään. Yritin ottaa ekan hiihtolenkin mahdollisimman rennosti, koska tiesin että puhti loppuu käsistä kumminkin. Hiihto sujui kuitenkin kivasti ja olin aivan fiiliksissä. Ympärillä suomalainen metsä ja yläpuolella tähtitaivas. Hiihdin yhteensä tuntivartin eli 13,6km mikä on pikkasen juoksulenkkiä hitaampaa kyytiä. Aamusta normi juoksi 9km+2x100m.

Tommi lähti vielä saunomaan hiihtoreenin jälkeen ja kerrostalon äijäsaunassa oli hyvä tunnelma. Päivän mittaan oli vanha lukiokaveri Kenian ajoilta ottanut yhteyttä bisneksien merkeissä. Katsotaan mitä hyvää siltä sektorilta on tarjolla..

SM-hallit

Vuoden 2012 ja samalla olympiavuoden SM-hallit on käyty. Ilmeisesti lähestyvät EM-kotikisat tekivät sen, että YLE:kin oli paikalla molempina päivinä pitkine lähetysaikoineen. Eilen lauantaina katselin kisoja telkkarista Parkanosta ja etukäteen nautin siitä kuinka juoksu tulisi kulkemaan kolmosella. Perjantaina olin hölkötellyt aamulla 9km+2x100m ja illalla Parkanossa 9km+6x100m. Selkään tuntui edelleen joka askelluksella, mutta se ei menoa haitannut. Askeleessa oli havaittaviss jonkin verran herkistymistä ja luotin siihen että kyllä se sieltä tulee. Takareisissä oli sopivasti kireyttä matolla käymisestä eikä keskivartaloakaan tarvinnut pumpata. Odotin siis vain, että kunto nousee. Kävin saunassa perjantaina ja nukuin pari yötä hyvin. Lauantaina kävin iltapäivällä juoksemassa kevyen kympin enkä tehnyt yhtään loppuvetoa. Syynä oli enemmän se, että pakki oli aivan sekaisin. Kävin kerran kakkosella ennen lenkkiä, lenkin aikana ja kotiovea lähestyttäessäkin oli kiihdyteltävä vielä kerran. Venyttely oli ihan perinteinen samalla kun katselin lähetystä Pirkkahallista.

Illalla aloin tsekkailemaan kyytiä Tampereelle. Paljastuikin, että en pääse bussilla enkä junalla pelipaikalle ja kyyditsijäksi lähti oma iskä. Ajokeli oli aika surkea, mutta ehdimme perille hyvissä ajoin. Hämeenkyrössä pysähdyimme kahville ja tavoista poiketen join sumpit pullalla. Hallille päästyäni tsekkasin esiintymispaikan ennen pukukoppiin menoa. Sinne alkoi valumaan hiljalleen nylkkyporukkaa ja tunnelma oli varsin kotoisa. Lähdimme veryttelemään (4km) porukalla ulos ja lumikinokset pyörätiellä ei paljoa harmittanut. Radalle päästiin 20min ennen starttia. Tein yhden pidemmän avaavan ja rentoja satasia puolitusinaa. Juoksu tuntui hyvältä ja lihaksissa oli energiaa.

Startti tapahtui ajallaan ja löysin paikkani porukan puolivälistä. Muutamia Suomen kärkimiehiä puuttui viivalta ja siksi ehkä alkuvauhti ei ollut kovin kovaa. Puolimatka kärjen osalta tuli 4.15 pintaan, mistä Happo kaasutteli voittoon vetäen toisen puolikkaan 4.02. Kilometri ennen maalia tapahtui siis selkeä vauhdin parannus. Yritin itsekin lisätä rytmiä, mutta kärki karkasi. Pari kierrosta ennen maalia sain raastovaihteen päälle ja sain ohitettua pari kaveria. Juoksu kulki kaikkinensa todella hyvin ja pikkasen jälkeenpäin harmitti kun en ollut aktiivisempi alkumatkasta. Niin tai näin radalla nähtiin sitä parasta Miikaa. Juoksu kulki ja tuloksena oli oma halliennätys 8.32,45 (8.33,95 ylipitkä). Mieli oli siis kaikin puolin hyvä kisan aikana ja sen jälkeenkin. Nautin juoksemisesta mikä on pääasia. Lenkillä tulen jatkossakin käymään ja nyt seuraavaksi tavoitteena on aloittaa kunnon reenaaminen Haagin puolimaratonia varten.

Tulokset ja kuvia kisoista. Yle areenasta lähetys. Tuossa vielä kisan loppuratkaisust Jaakolle, joka ei jenkeissä näe yle Areenaa.

RAK_Half_Marathon_2012_Certificate.pdf

Måren diblomi kisoista!

happy happy joy joy

Tästä se alkaa nimittäin juoksusta nauttiminen. Enää en väännä suu kurtussa lenkkejä, vaan iloitsen siitä että mulla on kaksi tervettä jalkaparia joita voin liikutella. Ensi viikosta alkaen käyn hiihtämässä pari kertaa viikossa. Tapasin Tommia onneksi tänään ja miehellä on auto, jolla ajaa Laajavuoreen hiihtelemään. Seuraavaksi vois alkaa kattelemaan uusia hiihtimiä. Sain joululahjaksi rahaa niitä varten. Taitaa olla alennusmyynnit alkanu ja saan pitopohjasukset kohtuu hintaan.

