Tiistaista ei ole ihmeellisempää kerrottavaa. Aamulla kävimme poikien
kanssa hautavajoaman pohjalla. Kuuden kilometrin matkalla
laskeutumista oli 400 metriä, mikä ei tuntunut missään 4.40 vauhdissa.
Isaias ja Samuel halusivat mennä aivan montun pohjalle, mutta
meikäläisen gps näytti kymmentä kilometriä ja kieltäydyin jatkamasta
matkaa. Nousu ylämäkeen ei sitten ollutkaan aivan yhtä helppoa
tekemistä. Ekan kahden kilometrin aikana nousua oli 200 metriä ja
kuuden kilometrin hölkkävauhti tuntui pikkasen keuhkoissa. Isaias
karkasi heti alkumatkasta ja veti kutosen 28 minuuttiin, kun meillä
meni 36 minuuttia. Tarkoituksena oli pitää kevyt lenkkeilypäivä, mutta
työnteoksihan se meni. Onneksi juoksija on nousukuntoinen ja eilen
illalla otettu hieronta palautti jalkoja mukavasti. Aamun saldo siis
20km loppukiihdytyksellä. Korkeuseroa lenkillä 2400-2000m.

Olen joussut aamun päätreenien lisäksi illalla aina kevyitä kymppejä
muutamilla spurteilla. Niin eilen kuin tänäänkin. Aamutreenien jälkeen
olemme aina rötvänneet jonkin aikaa ennen lounaalle lähtöä. Tänään
paikaksi löytyi Asmaran ehkä komein ravintola. Erkin mukaan paikalla
kokoontui kaupungin kerma aikaisemmin. Nyt kauniilla sisäpihalla
tarjoiltiin herkullisia pihvejä.

Päivällä kävimme täyttämässä hakemuksen, että pääsemme torstaina
käymään rannikolla Massawassa. Se onkin tämän leirin ainut
turistireissu ja tulee sopivaan rakoon. Leiri alkaa ehkä pikkasen
painamaan jaloissa ja mieli tekis Suomen pakkasiin tuttuihin
ympyröihin. Viikon verran on kuitenkin tehokasta peliaikaa jäljellä.
Tähän asti leiri on mennyt nappiin pientä vatsapöpöä lukuunottamatta.
Naama on ruskettunut, hiukset ovat lyhentyneet ja keuhkot ovat saaneet
liikuntaa. Tavoite on siis jo saavutettu.