Juokseminen tuottaa hyvää olo, kuten yllä näkyy. Aina kun juoksen kovemman treenin jälkeen Hippokselta kämpille on mieli yhtä juhlaa. Osaksi sen tekee se, että matka on pääasiassa alamäkeä ja juoksu tuntuu kevyeltä. Olotila on muutenkin hetken aikaa virkeä kovemman reenin jälkeen. Sitten tulee se raukea väsymys, joka kokonaisrasituksesta riippuen joko ramasee tai iskee sen kuuluisan kooman päälle. Kevät kuitenkin lähestyy ja reenien pitäisi koventua. Tämä tietää lenkkejä siinä pahan olon tuntumassa. Kutsutaan myös vauhtikestävyyden kehittämiseksi. Toki tätä on ohjelmassa ympäri vuoden, mutta kevättä kohden tehot nousevat ja vauhdit paranevat. Vielä kun sais koko kevään tampata terveillä jaloilla..

Eilen oli outo päivä. Skippasin aamulenkin, kun ajattelin hieronnan vaikuttaa kunnolla. Menin vasta illalla ulkoilemaan ja heti iski joku outo kramppi fileeseen eli vasempaan selkälihakseen. Tärähtely tuntui jokaisella askeleella. 12km juoksun jälkeen kävin Hippoksella tekemässä 10x100m ja palauttelin 4km kämpille. Reeni tuli tehtyä, mutta selkä tuntui oudolta. Tähän vielä kun päivällä vasen penikka jomotti olin aivan ihmeissäni.

Tänään aamulla (9km+2x100m) selkä oli vielä juntturassa aamulla. Levossa ei ole mitään tunnetta ja otin yhden Ibumaxin ennen illan reeniä. Hölkkäsin 4km Hippokselle, missä pääsin Kihun matolle kun radalle oli levitetty katsomot huomisia vanhojen tansseja varten. Matolla juoksin 5x600m minuutin palautuksella niin että ekat kolme oli 3min rytmiä ja kaksi vikaa 2.50 rytmiä. Päälle otin mittaa juoksumatosta kun kiilasin 200m pätkiä 22/23/24/25/26 km/h. Loppu tuntui aika ekstremeltä mutta jalat tulivat mukana eikä haavereita sattunut. Happoja ei kertynyt jalkoihin noin lyhkäsissä nyppäisyissa varsinkaan kun matolla meni 40m siihen että vauhti kiihtyi asetettuun pykälään. Innostuin kuvailemaan kännykällä pienen pätkän ja luulen että tulen tekemään sitä enemmän kevään mittaan jotta homma ei mene liian vakavaksi.

ystävänpäivää!

Toivotan otsikon mukaista päivää kaikille blogin lukijoille. Uskollisesti olette jaksaneet lukea jorinoitani jo vuodesta 2007. Blogitekstejä on ilmestynyt tähän mennessä reilu pari tuhatta, enkä näe syytä lopettaa rakasta harrastustani. Aktiviteeteista ei tosiaan ole pulaa ja kirjoittaminen on yksi tapa toteuttaa itseään. Taidosta tuottaa tekstiä on hyötyä moneen asiaan mm. työelämässä. Nykyisessä harjoittelupaikassa kirjaan esim asiakastapaamisen Efficaan. Lisäksi se, että osaa poimia olennaisia asioita jostain keskustelusta helpottaa toimimista. Olen tehnyt tätä tulkin työssäni ja nyt hahmotan asiakkaiden elämää yrittämällä muodostaa jonkinlaisen käsityksen tilanteesta.

Juoksupuolella kuuluu ihan hyvää. Eilen piipahdin hallilla vähän vauhteja hakemassa ja kroppa toimi ihan kivasti. Aamulla hölkkäsin sen normaalin 9km+2x100m ja illalla reeni oli 4km+3x100m+ 200/400/1000 ja sama toisinpäin. Tonnit oli ainoita vähän kovempia ja kulkivat 2.54/2.44. Kakkoset oli 30 sekunnin pintaan ja neloset 68/66. Väliin hölkkäilin kaksi tai kolme kierrosta niin että rytmi pysyi koko ajan yllä. Olin hörpännyt kahvin töiden jälkeen ja siksi ehkä kroppa kaipasi töitä. Tein siis ekstrana polvennosto/pakarajuoksua 4x40m+ selkiä/vatsoja/leukoja salilla +2x10 syväkyykkyhypyt+ 2km hölkkäilyä hallilla ja kunnon loppuverkka 5km.

Tällä hetkellä tuntuu, että kropasta saattaisi löytyä vääntöä ja sehän selviää sunnuntaina. Kropan pieni jumi paljastui tänään hieronnassa Timon taitavassa käsittelyssä. Päivän mittaan olin hölkkäillyt ensin aamulla 9km+2x100m ja illalla Maunon kanssa lumipöperössä 14,5km Jyväsjärven ympäri. Perinteisesti mulla on ollut hyvä kulku kolmantena päivän hieronnasta. Taidan nyt vähä useammin ottaa siis hierontoja ja menneelle ei mahda mitään. Olis pitäny olla aiemmin liikkellä niin lauantain tonnivitonenkin olisi saattanut kulkea.

Wedstrijdverslag Groet uit Schoorl Run 2012 from Losse Veter on Vimeo.

Parin päivän blogipäivitystauko on ohi. Perjantaina otin rennosti ja koitin palautua seuraavan päivän kisaan. Jätin väliin aamulenkin ja illalla hintsailin ainoastaan 8km+2x100m. Selkeästi tuntui, että lihaksisto on vielä tukkeessa. Illalla kävin saunassa ja venyttelin hyvin siinä toivossa, että kroppa palautuisi. Nukuin pitkät kymmenen tunnin yöunet ja heräsin lauantaihin virkeänä. Aamulenkki 4km+2x100m ei yhtään parempia lupaillut. Tiesin että eurooppalainen maili ei tulisi kulkemaan.

Alkuverkan 5km juoksin Jonen, Robbanin ja Hapon kanssa. Fiilis oli kuin olisi lenkillä ollut, eikä herkkyydestä tietoakaan. Puhelin jo pojille, että tänään voi tulla hidas juoksu mun kohdalta. Tein avareita aika paljon varmaan 6x100m + rullaukset radalla kaarteisiin tuntumaa ottaen. Startin päätin ottaa varovasti ja perinteitä noudattaen jäin alussa muiden taakse. Siitä siirryin ulkoradoille, missä yleensä saa juosta rauhassa ja hakea omaa rytmiä. Kisassa se kyllä löytyi, mutta liian hidas. Aloin tasaisesti jäämään porukasta ja tonnin väliaika oli jotain 2.45. Siitä vielä pikkasen vauhti tippui ja loppuaika 4.10 on varmaan mun hitain koskaan hallissa. Jalat menivät hapoille, mutta ei pahasti. Olotila oli periaatteessa hyvä, mutta koneesta ei vain saanut tehoja irti. Tämä oli toki jo tiedossa ja ensi viikollahan se tärkeä kisa on. Harmi vain, sillä tänä vuonna Jyväskylään Hippokselle on tullut ihan mukavasti nylkkyporukkaa.

Sunnuntaina eli tänään Markun ja Jarin kanssa kevytvauhtinen pitkä 27km Vaajakosken suuntaan. Kulku oli hyvä ja luulen että myös kunto. Tässä vaiheessa vuotta ei tarvi hirveessä paniikissa olla jos ei kulje. Pääasia että tekee hyviä reenejä ja jalat pysyy kunnossa.

Jatketaan eilen aloitettua mustavalkokuvien esittelyä. Viereinen kuva on otettu Massawasta, mikä on ollut joskus vireä bilepaikka Asmaralaisille. Eritrean taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä ole kovin hyvä ja yökerhotkin saavat rapistua. Katsotaan mikä on tilanne viiden vuoden päästä.

Alakuvassa elävä legenda Markku Varjo, joka kuvassa näyttää himoraastajalta. Sen verran mies on kyllä reenejä vetänyt että Juoksija-lehteen pitäisi päästä. Päätoimittajalta hiukan asiaa tiedustelinkin ja katsotaan mikä on vastaus. Joka tapauksessa tekisi pieni matkaraportti Eritreasta kirjoittaa. Voin suositella paikkaa mailerista maratoonariin. Ihmiset ovat ystävällisiä, Asmaran arkkitehtuuri kiinnostava ja hintataso alhainen. Maa ei ole mikään massaturismikohde, mutta kuka sellaisiin haluaisi mennäkään?


Päivät alkavat Suomessa pidetä pikku hiljaa. Seiskan aamulenkit tuntuvat silti aika raskailta ja huomenna taidankin skipata kun on kisat tulossa. Tämä viikko on ollut ihan hyvää reeniä ja päivän vedoissa pikkasen painoi.

Ohjelma oli 4km vr+4x100m avarit+ 10x200m 1min seisoskelu palautuksella. Vedot meni siihen 31 pintaan ja vikat kolme 30 sekkaan. Mies jaksoi, mutta jalat eivät heiluneet tarpeeksi rivakasti. Tai suunniteltua vauhtia pääsin, mutta tunne oli kaikkea muuta kuin herkkä. Lihaksisto on selkeästi pikkasen väsynyt ja jumissa. Hieronta olisi tehnyt terää tällä viikolla, mutta onneksi sellainen on ensi tiistaina. SM-hallit on muutenkin tärkeämpi kisa ja toivotaan hyvää kulkua sinne.

Työharjoittelu etenee kivasti. Tänään oli monenmoista palaveria ja taas tuli opittua. Fyysisesti ei ole rankkaa, mutta aivot on aika kovilla kun yritän ymmärtää ja pysyä kärryillä kaikesta. Keväällä ei ole siis toista treenileiriä, mutta uskon että reenailu onnistuu Suomessakin. Tärkeä tavoite on Kuopion SM-puolimaraton ja toivotaan että siellä mies olisi kunnossa. Sitä ennen kuitenkin Haagin puolikas maaliskuun 11 päivä.

leikkikenttä

Mustavalkoinen kuva tekee jännän tunnelman valokuviin. Tyhmempikin tajuaa, että kuvista puuttuu värit. Mutta onko mustavalkokuva automaattisesti vanhanaikainen ja ruma? Alimmaisen kuvan lasten leikkikenttään se ainakin tuo tietyn ekstra kalsean tunnelman. Betoninen liukumäki näyttäisi olevan sotatantereella. Yläkuvassa Markku osti banaaneja ja tunelma on vähintään mielenkiintoinen. Mitä Markku katsoo maassa? Keskimmäinen valokuva onkin jo perinteinen lässyn lässyn maisemakuva. Takana näkyvä aallonmurtaja on ainakin osan matkaa laivanhylky. Huomenna lisää otoksia.

Aamulla herääminen ei ole mitenkään herkkua. Seiskalta aamulenkille ei ole mun juttu tai sitten olen tottunut pääsemään liian helpolla. Tähän työharjoitteluunkin varmaan tottuu ja ensi viikosta alkaa unikin olla sikeämpää. Nyt olen jo puolihereillä ennen herätyskellon soimista.

Aamulla siis 9km+2x100m
Illalla 15km kevyttä+loppukiihdytys.

Illan reeni toteutui niin että juoksin Jonelle Myllyjärvelle, mistä mies hyppäsi letkaan. Lenkki jatkui pienen sakkokierroksen kautta Hippokselle, missä vartin verran sisätiloissa. Tunnin jälkeen palasin kämpille ja kelloa oli kulunut 1.15 ja kilsoja 15. Ohjelmassa olisi ollu vähä enemmän, mutta jalat oli pikkasen kipeät ja kisat tulossa lauantaina. Huomenna kuitenkin taas hallille pari vetoa tekemään ja perjantaina löysä päivä.

Harjoittelu jälihuollossa on ollut mielenkiintoista. Työntekijöiden rautainen ammattitaito on ihailtavaa. Iltapäivällä istuin kirjastolla kaupungin koulutuksessa. Meneillään on joku organisaatio uudistus. Mielenkiintoista oli kuunnella esityksiä ja todeta mielessä kuinka samaa veivausta päättäjätasolla tehdään jatkuvasti. Pitäisi tehostaa toimintaa ja säästöjäkin saada aikaan.

Liikunta tuo hyvää oloa. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vaikka alla on kohtuu raskas työpäivä voi pienen huilimisen jälkeen päästä hyvään treenivireeseen illaksi. Aamulla olin seitsemältä tamppaamassa yön aikana sataneella lumella aamulenkkiä (9km+3x100m). Pikkasen pöperöinen lumi kieltämättä jumittaa jalkoja, mutta näillä mennään.

Pakkanen kiristyi yllättäen illaksi vajaasta kymmenestä asteesta lähelle pariakymmentä. Hallille verrytellessä (4km) tahtoivat näpit jäätyä samaan aikaa kun piti kantaa vetotossuja käsissä. Vasta hallilla päätimme millainen reeni olisi edessä. Jounilla oli 2x8x300m 51 sekuntiin/ 100m eli 1min palautuksella. Avarit olivat 3x100m ja pikkasen kertoi mikä on päivän vire. Selkeästi maileri Jouni oli herkemmässä vireessä, mutta päätin roikkua miehen peesissä. Kaveri suostui onneksi vetojuhdaksi ja meikä hyödynsi leveän selän takana juoksemisen. Ekat 20m mentiin aina täysiä kunnes vauhti alkoi tasaantua. Tästä alkuspurttauksesta selvittyäni rytmi tasaanti ja 200m väliaika oli sen 34s. Ekan sarjan vedot menivät pääosin 50 sekunttiin ja toisen 49 sekunttiin ja kolme viimeistä oli 47, 46 ja 45. Viimeisessä vedossa Jone sattui tällä kertaa olemaan mua pikkasen nopeampi, mutta mun itsetunto kestää kyllä tappion.

Reeni jatkui 3kierroksen verkalla, aitakävelyllä ja piipahduksella salilla (selkiä/vatsoja ja pari leukaa). Loppuverkka oli 3km. Huomenna jälkihuoltoon opiskelemaan työtä. Tänään oli mielenkiintoinen visiitti Äijälän perhekotiin.

maaantai

Vielä pari viikkoa sitten lenkkeilin sortseissa ja hihattomassa paidassa. Viime ja tälläkin viikolla tahtoi olla ongelmana, että ei vaatetus riitä. Nyt nenänpää punottaa kuin petteripunakuonolla. Joka vuosi sama juttu. Ehkä se vain kertoo siitä, että elämä menee eteenpäin.

Tänään aloitin sosiaalityön harjoittelun jälkihuollossa. Työporukka vaikuttaa varsin mukavalta ja mielenkiintoiset pari kuukautta on edessä. Sen verran voin todeta, että kyllä joillain ongelmia riittää. Usein sosiaalityö on sitä korjaavaa työtä, kun suunnilleen kaikki on mennyt pieleen. Enää ei suku ja lähiyhteisö jeesaa samalla tavalla kuin ennen. Se vastuu on nyt yhteiskunnalla.

Pressan vaalit on siis käyty ja Sauli valtuutettiin vastuulliseen tehtävään. Kova kokoomuslainen, jolla talousasiat ovat hyvin hanskassa. Uskon silti, että Sauli on mies paikallaan ja käynyt pitkän elämänkoulun tehtävään päätyäkseen. Katsotaan mihin suuntaan Suomea johdetaan seuraavat kuusi vuotta. Aika jännä miten äänestäjien mielipiteet on heitellyt kuluneen vuoden aikana Perussuomalaisten jytkystä vihreiden suureen kannatukseen. Jälkimmäisessä vaalissa äänestettiin ehkä enemmän miestä kuin puoluetta, mutta silti tilanne kertoo vähän missä yhteiskunnassa mennään. Joskus olen itekin miettinyt kunnallispolitiikkaan lähtemistä, mutta sen aika ei ole vielä.

Päivän treenit olivat aamusta 9km+2x100m ja illasta 2km+12km reipas 4min/km+2km. Jalat oli herkän tuntuiset, mutta vauhti ei tuon kovemmaksi noussu. Keli oli tuulinen, -7c ja lenkkari piti hyvin. Saattoi olla, että eka harjoittelupäivä ja pari tuntia kirjastossa tarjouspyyntö infossa tulkkauksiin liittyen tekivät tehtävänsä.

Eilisen rötväyksen jälkeen otin tänään itseäni niskasta kiinni. Suuri kysymysmerkki aamulla olivat kovat pakkaset. Katselin puhelimen säätietoja ja aamulla näytti olevan -33c. Puoli kymmenen olin kuitenkin baanalla kohti Savelan risteystä. En ollut varma tuleeko sinne ketään joten jatkoin matkaani Laajavuoren suuntaan kun ketään ei näkynyt. Jälkeenpäin luin, että Markku ja Keron Jaakko olisivat siellä olleet. Ehkä parempi näin, sillä kova puhuminen vie kylmää ilmaa keuhkoihin ja puhumattomuus taas päinvastoin. Silti alkoi naama olla jäässä puolentoista tunnin päästä, että päätin piipahtaa sisätiloissa. Hölkkäilin Hippoksen levitetyllä tekonurmella "matolla" 20min ja palasin kämpille. Kello näytti tasan tarkalleen kaksi tuntia. Arvioin juosseeni vajaat 25km eli hyvän lenkin siis.

Hippoksella törmäsin hovihierojaani Timoon, joka oli pyörälenkillä piipahtanut hallin puolelle lämmittelemään. Myös hiihtäjä Matti Heikkinen hölkkäili nurmella, mutta tunnistin vasta hänet äänen perusteella. Sen verran oli lippis syvällä päässä eikä juoksutekniikka ollut tuttu. Välillä jo ajattelin juoksevan kaksi kevyttä lenkkiä, mutta sain siis venytettyä lenkin parituntiseksi. Naamaan olin teipannut teippiä lenkin ajaksi, mutta vähä kylmä meinasi silti tulla. Kengän nauhoja piti mennä sitomaan kerrostalon rappukäytävään, mikä oli ihan hyvä veto.

Päivän suurin juttu mun lenkin lisäksi taitavat olla presidentin vaalit. Menin yliopiston kirjastolle äänestämään Niinistöä huomatakseni lompakon jääneen kämpille. Palasin kuitenkin hakemaan sen, mutta välissä kahvittelin Jounin kanssa Koffarissa. Siellä oli rahkapulla/kanelikierre+ kahvi tarjolla vaalien kunniaksi hintaan 2e. Ahne ja häikäilemätön kun olin join kahdet kahvit ja söin kahdet pullat. Niiden jälkeen olin valmis kävelemään kirjastolle ja antamaan ääneni. Tämän jälkeen pyörähdin vielä kylässä pikkusiskolla. Loppuillasta kuuntelen televisiosta vaalivaljojaisia.

Pakkasta!!!

Valoa löytyy tunnelin päässä, olen vakuuttunut siitä. Viime viikkojen paukkupakkanen hidastaa kyllä pikkasen menoa, mutta eiköhän se siitä. Aamulla herätyskello soitti 7.30, mutta Iphonen säämittarin lukema -32 sai minut palaamaan takaisin sängyn lämpöön. Jatkoin unta tunnin verran ja herättyäni pakkasta oli, yllätys yllätys aivan liikaa.

Tänään lauantaina oli tärkeä päivä. Ilmoittauduin jo viime elokuussa kandin ja työharjoittelun kursseille, joita ei voinut aloittaa ennen aloitusseminaaria. Tästä syystä aloitankin harjoittelun lastensuojelun jälkihuollossa heti maanantaina ja kandin työ on jo hyvällä mallilla. Meinaan selvittää maahanmuuttajien liikuntamahdollisuuksia Jyväskylässä. Muuan maratoonari Zeta on tutkinut asiaa enemmänkin Turun suunnalla. Nyt ajattelin selvittää paikallisten seurojen kiinnostusta ottaa maahanmuuttajia urheilutoimintaansa. Katsotaan poikiiko projekti joskus jotain muutakin.

Istuin kuin tatti yhdeksästä neljään yliopiston Agoralla. Komea rakennus lykättiin pystyyn silloin kun taloudella meni hyvin. Itse seminaareissa sain hyödyllistä tietoa tulevia puuhasteluja silmällä pitäen. Alun perisuomalainen jäykistely otti aluksi pattiin, mutta kyllä vierustovereiden kanssa sai jotain juttuakin aikaiseksi.

Päivä setin jälkeen oli ajatuksena käydä edes pienellä iltalenkillä. Pakkanen alkoi kuitenkin pian kiristymään ja näytti yli -25c kun pääsin kämpille. Söin pikkasen ja maistelin Runebergin torttuja. Niin vain taas kävi, että lepo vei voiton. Huomenna kuitenkin taas kosto päälle ja heti aamusta pitkällelenkille! Muistin virkistykseksi kuitenkin raasto.comin virallinen maraton Z-sanakirja:

A

Maratonammattimaisuus = kisaviikon aikana tehtävät toimenpiteet, kuten tankkaus, matkustaminen kisapaikalle 2 vrk ennen kisaa, omien juomien käyttö ja pullojen merkkaus, geelien käyttö, kaikkien ylimääräisten liikkeiden välttäminen maratonin aattopäivänä. Tarkoittaa myös kisan aikana tehtyjä, maratonkokemukseen perustuvia ratkaisuja

Maratonantautuneisuus = taistelun lopettaminen maratonilla. Ei tarkoita välttämättä keskeytystä

B

C

D

E

Maratonenergiattomuus = energian loppuminen maratonilla. Oireina mm. yleinen heikotus, tärinä, korvien vinkuminen ja huimaus

Maratonennustavaisuus = maratontuloksen pohtiminen etukäteen

Maratonepätoivoisuus = kisan aikana tuleva tunne, että ei jaksa ja matkaa on paljon jäljellä

F

G

H

Maratonhaluttomuus = ei kiinnostusta juosta maratonia

Maratonhelpottuneisuus = tunne maratonin maalissa kun ei tarvitse enää juosta

Maratonhinkkaavaisuus / höylääväisyys = maratonien juokseminen jatkuvalla syötöllä

Maratonhipsu = kevyellä askeleella maratonia juokseva miespuolinen henkilö

Maratonhipsutar = kevyellä askeleella maratonia juokseva naispuolinen henkilö

Maratonhorkka = paleleminen maratonin maalissa

Maratonhuolimattomuus = vaseliinin unohtaminen ennen kisaa, juomapullon lipeäminen kädestä kesken kisan ennen juomista, geelin ruiskauttaminen rinnuksille suun sijaan jne.

Maratonhyeena = tuskaa halveksiva maratoonari
Maratonhyytyneisyys = vauhdin hidastuminen maratonin toisella puoliskolla

I

Maratoninnoitus = maratonidolin antama esimerkki

Maratoninnostuneisuus = innostuminen maratonista

Maratoniskutus = viimeisen 2 kk aikana ennen maratonia haettava ominaisuus, jolla lihaksisto kestää maratonhakkauksen

Maratonitkuisuus = maratontunteen valtaan joutumisesta seuraava reaktio

Maratonitsetuhoisuus = pieleen mennen maratonin jälkeen mieleen tuleva ajatus ranteiden auki vetämisestä tai junan alle hyppäämisestä tai molemmista

J

Maratonjännittyneisyys = ennen maratonkilpaa tuleva tunne. Välttämätön maratonin onnistumisen kannalta. Ei pidä sekoittaa maratonpelkääväisyyteen

Maratonjärkevyys = omaan kuntoon nähden realistisen taktiikan noudattaminen maratonilla

Maratonjärkyttyneisyys = sen huomaaminen, ettei maratonilla kulje

K

Maratonkannustavaisuus = muiden maratoonareiden kannustaminen

Maratonkanveesi = tie, joka vetää maratonin viimeisellä kympillä puoleensa kuin magneetti

Maratonkehittyneisyys = oman maratonennätyksen paraneminen

Maratonkeikari = juppimaisissa vaatteissa ennen ja jälkeen maratonia tepasteleva pukumies

Maratonkepoisuus = juoksu tuntuu kevyeltä maratonin aikana

Maratonkeskittyneisyys = vähintään puolen vuoden valmistutumisjakso ennen maratonia, jossa kaikki harjoitukset ja kilpailuohjelma rakennetaan pelkästään maratonia silmällä pitäen. Tähän kuuluu sekä fyysinen että henkinen maratonkeskittyneisyys

Maratonkeskittymättömyys = maratonkeskittyneisyyden vastakohta: lyhyt valmistautuminen, muut kisat tärkeämpiä kuin maraton, ajatukset koko ajan muualla kuin maratonissa.

Maratonkesto = ominaisuus, jonka ansiosta jaksaa juosta maratonin

Maratonkieltäytyneisyys = vetäytyminen maratonilta viime hetkellä ilman syytä

Maratonkissa = naispuolinen maratoonari

Maratonkolli = miespuolinen maratoonari

Maratonkone = maratoneja tasaisesti, yleensä ilman suuria romahduksia juokseva miespuolinen maratoonari

Maratonkonetar = maratoneja tasaisesti, yleensä ilman suuria romahduksia juokseva naispuolinen maratoonari

Maratonkulkemattomuus = huono kulku maratonin aikana

Maratonkulkevaisuus = hyvä kulku maratonin aikana

Maratonkuume = tunne, jossa ei malttaisi odottaa seuraavaa maratonia

Maratonkyllästyneisyys = maratonien juoksemisesta ei saa enää kiksejä

L

Maratonliikuttuneisuus = maratonin maalissa tuleva tunne, jossa silmässä on roska ja kurkussa kutiseva pala

Maratonlaatoittavaisuus = oksentaminen joko maratonin aikana tai maalissa

Maratonluotto = usko onnistumiseen maratonilla

Maratonluovuttavaisuus = vetäytyminen maratonilta vamman, sairauden tms. takia

M

Maratonmasentuneisuus = tunne, kun palkinto maratonia varten tehdystä työstä jää saamatta. Maratonpettyneisyyden jälkiseuraus

Maratonmitäänsanomattomuus = juostu maraton ei aiheuta positiivisia eikä negatiivisia tunteita

Maratonmotivaatiomattomuus = ei motivaatiota maratonille harjoittelemiseen

N

Maratonnelikenttä = teoreettinen malli, jossa pystyakselin muodostavat maratonluotto ja maratonpelkääväisyys ja vaaka-akselin maratonkeskittymättömyys ja maratonkeskittyneisyys. Tähän nelikenttään jokainen voi sijoittaa juoksemansa maratonit

Maratonnilkuttavaisuus = kesken maratonia tullut vamma jonka johdosta normaali juoksu on mahdotonta

Maratonnelistäväisyys = kovaa juokseminen maratonilla

O

Maratonolevinaanolevaisuus = omilla maratontuloksilla kerskaileminen isoon ääneen ihmisjoukossa, esim. lentokoneessa niin että kaikki varmasti kuulevat

Maratononnellisuus = kaikkien maratoonareiden tavoittelema tunne, joka aiheutuu uran tärkeimmän maratontavoitteen saavuttamisesta, täydellisesti onnistuneesta maratonista. Antaa ikuisen suojan maratonpettyneisyyttä vastaan. Vain harvat maratoonarit pääsevät koskaan maratononnellisuuteen.

P

Maratonpelkääväisyys = suuri epävarmuus ennen maratonia omasta kunnosta, joka ilmenee paniikinomaisena epäonnistumisen pelkona

Maratonpilvilinna = haaveiluun, ei harjoituksista muodostuneeseen faktaan perustuva kuvitelma siitä, mihin pystyy edessä olevalla maratonilla

Maratonpetturimaisuus = on ensin maratonfani, mutta kääntyy myöhemmin pelien ja leikkien tai moottorin ulvonnan faniksi maratonin kustannuksella

Maratonpettyneisyys = keskeytyksestä tai täydellisestä romahtamisesta maratonilla seuraava tunne

Maratonpuistattavuus = kylmien väreiden kulkeminen selkäpiissä muisteltaessa maratonin tuskaa

Maratonpäämäärättömyys = maratonin lukkoon lyöminen viime hetkellä ennen kisaa

Maratonpäättäväisyys = maratonin aikana ratkaisujen tekeminen ilman epäröintiä

Q

R

Maratonraahautuneisuus = liian kovan alkuvauhdin takia maratonin toisen puoliskon raahautuminen puolikuolleena

Maratonraastavaisuus = raastaminen maratonilla

Maratonraikulimaisuus = riskillä vedettävä kova maratonin alkuvauhti

Maratonrallatus = rentoa, mutta kovavauhtista juoksua maratonilla

Maratonrentoutuneisuus = ei tunne paineita ennen maratonia

Maratonriippuvuus = pakottava tarve juosta maraton yhä uudelleen

Maratonrillutus = maratonin aikana tehtävät äkilliset vauhdin muutokset

Maratonryytyneisyys = pari tuntia maratonin jälkeen alkava pohjaton väsymys

S

Maratonselitteleväisyys = syiden keksiminen miksi maraton ei kulkenut

Maratonsitku = sisukas maratoonari

Maratonsitkuilevaisuus = maratonin juokseminen väkisin maaliin

Maratonsuru = maratonin jälkeisellä viikolla alkava tyhjyyden tunne, kun pitkä maratonprojekti on päättynyt

Maratonsuuttuneisuus = epäonnistuneista maratonjärjestelyistä johtuva tunne

T

Maratontavoittelevaisuus = jonkin ajan, ei pelkän läpijuoksun tavoitteleminen maratonilla

Maratontietämättömyys = sellaisten henkilöiden kommentointi maratonista, jotka eivät ole juosseet maratonia

Maratontakkiaukisuus = lähteminen maratonille ilman maratonin kunnioitusta

Maratontunteellisuus = maratonin ihmisessä herättämät liikuttuneet tunteet

Maratonturhautuneisuus = itsestä riippumattomat syyt (esim. sää) estävät kunnon maratontuloksen tekemisen

Maratontyytyväisyys = kohtalaisesti juostusta maratonista seuraava tunne, ei 100 % onnistuminen, mutta ei myöskään epäonnistuminen

Maratontähtääväisyys = maratonkeskittyneisyyden esiaste

Maratontäriseväisyys = energian loppumisesta seuraava fyysinen reaktio

U

Maratonunohtumattomuus = maratonien yksityiskohtien ja maratonaikojen muistaminen tarkkaan

Maratonunohtavaisuus = maratonien yksityiskohtien ja maratonaikojen unohtaminen

Maratonuskaltavaisuus = ennalta laaditun maratontaktiikan noudattamisen uskaltaminen riippumatta siitä, mitä muut kilpailijat tekevät

Maratonuskomattomuus = sellaisen suorituksen tekeminen maratonilla, mihin ei etukäteen uskonut

V

Maratonvaluvaisuus = maratonin alkupuoliskolla tavoiteltava tunne, jossa edetään suunniteltua vauhtia niin vähällä energiankäytöllä kuin mahdollista

Maratonvapautuneisuus = maratonpaineiden hellittäminen maratonin jälkeen

Maratonvauhtikesto = kyky juosta omaa maratonin kilpailuvauhtia mahdollisimman pitkään

Maratonvituuntuneisuus = tunne, mikä syntyy kun asiat eivät mene ennen kisaa tai kisan aikana suunnitellusti

W

Maratonwaterloo = pieleen mennyt maraton. Sukua maratonpettyneisyydelle

X

Y

Maratonyllättyneisyys = kilpakumppanin, jonka on jo luullut jäävän, heittämällä tekemä ohitus maratonilla

Maratonyksinäisyys = usein maratonille valmistauduttaessa harjoituksissa koettu tunne

Maratonylpeys = ylpeys omasta lajista

Z

Maratonzombius = maratonin jälkeisinä päivinä ilmenevä katseen lasittuneisuus ja keskittymiskyvyn puute

Å

Ä

Maratonäijämäisyys = joillekin maratonin jälkeen tuleva äijäuho

Ö

Maratonöverit = kesken maratonin tai maratonin jälkeen kanveesiin ja sairaalaan

[raasto.com]

Päivän ulkoilut:
Aamulla: 9km+2x100m
Alkuilta: 9km+10x100m/ vaihtelevalla palautuksella+2x50 penkille nousua+3km vr
Ilta: Sauna ja venyttely

Perjantai sujahti nopeasti, mikä on hyvä se. Pikkasen sain rahaa tienattua sekä käytyä yliopiston kirjastolla. Siellä tein aineistohakua tulevaa kandintyötä varten. Sainkin imuroitua aika monta journaalia usbi-tikulleni. Lounaalla Jounin kanssa yritin säätää läppärin Garminin ohjelmaa kuntoon siinä onnistumatta. Joulukuun 26 päivän jälkeen ei yksikään reeni ole suostunut siirtymään kellosta tietokoneelle. Tämä tietenkin sapettaa ja ehkä eniten se, että en saa Asmaran reenejä piirrettyä kartalle. Mielenkiintoista olisi ollut näyttää lukijoille, missä päin sitä tuli pyörittyä. Olisin myös tuleville Asmaran kävijöille näyttänyt hyvät reenimestat. Nyt ei auta muu kuin ottaa itse asiasta selvää.

Illalla hölkkäsin salille, missä Saarijärven nuori Joonas Rinne rullaili satasia. Iskin völjyyn ja sain kiihdyteltyä oikeen kunnolla. Palautus vaihteli 15 sekunnin ja 100m kävelypalautuksen jälkeen. Kymmenen vedon jälkeen takareidet tuntuivat tehneen töitä ja lämpö nousi kropassa. Jalassa nimittäin oli alusasun lisäksi paksut tuulihousut. Hippoksella pelasi lämmitysottelussa JJK eli paikallinen palloiluseura käsipalloa. Saattoi kyseessä tosin olla fuutsalpelikin, mutta aikamoista seisoskelua peli kuitenkin oli..

Huomenna aamusta yliopistolle opiskelemaan skarppina ja sitä ennen mahdollinen aamulenkki. Hyviä viikonloppuja!

Montako urheilijaa paikannat oheisesta kuvasta? Tai laitetaan tarkennus, montako kestävyysjuoksijaa löydät? Oikealla olevaa Sudanin joukkueen valmentajaa lukuunottamatta kaikki ovat työn sankareita eli sitä korkeinta aatelia. Tänäänkin Hipposhallin 100m suoraa juoksenteli monenmoista ja ikäistä urheilijaa. Suurin osa hallista oli tekonurmen peitossa. Pressun takana nuoret futarit pitivät tällä kertaa treeniään. Muuten se on ollut tällä viikolla pesäpalloilijoiden ym hallussa. Jos jossain vaiheessa olisi hiljaisempaa menisin nurmelle hölkkäilemään lenkkiä. Sellainen saattaa avautua huomenna illalla sillä kenelläkään ei näyttäisi olevan vuoroja.

Koska torstai on vetopäivä eikä radalle päässyt menin juoksumatolle vetämään vetoja. Paikaksi löytyi Kihun labran pikkumatto. Sirpa avuliaasi päästi sisälle ja ohjasti vempaimen käytönkin. Vedin ekat 2km vedoista tunnustellen 3.30 vauhtia. Tämän jälkeen kiristin 3.20 vauhteihin, jotka kulkivat ihan hyvin. Vikan kaksitonnisen uskalsin jo juosta 3.10 vauhtia. Syke läheni 170 luokkaa eli anakynnystä. Koska mono oli syönnillä ja jalat herkässä kunnossa eilisillan ja tämänaamuisesta lepäilystä lisäsin kierroksia. Lyhensin vedot tonneiksi ja ne meni 3.00 sekä 2.51. Vika pisti jo aika lailla puhalluttamaan ja syke näytti 180. Jalat ja keuhkot kuitenkin toimivat. Palautus oli siinä minuutin luokkaa.

Matolla juoksentelu ottaa yleensä pikkasen alaselkään. Niin harvoin tule alta rullautuvan maan alla kuljettua että selkä tahtoo mennä pikkasen kaarelle. Tästä syystä piipahdin salilla selkiä ja vatsoja pumppaamassa ikään kuin vammoja ennalta ehkäisevästi. Verryttelyt tänään olivat 4+3 eli päivän saldoksi 19km.

Juoksu on kyllä ihan mukavaa puuhaa ja tuo elämään mielekkyyttä. Siinä saa tehdä sitä mistä tykkää kavereitakin näkee. Olotila on useinmiten reenien jälkeen loistava ja voisihan sitä huonomminkin vapaa-aikaansa kuluttaa.

Pakko tulla päivittämään blogia heti, muuten se jää. Suomi elämä näyttää olevan sen verran hektistä ja kiireistä että koko ajan on pieni säätö päällä. Milloin ei ole töitä niin on reenejä, syömistä ja opiskeluja. Varsinaiselle asialle eli rötväämiselle ei tahdo jäädä aikaa. Lisäksi vielä kun pimeä tulee viiden jälkeen alkaa väsymys painaa. Niin myös tänään kun työt pikkasen venähtivät. Anssi meni kolmelta Vaajakoskelle vesijuoksemaan enkä ehtinyt siihen kyytiin. Ajattelin veivaavani Laajavuoren Rantasipiin, mutta sekin urotyö jäi tekemättä. Sen sijaan kävin huoltoasemalta hakemassa tankkausravinteita ja saavuin kämpille. Söin kismetin, avasin sipsipussin ja aloin rötvätä. Keho vaati lepoa ja annoin sille sitä. Tietokoneelle oli kuitenkin raahauduttava osallistumaan kandintyön ja harjoittelun orientaatiokeskusteluihin.

Eilinen oli kevyt palauttava päivä juoksujen puolesta. Aamulla hölkkäsin 13km+2x100m ja illalla juoksin Erkille Injeraa syömään sekä näyttämään Asmaran kuvia. Juoksua 10km+porrasnousut. Maanantaina hölkkäsin aamulla 9km+2x100m ja illalla 4km+3x100m 100m hölkkäpalautuksella sekä 8x1000m/200m hölkkäpalautuksella helpoilla vauhdeilla. Ekat kuusi oli vain 3.20 vauhtia ja viimeiset 3.05 sekä 3.00. Tarkoituksena oli vähä reippailla sekä palautella kisasta. Lisäksi juoksin 3x200m 30,32,31 200m hölkällä. Kroppa tuntui hyvältä, joskin jäiseltä. Ulkona on -20 ja sen oletetaan jatkuvan koko viikon. Tein kimmoisalla matolla 4x20m polvennosto/pakarajuoksua sekä 2x10 syväkyykkyhypyt ja pyörähdin punttisalilla (selkiä/vatsoja) tekemässä. Kämpille hölkkäilyä tuli 3km.

Viikon tärkein tieto oli mun veriarvot. Hemoklobiini oli noussut lukemaan 158 ja punasolujen määrä oli hyvä 5.46. Onneksi mittasimme vielä rautavarastot, sillä transferritiini oli 2.0mg/l kun viitearvo on 0,8-1.8. Korkealla olo on siis nostanut hemoklobiinia ja syönyt rautavarastoja. Hyvä että tämä asia tuli esille, muuten keväällä olisi saattanut olla takki tyhjä jossain vaiheessa. Tilanne hoituu rautakuurilla ja tarkastetaan tilannetta uudestaan kuukauden päästä.

Ensi vuonna Addis Abebaan reenaamaan Kenenisan urheilukentälle, joka sijaitse Sulultassa 2700m korkeudessa! "In a couple of months' time Kenenisa is going to set up a softer track of his own 10 kilometres outside Addis."